Dialogibingon avulla vahvistetaan toimintatapoja, jotka lisäävät tietoisempaa vuorovaikutusta ja vahvistavat yhteisöllistä oppimista verkko-oppimisympäristöissä. Tavoitteena on huomion suuntaaminen itsestä kohti toisia ja siirtyminen peräkkäisistä monologeista yhteisen ymmärryksen rakentamiseen. 

Ryhmäytymisen alkuvaiheessa dialogibingoa voi hyödyntää itsereflektoinnin välineenä vaikkapa niin, että jokainen valitsee itselleen muutaman kehittävän osataidon ja näihin palataan sopivassa kohdin ryhmäkeskustelussa. Bingoa voi hyödyntää myös ryhmän keskinäisen vuorovaikutuksen havainnoinnissa. Havaintojen pohjalta voidaan antaa toisille vahvistavaa palautetta ja miettiä yhdessä ryhmän kehittämiskohteita. 

Lähde: Aarnio, H., Ruhalahti, S., Michelsson, R. & Mäki-Hakola, H. (2020); Mäki-Hakola, H. (2021)

Lisää dialogisista menetelmistä 

Esittäytymisen avulla tullaan tutuiksi, orientoidutaan toimimaan ryhmänä ja luodaan pohjaa turvalliselle ryhmähengelle. Toisiin tutustuminen on erityisen tärkeää, kun uusi ryhmä aloittaa toimintansa verkko-oppimisympäristössä, mutta menetelmiä voi hyödyntää myös opiskelujen edetessä ryhmäytymisen lujittajana.

Videokuva esiin ja oman nimen käyttö luovat jo erilaisen vaikutelman kuin mustat ruudut ja nimikirjainlyhenteet. Videolla on suuri merkitys tunnevuorovaikutuksen vahvistamisessa verkko-opetuksessa.

Nimiassosiaatio. Oman nimen esittely ja alkukirjaimen yhdistäminen sovittuun aiheeseen (esim. kasvi, eläin, ruoka, maa, julkkis...). Ensimmäinen voi aloittaa: Hei, olen Riikka-Rairuoho. Seuraava tervehtii edellistä sanomalla hänen nimensä ja esittelemällä itse itsensä. Moi Riikka-Rairuoho. Minä olen Aino-Maija-Apila. Nimien assosiointi auttaa ryhmäläisiä muistamaan toistensa nimet ja vapauttaa ilmapiiriä. 

Parihaastattelut ja niiden purut. Parit haastattelevat toisiaan pienryhmätiloissa  ja valmistautuvat esittelemään toinen toisensa muulle ryhmälle. Haastattelu voi toimia esittäytymisenä tai haastattelun teemat voi myös suunnata auttamaan opiskeluun / kurssin sisältöön orientoitumista (esim. odotukset kurssia kohtaan, aikaisemmat tiedot / kokemukset aihepiiristä, omat tavoitteet...). Haastattelut voidaan purkaa suullisesti tai ne voidaan koota tiivistetysti esim. Padletiin / Miroon.

Kaksi totuutta, yksi valhe. Jokainen esittelee itsensä kahdella totuudella, yhdellä valheella. Seuraavana vuorossa olevan tehtävänä on arvata, mikä henkilön esittämistä asioista oli valhe, ja jatkaa perään oma esittelynsä.

Itse valittujen kuvien, korttien, esineiden hyödyntäminen. Kuvilla, korteilla ja tavaroilla voi ilmaista monia asioita - kertoa itsestään, omista tavoitteistaan tai suhtautumisestaan käsiteltävään asiaan. Etäopiskelussa jokaisen kotoa löytyvät konkreettiset materiaalivarastot, joita voi hyödyntää esittäytymisessä ja työskentelyyn virittäytymisessä. 

