Ensimmäinen työpaja sisältää tutustumista draamaleikkien avulla, draamasopimuksen tekemisen ja omituisten/hirvittävien maskien tekemisen. Tarkoituksena on ensin pienin askelin tutustua draaman maailmaan yhteisten leikkien avulla ja keksiä yhteiset toimintasäännöt työskentelylle. Pääsemme myös lähelle erilaisuuden aatteita naamareiden teon avulla.
Tarvikkeet: Lankakerä, kartonkeja, sormimaalia, tusseja, värikyniä, narua, koristelutarvikkeita (esim. silkkipaperia, nauhaa)
Tila: Helposti muokattavissa oleva luokkahuone, jossa pulpetit saa tarvittaessa siirrettyä sivuun
Alkuleikit: Tehdään yhdessä matalan kynnyksen harjoituksia draaman pariin, tutustutaan toisiimme
Verkon heitto (nimileikki): Kaikki asettuvat piiriin. Leikin ideana on kehittää verkko keskelle. Osallistuja kertoo oman nimensä lankakerän saatuaan, ja yhden asian, jota hän inhoaa. Sanottuaan kaiken hän ottaa langasta kiinni ja heittää kerän toiselle. Tärkeää on, että jokainen muistaa ottaa kiinni langasta ennen heittoa, jotta jokainen on osa luotua verkkoa. Kerä kiertää piirissä niin kauan, kunnes jokainen on saanut kertoa nimensä ja asian, jota inhoaa. Leikkiä voi soveltaa keksimällä eri asioita, joita voi kertoa itsestään.
Metsäleikki: Muodostetaan yhteinen piiri. Piirissä lähtee liikkeelle erilaisia hahmoja. Jokaiselle hahmolle kuuluu ominaisliike ja -ääni, joka annetaan eteenpäin. Oppilaat voivat itse keksiä yhden tai useamman hahmon leikkiin. Liike lähtee esim. ohjaajasta, mutta leikin edetessä haastetta voi nostaa laittamalla liikkeitä kumpaankin suuntaan piirissä. Viereisen henkilön tulee vastaanottaa liike, ennen kuin liikkeen tekijä voi lopettaa. Näin liike pääsee etenemään piirissä eteenpäin.
Karhu: murinaa ja kädet ilmaan
Metsänneito: käsi heiluu aaltoliikkeessä ylhäältä alaspäin lantiota kohti, samalla sanotaan "uu"
Metsänvartija: huhuilee kaukoputkella katsoen
Patsaat: Muodostetaan patsaita tilassa. Ensin oppilaat laitetaan kulkemaan luokkahuoneessa vapaasti. Opettaja huutaa ryhmän koon ja oppilaiden tulee muodostaa ympärillä olevista luokkalaisista sen kokoinen ryhmä. Jos ei tule tasamäärää, johonkin ryhmään tulee joko yksi henkilö enemmän tai vähemmän. Sen jälkeen opettaja huutaa aiheen, josta oppilaiden tulee muodostaa patsas. Patsaan muodostettua oppilaat voivat vilkuilla muihin ryhmiin, miltä muiden patsaat näyttävät. Tämän jälkeen oppilaat jatkavat taas tilassa kulkemista.
Patsaiden aiheet ja henkilömäärät: Auto (4 hlö), pelottava asia (2 hlö), perhejuhla (5 hlö), Addams Family (4 hlö), kummitustalo (puolet ja puolet) ja katastrofi (kaikki). Ryhmäkokoja ja aiheita voi muokata ryhmään sopivaksi. Kannattaa myös aloittaa helpommista ja konkreettisimmista patsasaiheista, jotta oppilaat pääsevät mukaan harjoitukseen.
Draamasopimus: Draamatyöskentelyn alkaessa muodostetaan suullinen/kirjallinen sopimus yhteisistä pelisäännöistä. Draamasopimuksen periaatteisiin kuuluu ryhmän tarpeiden ja toiveiden huomiointi, vapaaehtoisuuden periaate, toimintaan sitoutuminen (vakava leikillisyys) sekä kunnioitus muita kohtaan.
Ensin jaetaan ryhmät noin 5 hlöä / ryhmä. Ryhmät voi jakaa esim. syntymäkuukauden mukaan.
