Akvaarioryhmä-menetelmän tarkoituksena on tukea ryhmän yhteisen merkityksen luomista ja reflektointia. Akvaarioryhmä-menetelmässä yksi ryhmä vuorollaan keskustelee ja toiset ryhmät keskittyvät kuuntelemiseen. Keskustelun aiheeksi voidaan valita yleinen tai kriittinen tarkastelukulma. Menetelmää voidaan hyödyntää myös arvioinnissa. 

Verkko-opetuksessa opiskelijat jaetaan pienempiin ryhmiin (2-4 ryhmää), pysytään kaikki kuitenkin yhteisessä tilassa. Yksi ryhmistä aloittaa keskustelun annetusta aiheesta, muut ryhmät keskittyvät havainnoimaan ja kuuntelemaan keskeyttämättä. Määrätyn ajan jälkeen (esim. 5-15 min) toinen ryhmä jatkaa keskustelua siitä, mihin edellinen jäi. Näin jatketaan kunnes kaikki ryhmät ovat päässeet keskustelemaan. Jos ryhmiä on vain kaksi, voidaan käydä useampi vuoronvaihto kierros. Lopuksi tehdään vielä yhteisesti koko ryhmänä yhteenveto aiheesta ja ryhmien toiminnasta.

Kierrosten pitäminen on yksi tapa lisätä tasavertaista osallistumista ja matalan kynnyksen vuorovaikutusta verkko-oppimisympäristössä. Säännöllisesti käytettyinä kierrokset tukevat ryhmäytymistä ja vahvistavat osallisuutta. Kierroksilla voidaan myös purkaa "puhetilan käytön vakiintumista" - jotkut puhuvat paljon, jotkut eivät juuri mitään, jotkut dominoivat keskustelua, jotkut keskeyttävät ja jotkut tulevat keskeytetyiksi. 

Verkossa toimittaessa huolehditaan, että jokainen avaa oman kameransa, jos mahdollista. Voidaan valita halutaanko, että kaikkien kasvot ovat näkyvissä ruudulla vai halutaanko asettaa kukin vuorollaan valokeilaan. 

Kierros-menetelmässä kukin osallistuja pääsee vuorollaan ääneen ja toiset kuuntelevat. Jokaisella osallistujalla on yhtä pitkä, etukäteen sovittu puheaika ja toisen puhujan keskeyttäminen ei ole sallittua. 

Kierros-menetelmää voidaan hyödyntää myös ryhmien yhteistoiminnallisen työskentelyn vaiheessa. Kierrokset voivat toimia aloituksena tai lopetuksena yhteiselle työskentelylle, jolloin taataan, että kaikkien osallistujien näkemyksille on varattu tasavertaisesti tilaa. 

Asiakierros. Kierroksen tarkoituksena on selkeyttää keskeisiä käsitteitä. "Miten ymmärrän käsitteen / teorian X" "Mikä on ongelmallista käsitteessä / teoriassa X"

Kommenttikierros. Kierroksen tarkoituksena on kerätä kommentteja tietystä asiasta. "Haluan sanoa asiasta x"

Tarkastuskierros. Kierroksen tarkoituksena on tarkistaa, miten asia on ymmärretty ja tehdä tarkennuksia ja korjauksia tarpeen mukaan. "Mikä jäi epäselväksi?" "Mistä haluaisin kuulla enemmän?" "Millaisia kysymyksiä heräsi?"

Soveltamiskierros. Kierroksen tarkoituksena on soveltaa opittua tietoa. "Mitä kokemuksia minulla on aiheesta x" "Miten asia x voisi näyttäytyä kontekstissa y"

Kaikkien näiden työskentelyvaiheen kierrosten jälkeen arvioidaan, onko tarpeen jatkaa aiheen käsittelyä yhdessä / pienryhmissä / yksilöllisesti. Toisinaan uusi kierros voi riittää esille nousseiden asioiden käsittelyyn. Opettaja / ohjaaja voi myös ilmoittaa, että palaa esille nousseisiin asioihin ensi kerralla. 