Ensivaikutelmat ja mielikuvat. Opiskelijat jaetaan pareihin tai pieniin ryhmiin pienryhmätiloihin. Tämän jälkeen opiskelijoiden on tarkoitus muodostaa mielikuvia ja ensivaikutelmia kysymysten pohjalta. Esimerkiksi: "Mikä on parisi lempiväri?" Jos parisi olisi jäätelömaku, mikä hän olisi?" "Mikä olisi parisi unelmien lomakohde?" Kysymykset voivat olla myös asiapainotteisia ja kurssiin / opintoihin liittyviä. Ensivaikutelmien ja mielikuvien luomisen jälkeen parit keskustelevat hetken siitä, miten asiat todellisuudessa ovat. Lopuksi parit esittelevät toisensa muulle ryhmälle. 

Bingo. Luodaan pelialusta, jolla selvitetään ryhmäläisten erilaisia ominaisuuksia tai taustoja. Luo oma ilmainen bingopohja.

Orientaatio yhteiseen työskentelyyn. Opettaja voi syventää tutustumista ja ohjata ryhmäytymistä heittämällä pallon opiskelijoille: "Mitä haluaisitte tietää toinen toisiltanne?" "Mitä toiveita ja odotuksia teillä on ryhmän toimintaa kohtaan?" "Miten voisin opettajana teitä siinä tukea?"  Opiskelijoiden ajatuksia voidaan tavoitteesta riippuen koota yksilöllisesti tai pienryhmissä keskustellen (esim. Padlet / Miro). 

Lähde: mukaellen Nummenmaa, A. R. & Lautamatti L. (2004);  https://tevere.fi/menetelmat; 

Kierrosten pitäminen on yksi tapa lisätä tasavertaista osallistumista ja matalan kynnyksen vuorovaikutusta verkko-oppimisympäristössä. Säännöllisesti käytettyinä kierrokset tukevat ryhmäytymistä ja vahvistavat osallisuutta.  Kierroksilla voidaan myös purkaa "puhetilan käytön vakiintumista" - jotkut puhuvat paljon, jotkut eivät juuri mitään, jotkut dominoivat keskustelua, jotkut keskeyttävät tai jotkut tulevat keskeytetyiksi. 

Verkossa toimittaessa huolehditaan, että jokainen avaa oman kameransa mikäli mahdollista. Voidaan valita halutaanko, että kaikkien kasvot ovat näkyvissä ruudulla vai halutaanko asettaa kukin vuorollaan valokeilaan. 

Kierros-menetelmässä kukin osallistuja pääsee vuorollaan ääneen ja toiset kuuntelevat. Jokaisella osallistujalla on yhtä pitkä, etukäteen sovittu puheaika ja toisen puhujan keskeyttäminen ei ole sallittua. 

Aloitus- ja lopetus-kierrokset: 

Fiiliskierrokset. "Millä mielellä tänään tulin / lähden?" "Mikä on oloni tällä hetkellä?"

Fiilikset sormilla / väreinä. "Monenko tähden istunto tämä oli minulle?" "Minkä värisenä saavuin tänään tänne?" Sopivat käytettäviksi eritoten tilanteissa, joissa aika on rajallinen.

Metaforat. "Olo on kuin myrskyn jälkeen - tyyni ja rauhallinen." "Olo on kuin karusellissa - pää pyörällä."

Lähde: mukaellen Nummenmaa, A. R. & Lautamatti L. (2004)

Erilaiset pienet lämmittely- ja virittäytymismenelmät aktivoivat opiskelijoita ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista tai toiminnan tauottajina. Verkko-oppimisympäristössä opiskelijoiden vireyden ylläpito korostuu entisestään. Leikilliset lämmittelyt tukevat myös opiskelijoiden ryhmäytymistä ja luovat rentoa ilmapiiriä. 

Kehon herättely. Pieni venyttely tai aivojumppa opetuksen alkuun tai välissä aktivoi mukavasti mieltä ja kehoa. Myös opiskelijoita voi osallistaa taukojumppien / väliaktiviteettien ohjaamiseen. 

Musiikki. Myös etänä voi hyödyntää musiikkia tunnelmanluojana ja virittäjänä. Linjoille liityttäessä ja taukojen aikana taustamusiikki toimii fiiliksen nostattajana. Työskentelyn aikana musiikilla voi parantaa keskittymistä. Kunkin opiskelijan jakama musiikkipätkä, "musaselfie", on hauska ja uusi tapa tutustumiseen. "Musaselfietä" voi käyttää myös virittäytymiskierroksissa tai aktivoivana taukotoimintana. 