Ryhmissä oppilaille annetaan suuri kartonki ja kynä. Oppilaiden tulee ryhmässä jakaa jokaiselle rooli/tehtävä. Ryhmä tekee työnjaon niin, että ryhmässä on 1 puheenvuoronjakaja, 2 esittelijää ja 2 kirjuria. Roolien määrää voi vaihdella ryhmäkoiden mukaan. Ryhmille annettiin 15 minuuttia aikaa miettiä yhteisiä pelisääntöjä toiminnalle: Miten työskentelyssä toimitaan ja miten muut otetaan huomioon. Pohditut asiat kootaan kartongille.
Sitten ryhmien keksimät pelisäännöt käydään läpi yhdessä esim. siten, että istutaan piirissä ja jokaisen ryhmän esittelijät kertovat oman ryhmän tuotoksen. Ohjaaja voi kaikkien ryhmien esittelyn jälkeen ehdottaa lisäystä, jos draamasopimuksen periaatteista puuttuu jotakin (mukana kannattaa ainakin olla vakava leikillisyys, moka on lahja, vapaaehtoisuuden periaate, kunnioitus ja muiden huomioiminen).
Lopuksi ryhmien tekemät kartongit teipataan yhteen, jolloin niistä muodostuu yhteiset pelisäännöt meille. Kaikkien hyväksyttyä säännöt ne allekirjoitetaan laittamalla punaisella maalilla sormenjälki kartonkiin. Draamasopimus laitetaan työskentelyn ajaksi näkyville tilaan.
Omituisten/hirvittävien/hauskojen maskien teko: Jokainen tekee itselleen omanlaisen naamarin, joka saa olla vapaasti erilainen. Maskien teolla päästään lähelle erilaisuuden periaatetta, sitä, että jokainen meistä saa vapaasti olla sellainen kuin haluaa. Naamareita tullaan myös käyttämään seuraavalla kerralla prosessidraamassa. Kannustetaan oppilaita käyttämään luovuutta ja mielikuvitusta.
Suunnittelu: Annetaan jokaisella A4-paperi. Ohjeistetaan oppilaita suunnittelemaan ensin paperille maskin muoto. Haluaako, että maski peittää koko naaman, vai vaan silmät. Kaverilta voi pyytää apua siihen, että silmät tulevat oikealle kohdalle. Voi esimerkiksi pitää paperia silmien kohdalla, kun kaveri hahmottelee, missä silmät menevät. Ohjaaja kiertää luokassa auttamassa suunnitteluvaiheessa ja antamassa kannustavaa palautetta. Maskin suunnitelma tulee hyväksyttää ohjaajalla, ennen kuin pääsee kartonkia valitsemaan. Näin edesautetaan sitä, että maski on sopivan kokoinen ja hyvin suunniteltu. Kun maski on suunniteltu paperiin, voidaan miettiä työssä käytettäviä värejä ja materiaaleja. Suunnittelun lopuksi oppilaat leikkaavat maskin mallin irti paperista.
Kartongin valinta: Suunnittelun jälkeen oppilaat pääsevät valitsemaan maskin pohjan värin, ja maski laitetaan kiinni kartonkiin ja leikataan. Pidetään kestävä kehitys mielessä ja ohjataan oppilaat käyttämään ensin kartonkien jämäpaloja. Kun maskin pohja on leikattu kartongista irti, pääsee seuraavaan vaiheeseen suunnittelemaan mahdollista koristelua.
Koristelu: Maskia päästään nyt koristelemaan halutulla tavalla. Hyödyksi voi käyttää esimerkiksi värikyniä, tusseja, kartongin paloja tai silppua tai vaikkapa vahakyniä. Kannustetaan käyttämään mielikuvitusta. Maskin voi liimata lisää palasia kiinni, tai piirtää erilaisia tuotoksia maskin päälle.
Rei'itys ja narun laittaminen: Tehdään maskien reunoihin reiät rei'ittimellä. Reunaan on hyvä laittaa teippiä vahvistamaan kartonkia. Reikiin sidotaan narunpätkät, joilla maski saadaan sidottua kiinni. Testataan maskia naamaan, jotta tiedetään, tarvitseeko naruja kiristää, vai onko ne hyvät sellaisenaan.