Lähde: mukaellen Nummenmaa, A. R. & Lautamatti L. (2004)

Roolipelissä luodaan kuvitteellinen todellisuutta muistuttava tilanne, joka esitetään erilaisiin rooleihin eläytyen. Rooleihin eläytyminen tai esityksen havainnointi luovat syvempää ymmärrystä, auttavat soveltamaan opittua ja synnyttävät reflektoivaa keskustelua. 

Roolipeli voidaan toteuttaa verkko-oppimisympäristössä joko koko ryhmän kesken  (2-3 näyttelijää, muut havainnoitsijoita) tai jakamalla ryhmä pienryhmiin (2-3 näyttelijää, yksi havainnoitsija). 

1. Roolipeli alkaa yhteisesti tilanteen hahmottelulla (mikä aihe, mikä ongelma ja mitkä roolit) ja kuvitteellisen tilanteen luomisella.  Tähän kannattaa varata riittävästi aikaa, etenkin jos menetelmää käytetään ensimmäisiä kertoja. Opiskelijoiden näkemysten ja ideoiden kuuleminen on tärkeää ja on hyvä miettiä, mikä verkossa ruokkisi luovuutta.

2. Seuraavassa vaiheessa näytellään kuviteltu tilanne, esimerkiksi asiakaskohtaaminen. Roolin ottamista voi helpottaa jollain symbolilla esim. hatun pukemisella, jotta se erottuisi omasta persoonasta. Roolipelissä on aina hyvä olla näyttelijöiden lisäksi myös havainnoitsijoita. Rooleja voidaan vaihtaa niin, että opiskelijat pääsevät kokeilemaan eri rooleihin eläytymistä sekä havainnointia. 

3. Roolipelin viimeisessä vaiheessa analysoidaan, mitä tapahtui ja tehdään yhteisesti johtopäätöksiä: mitä nähtiin, miltä tuntui, mitä opittiin ja miten opittua voidaan soveltaa. Tämä on roolipelin tärkein vaihe ja siihen on hyvä varata riittävästi aikaa. 

4. Toisinaan oppimisen kannalta on mielekästä näytellä tilanne uudestaan analysoinnin jälkeen tai luoda käsikirjoitus uudelleen samaan tilanteeseen.

De Bonon Six Thinking Hats, eli kuusi ajatteluhattua, on menetelmä, jossa käsiteltävää aihetta lähestytään kuudesta eri näkökulmasta hattujen tuomien roolien mukaisesti. Menetelmällä voidaan tukea keskustelun syntymistä ja reflektoivaa ajattelua verkko-oppimisympäristössä. Hatun tuoma rooli helpottaa näkökulman ottoa ja näkökulmat rikastuttavat keskustelua. Menetelmää voidaan käyttää itsenään ryhmäytymisen tukemisessa tai yhteistoiminnallisena työskentelymuotona jonkin aihekokonaisuuden käsittelyssä.

Eriväriset hatut kuvaavat erilaisia ajattelutapoja ja ryhmärooleja. 

1. valkoinen - faktat ja objektiivisuus

2. vihreä - innostavat ajatukset, ideointi, luovuus

3. keltainen - positiivisuus, optimistisuus, mahdollisuuksien näkeminen

4. musta - kriittisyys, riskit 

5. punainen - tunteet, intuitiivisuus

6. sininen - järjestelmällisyys, suunnitelmallisuus, kokonaisuuksien hallinta

Verkossa toimittaessa jokin konkreettinen symboli helpottaa roolin ottoa (yksinkertaisimmillaan nimilappu näkyville ruudulle tai roolin mukaisen taustan valinta). Roolit jaetaan ryhmässä niin, että kukin opiskelija ottaa eri värisen hatun. Vaihtoehtoisesti koko ryhmä voi myös ottaa tietynvärisen hatun, ja eri ryhmät edustavat eri värisiä hattuja. Tavoitteesta riippuen keskustelut voidaan käydä pienryhmätiloissa tai koko ryhmän kesken yhteisessä tilassa.

Menetelmään voidaan lisätä myös kirjurin ja palautteen antajien tehtäviä. Lopuksi käydään yhteinen keskustelu - miltä hatun mukanaan tuoma rooli tuntui ja mitä tästä opimme?