Powerpoint-karaoke. Powerpoint-karaokea varten tarvitaan useampi dia, johon on koottuna kuvia / sanoja / lauseita. Jokainen dia on esillä lyhyen aikaa (esim. 15-30 sekuntia), jonka aikana opiskelija kertoo vapaasti assosioiden dian sisällöstä. Dian vaihtuessa vaihtuu myös "karaoke-esittäjän" eli opiskelijan vuoro. 

Lähde: mukaellen https://tevere.fi/menetelmat

"Minä myös" on leikillinen menetelmä, jota voidaan käyttää ryhmän tutustumisvaiheessa tai myöhemmin verkko-oppimisympäristössä ryhmän kiinteyttä vahvistamaan. 

Jokainen opiskelija kertoo vuorollaan jonkin asian itsestään. Kerrotut asiat voivat liittyä yhteisesti sovittuun teemaan (esim. harrastus, vahvuus, itselle tärkeä asia, lempiruoka) tai voidaan sopia, että jokainen kertoo itsestään asian, jonka itse haluaa toisille jakaa. 

Verkossa toimittaessa huolehditaan, että jokainen avaa oman kameransa ja kaikki näkevät toisensa näytön ruuduilla (gallery view / yhdessä-tila). Yksi kertoo vuorollaan itsestään. Esimerkiksi "Tykkään sienestää." Jos ryhmässä on muita sienestäjiä, he painavat reaktionapeista peukkua tai sydäntä. 

Menetelmän voi kääntää myös muotoon "Olenko ainoa?" Jokainen kertoo vuorollaan jotain sellaista, mitä olettaa, että muut eivät ole tehneet. Esimerkiksi "Olenko ainoa, joka on kiivennyt Kilimanjarolle?" 

Pariporinoissa / porinaryhmissä opiskelijat saavat vapaasti vaihtaa ajatuksia teemaan liittyen muutaman minuutin ajan. Menetelmä sopii ajatusten jakamiseen, omakohtaisten kokemusten esille tuomiseen, opitun soveltamiseen ja yhteisiin pohdintoihin. Pienessä ryhmässä tai parin kanssa kaikki pääsevät tuottamaan ajatuksia ja osallistumaan keskusteluun. Pariporinoista ja porinaryhmistä voi ottaa nostoja (esim. 2 tärkeintä asiaa) yhteiseen keskusteluun (tai chat:n pienryhmien päätteeksi), mutta toisinaan porinat voivat olla hyvinkin lyhyitä ja niitä ei ole tarpeen purkaa.

Verkko-opiskelussa pienryhmätiloihin jakaminen toimii hyvänä tilana porinaryhmille. Pariporinoita voi hyödyntää verkko-opiskelussa myös spontaanisti, jos keskustelu ei isommassa ryhmässä ota tuulta alleen tai "puhetila on vakiintunut" vain muutamien opiskelijoiden käyttöön. 

Opiskelijan pitäisi saada kokea verkko-oppimisympäristö emotionaalisesti turvallisena paikkana, jossa hän voi tuoda esille omia ajatuksiaan ja ideoitaan. Turvallista ryhmäytymistä voi edistää erilaisin tavoin.  Opiskelijoita on kuitenkin hyvä ohjata tiedostamaan verkkoympäristön mukanaan tuomat haasteet vuorovaikutukseen ja ryhmäytymiseen - ja ennen kaikkea se, miten me kaikki voimme omalla toiminnalla vaikuttaa näiden haasteiden selättämiseen. 

Videokuva esiin ja oman nimen käyttö luovat jo erilaisen vaikutelman kuin mustat ruudut ja nimikirjainlyhenteet. Videolla on suuri merkitys tunnevuorovaikutuksen vahvistamisessa verkko-opetuksessa.

Chatin käyttö, annotointi ja reaktiopainikkeet lisäävät vuorovaikutteisuutta verkkoon. Opettajan matalan kynnyksen palautteen anto reaktionapeilla luo kannustavaa ilmapiiriä ryhmään. 