Nimenvaihtoleikki: Maskit naamalla esittäydytään kavereille, jotta kaikki pääsevät näkemään toistensa maskeja. Liikutaan tilassa. Leikki menee siten, että ensimmäisellä kierroksella esittäydyt ensimmäiselle vastaantulijalle omalla nimelläsi ja samoin tekee myös vastaantulija. Sen jälkeen otat vastaantulijan nimen ja lähdet uudella nimellä seuraavan henkilön luokse. Peli jatkuu niin kauan, kunnes oma "alkuperäinen" nimi tulee vastaan ja pääset pois leikistä. Leikin loppuun jää usein pyörimään yhden leikkijän nimi lopuille leikkijöille ja jos/kun niin käy leikki loppuu siihen.
Hetken merkitseminen: Palataan hetkeksi miettimään sitä, mitä kaikkea tehtiin ensimmäisellä työskentelykerralla, ja samalla rauhoitutaan lopettamaan työskentelyä. Tämä on hyvä tapa lopettaa työskentely, sillä oppilaat saavat hieman itsearvioida itseään, ja pohtia sitä, mikä itselle oli merkityksellistä tällä kerralla.
Oppilaat siirtyvät paikkaan ja siihen asentoon, jossa kokivat tänään jonkin hetken olevan merkityksellinen. Voi muistella sitä, oliko joku leikki erityisen kiva tai jokin läpikäytävä asia, ja siirtyä istumaan siihen kohtaan.
Esimerkiksi jos koki maskien tekemisen hauskaksi, voi siirtyä luokassa siihen kohtaan, missä teki maskia.
Leikkejä: Näitä leikkejä voi käyttää harjoitusten välissä tai lopussa, jos on aikaa tai ryhmän energia sitä tarvitsee.
Tonttu, talo ja pyörremyrsky: Leikissä on tonttuja sekä taloja. Kaksi henkilöä muodostaa talon yhdessä käsillään, jonka alle tonttu asettuu. Leikissä on aina yksi ylimääräinen henkilö, joka huutaa joko tonttu, talo tai pyörremyrsky. Kun huudetaan "Tonttu!", niin talojen alla olevat tontut vaihtavat paikkoja. Ilman taloa jäänyt tonttu pääsee huutamaan seuraavaksi. Kun huudetaan "Talo!", niin kaikki talot vaihtavat paikkaa ja saavat parikseen uuden talon puolikkaan. Näin jäljelle jäänyt pääsee jälleen huutamaan. Huudettaessa "Pyörremyrsky!" kaikki vaihtavat paikkoja. Jäljelle jäänyt huutaja yrittää aina paikkojen vaihtaessa päästä mukaan leikkiin viemällä jonkun toisen paikan, jotta huutaja vaihtuu.
Hiirenloukku: Oppilaat jaetaan kahteen eri ryhmään, toiset ovat hiiriä ja toiset hiirenloukkuja. Hiirenloukut asettuvat keskelle tilaa riviksi jalat auki. Hiirien on tarkoitus päästä loukuista läpi menemällä jalkojen välistä tilan toiselle puolelle jäämättä kiinni. Loukuilla on silmät kiinni, ja heillä on kolme yritystä saada hiiri kiinni jalkojen väliin. Jos loukku käyttää kaikki kolme yritystään, eikä hiiri jää kiinni, joutuu loukku pois pelistä. Peliä jatketaan niin kauan, kunnes hiiret ovat jääneet leikki loukkuun tai pääseet läpi niistä. Sen jälkeen roolit vaihdetaan. Se joukkue voittaa, kumpi saa enemmän hiiriä hiirenloukusta läpi.
Toinen työpaja sisältää draamaleikkejä, draamasopimuksen läpi käynnin ja prosessidraaman. Tarkoituksena on päästä syvällisesti tutkimaan ja pohtimaan erilaisuutta, reflektoimaan omia toimintatapoja ja oppimaan uusia asioita erilaisuudesta, itsestä, luokasta ja yhteiskunnasta.
Tarvikkeet: Isoja valkoisia papereita, joihin on piirretty pullaukon ääriviivat, jokin roolimerkki prosessidraaman päähenkilölle (esim. hattu), paperia ja kyniä, Wilma-viesti ja laulun sanat sekä sanapilvi (kts. alla olevat harjoitteet), säestysvälineet tai toimiva äänentoisto järjestelmä.
Tila: Suositellaan isoa tilaa esim. sali tai luokka, jossa pulpetit siirretään sivuille.
Alkuleikit: Tarkoituksena on orientoitua tuleviin harjoituksiin leikkien avulla ja motivoida oppilaita draaman pariin. Leikkien ideana on lämmitellä kroppaa sekä mieltä. Tällä tavalla tulevat harjoitteet lähtevät paremmin liikkeelle. Alkuleikit myös ryhmäyttävät luokkaa ja mahdollistavat yhteisöllisen toiminnan työpajassa.