Toisinaan yhteistoiminnallista työskentelyä voivat haitata asiat, jotka ovat opiskelijoiden mielen päällä mutta jotka eivät liity käsillä olevaan toimintaan ja sen tavoitteisiin. Parkkipaikka on yksinkertainen menetelmä näiden asioiden ja ideoiden "säilömiseen" siihen saakka, kunnes varataan aika niiden käsittelyyn. Opiskelijoille syntyy kokemus, että he tulevat kuulluiksi ja mieleltä vapautuu resursseja käsillä olevaan työskentelyyn.

Parkkipaikka-menetelmää voidaan hyödyntää myös opetuskerroilla, jolloin syntyy paljon ideoita ja ajatuksia, mutta aika ei riitä niiden käsittelyyn tai jos tunnin loppuun jää paljon epäselviä kysymyksiä. Samoin, jos esiintyy ristiriitaisuuksia tai tunteita herättäviä teemoja, käsiteltävä asia voidaan laittaa hetkeksi parkkiin ja palata siihen, kun hetki on sopiva.

Verkko-oppimisympäristössä parkkipaikan voi rakentaa kurssialustan sisään esim. Moodleen. Samoin voidaan sopia jokin digitaalinen alusta (esim. Padlet / Miro), jossa ideat ja ajatukset ovat parkissa. On tärkeää, että opiskelijat tietävät, miten parkkipaikkaa käytetään. Opiskelijoille tulee olla selvillä parkkipaikan tarkoitus ja milloin sinne päätyneisiin asioihin palataan.

Lähde: mukaellen Ideapakka 

Case-tehtävät ovat mielekkäitä yhteistoiminnallisia ongelmanratkaisutilanteita, joita voidaan hyödyntää myös verkko-opetuksessa. Case-tehtävien parissa työskentely auttaa opiskelijoita soveltamaan tietoa ja hyödyntämään osaamistaan aitojen tai todellisuutta muistuttaviin tilanteiden ratkaisuun.

Opiskelijoille annetaan aito case-tehtävä tai todellisuutta muistuttava tapaus. Se voi nousta opiskelijoiden todellisista kokemuksista tai olla opettajan luoma. Case-tehtävässä on kuvattuna tilanne esim. tarinan muodossa sekä siihen liittyvät ongelmat / kysymykset. 

Opiskelijat jaetaan pienryhmiin työskentelemään case-tehtävien parissa. Ryhmätyöskentelyvaiheessa voidaan hyödyntää digitaalisina alustoina mm. Padletia tai Google Slidesia tai ne voidaan kirjata OneNoteen Teamsissä. Lopuksi case-tehtävät puretaan yhteisesti keskustellen. Tässä vaiheessa on hedelmällistä kuulla muidenkin ryhmien näkökulmia / ratkaisuja. 

Muunnelma: Opiskelijat voivat myös luoda todellisuutta muistuttavan tapauksen toisten opiskelijoiden ratkaistavaksi. Tällöin työskentely lähtee liikkeelle sillä, että opiskelijat valmistelevat teeman, josta he luovat case-tehtävän: tapauksen kuvaus ja ratkaistava ongelma ja kysymykset toisille ryhmille. Ryhmä valmistelee myös "esimerkkivastauksen" case-tehtävään eli tekee aiheeseen liittyvää tiedonhakua, jota hyödynnetään case-työskentelyn purkuvaiheessa. 

Flip on alusta, jossa opettaja ja opiskelijat voivat käydä lyhyitä videoviestikeskusteluja. Videoviestit lisäävät vuorovaikutteisuutta ja läsnäolon tunnetta verkko-opetukseen. Videoilla nonverbaaliviestintä ja tunteet välittyvät, ja näin viestintä on henkilökohtaisempaa.

Videoita voi hyödyntää monin eri tavoin mm. lyhyiden esityksien pitämisessä tai oppimispäiväkirjan alustana. Opettaja voi antaa myös lyhyitä tehtäviä, joihin opiskelijat vastaavat videoiden muodossa. Videochat toimii ryhmäytymisen tukena ja sen kautta voidaan rakentaa keskustelevaa kulttuuria myös verkko-oppimisympäristöön. 