Tiedon jakaminen itsestä, mielikuvituksellisuus sekä tunteiden tahdistus ja tartutus lisäävät empatiaa verkkovuorovaikutukseen. Luovuuden käyttö on sallittu ja esimerkiksi Padletillle luotu selfieseinä tai musa- tai äänitervehdysselfie tuovat uudenlaista vuorovaikutuksellisuutta etäoppimiseen. Opiskelijat voivat lisätä alustalle myös tekstin muodossa erilaisia viestejä ryhmälle. Joskus saattaakin olla helpompi kirjoittaa kannustava viesti ryhmäläisille verkkoon tai ilmaista se symbolein kuin kertoa kasvokkain. 

Voi olla hyvä idea kiinniittää huomiota myös nonverbaaliin viestintään verkossa ja lisätä opiskelijoiden tietoisuutta verkossa välittyvästä kehonkielestä. 

Opiskelijoiden tietoisuutta omasta toiminnastaan ja tavasta olla vuorovaikutuksessa voi lisätä dialogibingon avulla (ohjeet löytyvät tämän sivun alusta menetelmäpankista). 

Lähteet: mukaellen Lähteenmäki, M. L. & Ruhalahti, S (2021); Ruhalahti, S. (2021)

De Bonon Six Thinking Hats, eli kuusi ajatteluhattua, on menetelmä, jossa käsiteltävää aihetta lähestytään kuudesta eri näkökulmista hattujen tuomien roolien mukaisesti. Menetelmällä voidaan tukea keskustelun syntymistä ja reflektoivaa ajattelua verkko-oppimisympäristössä. Hatun tuoma rooli helpottaa näkökulman ottoa ja näkökulmat rikastuttavat keskustelua. Menetelmää voidaan käyttää yksistään ryhmäytymisen tukemisessa tai yhteistoiminnallisena työskentelymuotona jonkin aihekokonaisuuden käsittelyssä.

Eriväriset hatut kuvaavat erilaisia ajattelutapoja ja ryhmärooleja. 

1. valkoinen - faktat ja objektiivisuus

2. vihreä - innostavat ajatukset, ideointi, luovuus

3. keltainen - positiivisuus, optimistisuus, mahdollisuuksien näkeminen

4. musta - kriittisyys, riskit 

5. punainen - tunteet, intuitiivisuus

6. sininen - järjestelmällisyys, suunnitelmallisuus, kokonaisuuksien hallinta

Verkossa toimittaessa jokin konkreettinen symboli helpottaa roolin ottoa (yksinkertaisimmillaan nimilappu näkyville ruudulle tai roolin mukaisen taustan valinta). Roolit jaetaan ryhmässä niin, että kukin opiskelija ottaa eri värisen hatun. Vaihtoehtoisesti koko ryhmä voi myös ottaa tietynvärisen hatun, ja eri ryhmät edustavat eri värisiä hattuja. Tavoitteesta riippuen keskustelut voidaan käydä pienryhmätiloissa tai koko ryhmän kesken yhteisessä tilassa.

Menetelmään voidaan lisätä myös kirjurin ja palautteen antajien tehtäviä. Lopuksi käydään yhteinen keskustelu - miltä hatun mukanaan tuoma rooli tuntui ja mitä tästä opimme?

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Fiiliskorttikierros on mukava tapa aloittaa tai lopettaa opetus. Fiiliskortteja voidaan käyttää myös aiheeseen orientoitumisessa tai yhteistoiminnallisen työskentelyn päätteeksi reflektoinnin tukena. Erilaiset kierrokset luovat verkko-oppimisympäristöihin dialogisuutta sekä rakentavat turvallista ilmapiiriä.

Jokainen opiskelija valitsee kuvan ja kertoo vuorollaan, minkä kuvan on valinnut ja mistä syystä. Kuvina voi hyödyntää maisemakuvia, eläimiä, tunteita, runoja, maalauksia jne. (huom. on hyvä, että kaikki otokset eivät ole sävyltään positiivisia). 