Norsu, Palmu ja James Bond: Asetutaan piiriin ja yksi on piirin keskellä. Keskellä oleva pyörii piirin keskellä ja osoittaa satunnaisesti jotakin piirissä olevaa henkilö ja sanoo yhden hahmoista (norsu, palmu, James Bond). Se, jota osoitetaan tekee hahmon perustan ja vieressä olevat täydentävät kuvan. Väärin tehnyt menee keskelle huutamaan hahmoja. Leikkiä kannattaa soveltaa siten, jos pelaajat pelaavat leikkiä ensimmäistä kertaa, ei kannata ns. "tippumista" ottaa heti alusta alkaen mukaan. Leikkiä voi soveltaa myös ylöspäin lisäämällä enemmän eri hahmoja/asioita. Oppilaat voivat myös itse keksiä hahmoja/asioita peliin.
Norsu: Keskimmäinen muodostaa käsillään norsun kärsän ja vieressä olevat korvat.
Palmu: Keskimmäinen nostaa kädet ylös ja huojuttaa oksia. Vierustoverit nostavat yhden käden ylös heilumaan oksaksi.
James Bond: Keskimmäinen tekee käsistään aseen ja laittaa toisen polven maahan. Vieressä olevat liehuttavat käsiään James Bondin vieressä ja sanovat "Uu James Bond!".
Herää vanha murmeli: Yksi oppilaista on jää leikin aloittajaksi ja muut menevät kiviksi maahan, naama lattiaan päin. Kivet ovat silmät kiinni. Ylös jäänyt oppilas alkaa kävellä hiljaa ympäri luokkaa ja koskettaa yksitellen kivien selkää. Se kenen selkään kulkija koskee, tulee nousta ylös ja mennä leikin aloittajan perään jonoon. Tätä jatketaan niin kauan, että enää yksi kivi jäljellä. Kaikki hiipivät viimeisen kiven ympärille hiiren hiljaa ja huutavat "Herää vanha murmeli!". Viimeinen kivi nousee ja yrittää ottaa jonkun kiinni. Kiinni saatu henkilö jää seuraavalla kierroksella aloittajaksi.
Draamasopimuksen läpikäynti: Käydään läpi ensimmäisessä työpajassa tehty draamasopimus, jotta se muistuu jokaiselle mieleen. Opettaja kysyy oppilailta, mitä he muistavat, mitä siihen on kirjoitettu. Opettaja muistuttaa niistä asioista, mitä ei nosteta esille. Muistutetaan, että tätä sopimusta tulee noudattaa tässäkin työpajassa. Ne, jotka eivät ole allekirjoittaneet draamasopimusta, allekirjoittavat sen tässä kohtaa.
Prosessidraama: Uusi oppilas Toive
Tämä prosessidraama on suunniteltu kestäväksi noin kolme tuntia. Kuitenkin prosessidraamaa pystyy pidentämään tai lyhentämään harjoitusten kestolla. Lyhentää voi myös ottamalla yksittäisiä harjoituksia pois kokonaisuudesta. Kokonaisuuden keskiössä oleva hahmo Toive kannattaa rakentaa siten, että se ei osu liian lähelle esim. luokan uusinta oppilasta, mille tämä prosessidraama ohjataan, jotta kukaan ei koe Toivetta liian henkilökohtaisesti. Prosessidraama käsittelee uuden oppilaan tuloa luokkaan, kuinka hyväksyä erilaisuutta ja selviytyä kiusaamisesta.
1.Prosessidraaman lähtötekstinä toimii rehtorilta tullut Wilma-viesti (kts. alta), joka laukaisee prosessidraaman tekemisen ja motivoi oppilaat toimintaan.
2. Pullaukko: Oppilaat jaetaan noin 4-5 hlön ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle jaetaan yksi iso paperi, johon on piirretty pullaukon ääriviivat. Oppilaiden tehtävä on luoda luokan uusi oppilas Toive. He saavat piirtää pullaukolle vaatteita, ulkonäköä tms. ja kirjoittaa pulloukon ympärille luonteenpiirteitä, harrastuksia, perheeen ja kaikkea sitä, mikä kuvaa Toivetta. Pullaukkojen valmistuttua ryhmät esittelevät ryhmänsä luoman Toiveen toisilleen. Sen jälkeen pullaukot laitetaan maahan ja oppilaat äänestävät sitä pullaukkoa, jota haluavat käsitellä syvemmin prosessidraamassa. Äänestys tapahtuu menemällä sen Toiveen luokse, jota haluaa äänestää. Voittanut pullaukko käydään vielä yhdessä luokassa läpi, jotta kaikki muistavat, minkälainen hahmo valittiin.
