Rinnakkaismelodiat voivat olla esimerkiksi fillejä,riffejä tai vaikka obligatoja.
Fillit täyttävät melodisesti musiikillista maisemaa siellä missä melodia ei sitä tee. Filleissä kysymys-vastaus -ajattelu melodian kanssa vuorotellen on usein toimivaa.
Riffit (= lyhyt toistuva sävelkuvio) ovat usein yksinkertaisia pikkumelodioita jotka toistuvat ja muuttuvat vain sen verran, että ne sopivat vaihtuviin sointuihin. Sanalla ostinato viitataan usein samaan.
Obligatot ovat itsessään toimivia melodioita jotka sopivat päämelodiaan eivätkä kuitenkaan peitä sitä.
Kaikissa rinnakkaismelodiatyypeissä on tärkeää ottaa huomioon seuraavat asiat:
Melodian ollessa aktiviinen, rinnakkaismelodia on yleensä passiivinen. Ei kannata tukkia melodiaa => Rinnakkaismelodia aktivoituu päämelodian suvantokohdissa
Melodialle saa usein tilaa pitkillä aika-arvoilla
Sointuäänet ovat hyviä ja tukevat harmoniaa. Vältä kuitenkin niiden tuplaamista melodian kanssa.
Rekisteriä kannattaa miettiä: Lähellä vai kaukana melodiasta? (alapuolella hennompi, ylhäällä kuuluvampi)
Tämän kappaleen toisessa säkeistössä oleva kitara on hyvä esimerkki toisaalta fillailusta ja toisaalta pitkiä ääniä sisältävästä obligatosta!