Fiiliskorttien kautta voidaan tutkiskella omia sen hetkisiä tuntemuksia mutta hahmottaa myös laajempia prosesseja. Kuviin liittyy paljon symboliikkaa, jota voi hyödyntää opiskelijan reflektoinnin tukena. "Minkä kuvien laukuista otat tänään mukaasi ja mitä olet sinne pakannut?" "Näet kuvissa erilaisia polkuja. Mikä näistä kuvastaa sinun oppimismatkaasi?" "Kuvien ovet johdattavat tulevalle työssäoppimisen jaksolle / harjoitteluun, mistä ovesta astut sisään ja mikä sinua siellä odottaa?"

Virtuaaliset fiiliskortit voi helposti luoda esimerkiksi power point -dialle tai Canvaan, keräämällä kollaasiin erilaisia kuvia ilmaisista kuvapankeista. Sovelluskaupoista (esim. Google play) löytyy myös ilmaisia työkaluja kuvakollaasien nopeaan tekoon.

Pixabay ja Unsplash ovat sivustoja, joista löytyy ilmaisia tekijänoikeusvapaita kuvia.

Kuvitteellisten mielikuvaharjoitusten avulla voidaan verkko-oppimisympäristössä harjoitella yhteistoiminnallista ongelmanratkaisua ja tiimityöskentelytaitoja. 

Autiosaari-menetelmässä luodaan ensin kuvitteellinen kehyskertomus. Opiskelijat suunnittelevat olevansa lähdössä autiolle saarelle. Menetelmää voidaan käyttää sellaisenaan tai se voidaan sitoa käsiteltävään teemaan: esimerkiksi "saarelle perustetaan mainostoimisto / hyvinvointikeskus / päiväkoti".  Jokainen opiskelija miettii 10 tarpeellista asiaa tai tavaraa, jotka pakkaisi mukaan. Opiskelijat tekevät omat listat tavaroistaan. 

Muodostetaan noin neljän hengen ryhmät, jotka jaetaan pienryhmätiloihin. Ryhmille ilmoitetaan, että vene, jolla autiosaarelle matkataan onkin niin pieni, että mukaan mahtuu kaikkiaan vain 10 tavaraa. Opiskelijat päättävät tavaroista yhdessä ja tekevät uuden listan. Tässä vaiheessa listat kannattaa koota yhteiselle jaetulle digialustalle esim. Padletiin / Miroon / Google Slidesiin. 

Tämän jälkeen palataan yhteistyötilaan ja koko ryhmä jaetaan puoliksi. Kaksi ryhmää jaetaan uudestaan pienryhmätiloihin. Heille ilmoitetaan, että vene haaksirikkoutuu ja veneestä on heitettävä lastia laidan yli mereen. Ryhmän tulee päättää yhdessä, mitkä 5 tavaraa jäävät mukaan autiosaarelle. 

Lopuksi palataan yhteistyötilaan ja ryhmät esittelevät listansa toisilleen ja kertovat, millä perusteilla päätyivät jäljelle jääneisiin 5:een tavaraan.

Flip on alusta, jossa opettaja ja opiskelijat voivat käydä lyhyitä videoviestikeskusteluja. Videoviestit lisäävät vuorovaikutteisuutta ja läsnäolon tunnetta verkko-opetukseen. Videoilla nonverbaaliviestintä ja tunteet välittyvät, ja näin viestintä on henkilökohtaisempaa.

Videoita voi hyödyntää monin eri tavoin mm. lyhyiden esityksien pitämisessä tai oppimispäiväkirjan alustana. Opettaja voi antaa myös lyhyitä tehtäviä, joihin opiskelijat vastaavat videoiden muodossa. Videochat toimii ryhmän tutustumisvaiheessa ryhmäytymisen tukena ja sen kautta voidaan rakentaa keskustelevaa kulttuuria myös verkko-oppimisympäristöön. 

Jos kynnys omaan videokuvaan tuntuu opiskelijoista liian korkealta, mobiiliversiossa voi kääntää kameran myös toisin päin ja valita videoonsa sopivan maiseman / taustan, jota kuvaa puheen yhteyteen. Videoihin on mahdollista lisätä myös muita kuvia, filttereitä tai emojeita. 