3. Tyhjä tuoli: Tilaan asetetaan tuoli, jonka päälle laitetaan Toiveen roolimerkki. Oppilaat istuvat tuolin ympärille siten, että näkevät tuolin. Oppilaat saavat ruveta esittämään kysymyksiä ja vastauksia Toiveelle. Eli kuka tahansa luokasta saa kysyä Toiveelta kysymyksen ja joku toinen voi siihen vastata. Tarkoituksena on päästä syvemmin määrittelemään ja tutustumaan Toiveeseen. Opettaja voi syventää Toiveen määrittelyä kysymällä kysymyksiä esim. "Miltä sinusta tuntuu tulla uuteen luokkaan?", "Mitä odotat eniten uudesta luokasta?" tms. aktivoimalla tunnetaitojen käytön ja pohdinnan.
4. Lavastaminen: Oppilaat saavat luoda luokkaan uuden istumajärjestyksen ja valita paikan Toiveelle. Tarkoituksena on, että koko luokka tekee yhteistyötä ja päästään luomaan prosessidraaman maailmaa syvemmälle. Kun uusi istumäjärjestys on valmis, käydään läpi, missä kaikki istuvat ja missä Toive tulee istumaan. Opettaja kysyy oppilailta, miten ja miksi he ovat päätyneet laittamaan Toiveen istumaan juuri tähän tiettyyn paikkaan. Toiveen roolimerkki laitetaan hänen istumapaikalle.
5. Ilkeät Whatsapp-viestit: Luokan Whatsapp-ryhmään on tullut päivää ennen Toiveen saapumista ilkeitä viestejä hänestä. Oppilaiden on tarkoitus muuttua pahoiksi/ilkeiksi ajatuksiksi ja keksiä pareittain yksi tai kaksi ilkeää viestiä Toiveesta. Tähän harjoitukseen oppilaat laittavat edellisessä työpajassa tehdyt maskit päähän, jotta saadaan selvennettyä sitä, että ilkeitä viestejä kirjoittaessaan oppilaat eivät ole omia itsejään. Ilkeät viestit kirjoitetaan paperille ja valmiit kootaan yhteen seinälle ja käydään läpi.
6. Pään äänet: Luokka jaetaan neljään ryhmään. Kaksi ryhmää keksii syitä ja perusteluja, miksi Toiveen tulisi jäädä heidän luokalleen ja loput kaksi, miksi Toiveen ei pitäisi jäädä heidän luokalleen. Jokaisen ryhmän argumentit käydään läpi ja sen jälkeen vaihdetaan vielä päittäin perustelujen aiheet. Tarkoituksena on nähdä hyviä ja huonoja puolia siitä, mitä Toiveella olisi tuoda heidän luokkaansa ja oppia pohtimaan eri näkökulmia.
7. Ope roolissa: Opettaja näyttelee Toivetta, joka on tullut tutustumiskäynnille luokkaan. Hänellä on päällään Toiveen roolimerkki. Toive asettuu luokassa siten, että jokainen oppilas pystyy näkemään hänet. Toive on kuitenkin surullinen/suuttunut/ärtynyt/harmistunut ja harjoituksen avulla pyritään avaamaan sitä, että Toive on nähnyt ilkeät Whatsapp-viestit ja hänestä tuntuu todella ikävältä tulla luokkaan, ehkä hän ei jopa halua tulla sinne. Tarkoituksena on saada oppilaat ymmärtämään Toiveen näkökulmaa kiusattuna ja harjoittaa empatiataitoja. Oppilaat saavat myös kysyä kysymyksiä Toiveelta ja syventää omaa käsitystään Toiveesta. Opettaja pyrkii myös johdattamaan keskustelua siihen suuntaan, että haluaako oppilaat Toivea luokkaan ja, mitä he voisivat tehdä yhdessä luokkana piristääkseen Toivetta ja saada hänet jäämään luokalle.