Jos kynnys omaan videokuvaan tuntuu opiskelijoista liian korkealta, mobiiliversiossa voi kääntää kameran myös toisin päin ja valita videoonsa sopivan maiseman / taustan, jota kuvaa puheen yhteyteen. Videoihin on mahdollista lisätä myös muita kuvia, filttereitä tai emojeita. 

Lähde: mukaellen Matleena Laakson blogi (päivitetty 7.4.2021) 

Ketjukirjoittamisella kartoitetaan opiskelijoiden aikaisempia kokemuksia ja osaamista aiheeseen liittyen. Hyödyntämällä ketjukirjoittamista verkko-opetuksessa kukin opiskelija pääsee tuomaan ajatuksiaan, kokemuksiaan ja osaamistaan esille ja näkökulmat laajenevat toisten kirjoituksista.  

Valitaan ketjukirjoittamiseen sopiva digitaalinen alusta esim. Google slides / online-Powerpoint. Luodaan alustalle opiskelijamäärän mukainen määrä välilehtiä. Ketjukirjoittaminen alkaa siitä, että kukin osallistuja kirjoittaa käsiteltävästä aiheesta sovitun ajan (esim. 5 min). Tämän jälkeen kirjoitus "ketjutetaan" seuraavalle eli opiskelija siirtyy lukemaan mitä seuraavalle välilehdelle on kirjoitettu ja jatkaa kirjoittamista tästä. Näin näkökulmat täydentyvät ja laajenevat hiljalleen. "Ketjuttamista" jatketaan tarkoituksen mukaisen ajan verran esim. 3-4 kirjoittamiskertaa. Lopuksi kirjoitukset puretaan ja voidaan keskustella siitä, mitä oivalluksia ja ajatuksia heräsi toisten teksteistä. 

Oppimikahvilassa opiskelijat jakaantuvat ryhmiin eli "pöytäkuntiin", joissa tuotetaan mahdollisimman monia näkökulmia, jaetaan kokemuksia, jalostetaan yhdessä ideoita ja luodaan yhteisiä merkityksiä. Kahvilateeman mukaisesti pöytäkunnat kiertävät kahvilan "eri pöydissä" keskustelemassa annetusta aiheesta ja kirjaamassa ylös näkökulmia siihen liittyen. Jokaisessa pöydässä on erilainen keskustelutehtävä. Oppimiskahvila -menetelmää voidaan hyödyntää mm. Case-työskentelyssä, tilanteissa, joissa on tarkoitus tuottaa uusia ideoita tai käsiteltäessä uutta aihepiiriä (tiedon haku / opitun soveltaminen). Esimerkiksi, jos käsiteltävänä aiheena on oppimiskäsitykset, jokainen pöytä edustaa eri oppimiskäsitystä: behavioristinen, kognitiivinen, humanistinen, konstruktivistinen ja sosiokonstruktivistinen. 

Oppimiskahvilan voi toteuttaa myös etäoppimisympäristössä.

1. Aluksi valitaan digitaalinen alusta, jolla ryhmät työskentelevät ja "kiertävät" keskustelemassa eri "pöydissä" eli eri teemojen alla. Esimerkiksi Google Slides, Padlet tai jaettu OneNote sopivat tarkoitukseen. Digitaaliselle alustalle luodaan etukäteen valmiiksi välisivut  / sarakkeet / osiot eli "keskustelupöydät" jotka numeroidaan ja otsikoidaan keskustelutehtävän mukaisesti. 1. behavioristinen oppimiskäsitys, 2. kognitiivinen oppimiskäsitys jne.

2. Tämän jälkeen ryhmä jaetaan keskustelutehtävien määrän mukaisesti pienryhmiin. Ryhmät siirtyvät pienryhmätiloihin ja aloittavat työskentelyn ryhmän numeron mukaiselta välisivulta eli "keskustelupöydästä":  ryhmä 1 --> 1. behavioristinen oppimiskäsitys, ryhmä 2 --> 2. kognitiivinen oppimiskäsitys jne. 

3. Pienryhmät keskustelevat tehtävästä ja kirjaavat ylös ajatuksiaan digitaaliselle alustalle muutaman minuutin ajan (esim. 5-10 min). Opettaja seuraa ajan kulumista ja lähettää viestin pienryhmätiloihin, kun on aika siirtyä työskentelemään seuraavaan "keskustelupöytään" eli digitaalisen alustan seuraavalle välisivulle: ryhmä 1 --> 2. kognitiivinen oppimiskäsitys, ryhmä 2 --> 3. humanistinen oppimiskäsitys jne. 