Lähde: mukaellen Matleena Laakson blogi (päivitetty 7.4.2021) 

Aloitettaessa pitkäkestoista työskentelyä saman ryhmän kanssa verkko-oppimisympäristössä, on hyvä tehdä ryhmän työskentelyä tukeva kirjallinen sopimus. 

Sopimuksen teko alkaa alkukeskustelulla ryhmän tarpeista, toiveista ja odotuksista. Yhteisen keskustelun pohjalta luodaan ryhmän työskentelysopimus, johon kirjataan auki ryhmän vastavuoroiset odotukset ja sovitut sitoumukset. Ryhmän työskentelysopimukseen palataan tarpeen mukaan arvioimaan ryhmän keskinäistä toimintaa ja mahdollisia kehittämistarpeita. 

Ryhmän sopimukseen voidaan kirjata ainakin seuraavia näkökulmia 

OPISKELIJA

• • odotan saavani

  • lupaan antaa 

OPETTAJA / OHJAAJA 

• • odottaa saavansa

  • lupaa antaa 

Verkossa työskentelysopimusten tekeminen kannattaa aloittaa pienryhmissä työskennellen. Opiskelijat keskustelevat ja kirjaavat ylös toiveita ja odotuksia ryhmän toimintaan liittyen ja miettivät, millaisia sitoumuksia he ovat valmiita tekemään. Pienryhmät kokoavat ajatuksiaan esim. Padletille / Miroon, josta jatketaan yhteistä työskentelyä.

Pienryhmätyöskentelystä siirrytään yhteiskeskusteluun, jossa vedetään yhteen ryhmän yhteiset odotukset ja sitoumukset. Keskustelussa on hyvä vielä tutkailla yhdessä mm. seuraavia asioita:

• ovatko odotukset realistisia?

• ovatko odotukset toisiaan vastaavia?

• mitä voidaan tehdä, että odotusten keskinäinen vastaavuus paranisi?

• ovatko ryhmän jäsenten sopimukset yksilöllisiä vai kaikille yhteisiä?

• miten seuraamme työskentelyn kehittymistä?

Yhteiskeskustelun jälkeen luodaan yhteinen sopimus ja sovitaan yhteisesti sen käytöstä ryhmän työskentelyn tukena.

Lähde: mukaellen Nummenmaa, A. R. & Lautamatti, L. (2004) 

Etäisyys tavoitteeseen - menetelmää voidaan käyttää koko ryhmän kanssa keskinäisen vuorovaikutuksen ja ryhmän toimivuuden arvioinnissa. Menetelmä toimii verkko-oppimisympäristössä ryhmäyttämisen tukena ryhmän tutustumisvaiheessa. Myöhemmin menetelmää voidaan käyttää ryhmäläisten asenteiden ja sitoutumisen tarkasteluun. Työskentelyn pohjalta voidaan miettiä konkreettisia keinoja, miten ryhmä pääsisi lähemmäs tavoitettaan.

Opiskelijat pohtivat keskeisiä tavoitteita ryhmän toiminnalle. Tämä voidaan tehdä yksin, pienryhmissä tai koko ryhmänä kuitenkin niin, että valitaan yhdessä muutama keskeinen tavoite, johon koko ryhmä sitoutuu. 

Valitaan yhteiseen työskentelyyn digialusta, esim. Miro sopii hyvin tähän tarkoitukseen. Miron valkotauluun luodaan tavoitteiden määrän verran ympyröitä (huomioi, että ympyrät ovat riittävän suuria ja taulua voi zoomata). Kunkin ympyrän keskelle kirjoitetaan yhdessä sovittu tavoite. Opiskelijat käyvät merkitsemässä oman nimensä / muun symbolin siihen kohtaan ympyrää, missä hänen mielestään ryhmä on suhteessa yhteiseen tavoitteeseen. 

Puretaan yhdessä auki, miltä etäisyydet suhteessa tavoitteisiin näyttävät. Opiskelijat saavat perustella valintojaan. 