8. Kappaleen sanoittaminen uudelleen: Toiveen lähdettyä oppilaat saavat kuulla, että Toive pitää musiikista ja hänen lempi kappaleensa on Täti-Monika. Lauletaan läpi Täti-Monika, jotta jokainen oppilas tietää, miten kappale menee. Oppilaiden tulee sanoittaa uudelleen Täti-Monika siten, että se piristäisi Toivetta ja toivottaisi hänet tervetulleeksi luokkaan. Sanoitukset tehdään pienissä ryhmissä ja jokainen ryhmä keksii oman virkkeen. Oppilaat voivat käyttää apuna sanapilvelssä (kts. alta) olevia sanoja ja vaihtaa yksittäisiä sanoja virkkeestä tai tehdä kokonaan uuden virkkeen .Virkkeet kootaan yhdeksi isoksi lauluksi ja lauletaan yhdessä luokkana.
9. Omantunnonkuja: Oppilaat muodostavat kunniakujan ja keksivät mielessään, jonkin tsemppilauseen Toiveelle. Luokasta sammutetaan valot ja jokainen oppilas pääsee kulkemaan kunniakujan läpi. Katseen voi pitää joko alaviistossa tai voi kävellä kunniakujan läpi silmät kiinni Kun kunniakujaa kävelevä oppilas on jonkun kunniakujan tekijän kohdalla, kunniakujan tekijä kuiskaa hänelle keksimänsä tsemppilauseen. Tarkoituksena on viedä prosessidraamaa loppua kohti ja ne tsemppilauseet, jotka on kirjoitettu Toiveelle luultavasti pätevät myös jokaiselle luokan oppilaalle, joten jokainen pystyy saamaan niistä neuvoja ja hyvän mielen.
10. Patsaat: Noin kuuden henkilön ryhmissä tehdään patsas aiheesta "Miltä luokan arki näyttää puolen vuoden päästä?". Patsaat eivät liiku ja jokainen ryhmä saa tehdä sellaisen patsaan, joka kuvastaa heidän näkemystään siitä, miltä luokan arki näyttää. Patsaat näytetään yksitellen muille ja katsojat saavat tulkita, mitä näkevät patsaassa ja sen jälkeen patsaat saavat itse kertoa, mitä hakivat patsaalla. Sen jälkeen kootaan yhteen patsaita: Nousiko niistä samankaltaisia tulevaisuuden näkökulmia? Kuitenkin jokainen oppilas saa itse päättää, millainen Toiveen ja luokan tulevaisuus on. Tähän harjoitukseen päättyy prosessidraama, joka on saatu vietyä patsaiden avulla päätökseen.
Loppu- tai välileikkejä: Näitä leikkejä voi leikkiä prosessidraaman loputtua tai prosessidraaman välissä, jos ryhmän energiat sitä tarvitsevat.
Samurai: Jokaisella pelaajalla on käsissään miiminen samurai-miekka. Yksi pelaajista nostaa miekan päänsä yläpuolelle samalla huutaen ”Ha!”. Tämän pelaajan vierustoverit lyövät omat miekkansa vaakatasossa kohti miekan nostaneen keskivartaloa ja huutavat ”Soh!”. Tämän jälkeen miekan aluksi nostanut pelaaja siirtää signaalin lyömällä miekan alaspäin kohti jotakin toista pelaajaa ringillä katsekontaktin kanssa, samalla huutaen ”Kah!”. Signaalin saanut pelaaja nostaa miekan päänsä yläpuolelle ja huutaa ”Ah!” ja sama ketju toistuu.
Nyt-leikki: Oppilaat seisovat ringissä. Yksi menee istumaan ringin keskelle silmät kiinni. Ringissä alkaa liikkumaan jokin asia esim. lankakerä, huivi tms. Kiertävän asian pystyy antamaan vierustoverille vain ojentamalla. Heittäminen ei ole sallittua. Ringin keskellä istuja saa sanoa sanan "Nyt" aina silloin kuin haluaa. Se, kenen kädessä liikkuva asia on, kun keskellä olija sanoo "Nyt", antaa kiertävän asian seuraavalle ja menee makaamaan vatsalleen maahan. Peliä jatketaan niin kauan, että yksi on enää jäljellä seisomassa. Jos henkilön, jolla on liikkuva asia kädessä ja vierustoverin, jolle asia pitää ojentaa, välillä on yksi tai useampi ihminen makaamassa, tulee henkilön hyppiä makaavien ihmisten yli antamaan asia seuraavalle.