4. Pienryhmät kiertävät läpi kaikki "keskustelupöydät", tutustuvat muiden ryhmien kirjoittamiin näkökulmiin ja jalostavat tuotosta omilla näkökulmillaan. Lopuksi jokainen ryhmä on antanut panoksensa kaikkiin keskustelutehtäviin. Oppimiskahvilan tuotokset puretaan yhteisesti vielä työskentelyn päätteeksi.

(Huom. Alkuperäisessä oppimiskahvilassa kaikki muut paitsi kirjuri / puheenjohtaja vaihtavat keskustelupöytää mutta etätoteutuksessa on yksinkertaisempaa, että liikutaan pienryhmänä välisivulta toiselle, jolloin voidaan pysyä koko ajan samassa Teamsin pienryhmätilassa.)

Lumipallo-menetelmä on toimintatapa, jossa työskentely etenee vaiheittain yksilötyöstä, parityöskentelyyn, pienryhmiin ja lopuksi koko ryhmän yhteiseen keskusteluun. Menetelmä sopii tilanteisiin, joissa on tarkoituksena muodostaa yhteinen näkemys aiheesta tai luoda kokonaiskuvaa, ja sitä voidaan hyödyntää myös verkko-oppimisympäristössä. Menetelmä huomioi myös erilaiset osallistujat ja vuorovaikutustyylit sekä vahvistaa kaikkien ryhmän jäsenien osalllisuutta. Jokaisella on mahdollisuus valmistautua ensin yksilöllisesti ja ryhmän koko kasvaa vähitellen.

Työskentely aloitetaan pohtimalla aihetta / casea / ongelmaa yksin. Kukin kirjaa omia ajatuksiaan ylös sovitun ajan (esim. 5 min).  Yksintyöskentelyyn voi myös yhdistää tiedonhakua tai materiaaliin tutusumista, ja tällöin aikaa on syytä varata enemmän. 

Seuraavaksi työskentelyä jatketaan pareittain pienryhmätiloissa. Kumpikin jakaa oman työskentelynsä tulokset ja parit kirjaavat pääkohdat ylös digitaalisella alustalle (esim. Padlet, Miro).

Seuraavassa vaiheessa muodostetaan uudet pienryhmätilat neljän hengen pienryhmille. Aikaisemman työskentelyn pohjalta pyritään jälleen muodostamaan yhteistä näkemystä / tarkentamaan kokonaiskuvaa aiheesta. 

Työskentelyä voidaan jatkaa 8 -16 - jne. kunnes koko ryhmä on yhdessä. Viimeisessä vaiheessa koko ryhmä työskentelee yhdessä yhteistä kokonaiskuvaa luoden. 

Tietojen varastaminen on verkko-opetuksessa käsiteltävän asian syventämiseen ja soveltamiseen sopiva menetelmä, jossa pienryhmät laajentavat omaa osaamistaan toisten ryhmien näkökulmilla. 

Aluksi opiskelijat käsittelevät annettua tehtävää omissa pienryhmissä. Opiskelijat jakavat kokemuksiaan ja tietojaan ja kirjaavat keskeisiä ajatuksia digitaaliselle alustalle esim. Google Slides tai online-Powerpoint. Tähän vaiheeseen voi liittää myös tiedonhakua.  Huom. jokaiselle pienryhmälle varataan oma välilehti työskentelyä varten. 

Sovitun työskentelyajan jälkeen ryhmät saavat lähteä "varastamaan" ideoita, ajatuksia ja näkökulmia toisista ryhmistä. Toisin sanoen ryhmät lähtevät tutustumaan, mitä toiset ryhmät ovat tuottaneet keskustelualustan muille välilehdille. Varastamisen jälkeen pienryhmä jakaa "saaliin" eli keskustelevat siitä, mitä uutta tietoa löysivät. 