Tämän jälkeen arviointi toteutetaan uudestaan niin, että opiskelijat käyvät merkitsemässä nimensä / symbolinsa niin lähelle tavoitetta, kun hän toivoisi ryhmän olevan.

Arviointien jälkeen tarkastellaan muodostuneita etäisyyskarttoja uudestaan ryhmänä. Mietitään, mitkä ovat ne esteet, jotka estävät meitä pääsemästä lähemmäs tavoitetta? Millä konkreettisilla toimilla nämä esteet olisivat ylitettävissä? Mitä mahdollisuuksia ryhmällä on? Entä voimavarat ja miten ne saataisiin käyttöön? Tallennetaan yhteinen suunnitelma ja tarkastellaan sitä uudestaan tarpeen tullen. 

Pyramidi-menetelmä on tehokas tapa aktivoida keskustelua, yhdessä ajattelua ja yhteistyötä suuressakin verkko-opetusryhmässä. Pyramidi-menetelmässä ajatukset ja ideat jalostuvat yksilöllisistä näkökulmista vaiheittain yhteisölliseksi näkemykseksi. 

Työskentely lähtee liikkeelle yksintyöskentelyllä, jota seuraa parityöskentely, josta siirrytään 4 / 6 hengen ryhmiin ja lopuksi koko ryhmä työskentelee yhdessä. Näin mahdollistetaan kaikkien tasavertainen osallistuminen ja pyritään purkamaan  äänekkäimpien ja vaikutushaluisimpien "vakiintunut puhetilan" käyttö. Menetelmä sopii ajattelun aktivointiin, ideoiden kehittelyyn ja sitä voidaan hyödyntää esim. ryhmän pelisääntöjen ja arvojen luomisessa, opetuksen sisältöjen pohtimisessa tai arvioinnissa. 

Esimerkkinä pelisääntöjen luominen: 

1. Valitaan yhteiseen työskentelyyn digialusta, esim. Miro sopii hyvin tähän tarkoitukseen. Miron valkotauluun piirretään harjoituksessa kokonaisuudessaan tarvittavan määrän verran pyramideja. Pyramidit kannattaa värikoodata tai nimetä ja järjestää työskentelyvaiheen mukaan. Pyramidit jaetaan kuuteen osaan (katso yllä oleva kuva). Huomioi, että pyramidit ovat riittävän suuria ja että Miron valkotaulua voi zoomata. 

2. Jokainen opiskelija pohtii itsekseen, millaisia pelisääntöjä haluaisi itse noudattaa ja toisten noudattavan. Pelisäännöt kirjataan ylös ja laitetaan tärkeysjärjestykseen pyramidin muotoon niin, että tärkein pelisääntö on ylimpänä. (Jokainen opiskelija voi piirtää pyramidin omalle paperilleen, jotta yhteiselle työskentelyalustalle ei tule niin paljon pyramideja.)

3. Jakaudutaan pienryhmätiloihin ensin pareittain ja sekoitetaan ryhmä niin, että tutut parit eivät työskentele yhdessä. Parit neuvottelevat luomistaan pelisäännöistä yhteiset kuusi pelisääntöä ja muodostavat niistä yhteisen tärkeysjärjestyspyramidin. 

4. Seuraavaksi jaetaan pienryhmät uudestaan (4-6 hlö). Pienryhmä muodostaa jälleen yhteiset kuusi pelisääntöä.

5. Muodostetut pelisäännöt ovat nyt kaikkien nähtävillä ja jokainen ryhmä saa jakaa viisi ääntä tärkeimpinä pitämilleen pelisäännöille (esim. tukkimiehen päiväkirja valituilla symboleilla).

6. Näin muodostuu koko ryhmän yhteinen pelisääntöpyramidi.

7. Lopuksi keskustellaan, mitä pelisäännöt tarkoittavat käytännössä, jotta kaikki ymmärtävät, mihin sitoutuvat.

Lähteet: mukaellen Matleena Laakson blogi (julkaistu 6.3.2019); Nummenmaa, A. R. & Lautamatti, L. (2004)