Lähde: mukaellen https://tevere.fi/menetelmat

Posteri on opiskelijoiden tekemä juliste käsiteltävään aihepiiriin liittyen. Siihen voidaan valita esim. käytännön läheinen, teoreettinen tai ammatillinen lähestymistapa. Se on verkko-oppimiseen soveltuva aktivoiva menetelmä, jonka kautta opiskelijat syventävät ja kertaavat oppimaansa ja hahmottavat kokonaisuuksia. Posteria voidaan hyödyntää kurssin alkuun mielekkäänä tapana esim. tiedonhakuun ja koontiin. Kurssin lopuksi posterilla taas saadaan näkyväksi kertynyt osaaminen.

Posterit voidaan tehdä pareittain tai pienryhmissä. Posteriin voi lisätä valokuvia, piirroksia, tekstiä, videon pätkiä jne. teoreettisen aineksen lisäksi. Digitaalisen posterin voi yksinkertaisimmillaan luoda Powerpointilla. Jos posteriin haluaa enemmän ominaisuuksia esim. Canva on tähän oivallinen alusta. Myös Padletia tai Thinglinkiä voi hyödyntää tämän tyyppiseen työskentelyyn. Työskentelyn lopuksi posterit esitellään toisille. Voidaan yhdessä ideoida myös "virtuaalinen posterinäyttely", jolloin opiskelijoille varataan aika postereihin tutustumiseen, jonka jälkeen kommentoidaan toisten julisteita joko keskustellen tai kirjallisessa muodossa. 

Tulevaisuuden muistelu - menetelmässä opiskelijoita pyydetään siirtymään kuvitteellisesti ajassa eteenpäin ja tarkastelemaan tilannetta tulevaisuudesta käsin. Menetelmässä luodaan valitusta tilanteesta tulevaisuuden positiivinen skenaario ja tarkastellaan, mitkä ovat olleet kriittisiä tapahtumia, onnistumisen avainkohtia ja käytettävissä olleita voimavaroja, jotka ovat mahdollistaneet tämän tilanteen toteutumisen. 

Verkko-opetuksessa menetelmä valjastaa opiskelijoiden mielikuvituksen ja luovuuden potentiaalin löytämiseen. Menetelmä voidaan toteuttaa ryhmätyöskentelynä tai yksilöllisesti. Verkkotyöskentelyalustaksi sopii esim. Google Slides. Jos halutaan valita visuaalisempi toteutustapa esim. Canvasta löytyy tähän sopivia alustoja. 

Toteutusvaihtoehto 1. Opiskelijoita pyydetään siirtymään ajatuksellisesti tiettyyn tilanteeseen tulevaisuudessa. Lyhyt kehyskertomus voi auttaa kuvitteellista siirtymää. Opiskelijoiden muistelua viritetään seuraavien kysymysten avulla. 

• Mikä ilahduttaa tällä hetkellä erityisesti?

• Mitkä ovat olleet edistymisen avainkohtia?

• Mitä tukea / apua on saatu myönteisen kehityksen aikaansaamiseksi? Mitä olet itse tehnyt?

• Oliko matkan varrella jotain huolia ja mitkä saivat ne vähenemään?

• Mikä oli kriittinen kohta, että kehitys ei lähtenyt negatiiviseen suuntaan?

• Ovatko jotkut asiat vielä kesken? Mitä niille tulisi tehdä nyt ensimmäiseksi? Mitä sinä itse voit tehdä?

Toteutusvaihtoehto 2. Opiskelijoita / opiskelijaa pyydetään siirtymään ajatuksellisesti tiettyyn tilanteeseen tulevaisuudessa ja kirjoittamaan kirje / artikkeli lehteen / blogikirjoitus tms. seuraavan ohjeen mukaan. Myös Thinglinkiä voisi hyödyntää tulevaisuustyöskentelyyn, jos se halutaan toteuttaa laajemmin ja monimuotoisemmin.

• Olette / olet nyt tilanteessa, jossa .... (kuvaus kuvitteellisesta tilanteesta). Kuvailkaa, miten kaikki tapahtui ja miltä se teistä / sinusta tuntuu. Mitkä olivat olivat edistymisen avainkohtia ja onnistumisia? Kertokaa, millaisia vaikeuksia matkan varrella kohdattiin, miten ne ratkaistiin ja millaista tukea ja apua tilanteeseen oli tarjolla.