Sointukäännökset ovat hyvä tapa tuoda sointuihin ja sointukiertoihin uutta ilmettä.
Tutustu käännösten perusteisiin täällä (kolmisoinnut) ja täällä (nelisoinnut).
Sama asia tässä:
Kolmisoinnuilla on siis kolme mahdollista käännöstä ja nelisoinnuilla neljä.
Käännökset merkitään reaalisointumerkinnässä bassonuottina kauttaviivalla sointumerkin jälkeen, esimerkiksi
C-duurin terssikäännös (ensl. 1st inversion) on C/E ja kvinttikäännös (2nd inversion) C/G.
Samaa asiaa esimerkiksi täällä.
Käännöksiä käyttämällä saat sointukiertoon sulavamman äänenkuljetuksen kun bassoäänen ei tarvitse hyppiä sointujen pohjaäänistä toiseen vaan se voi kulkea esimerkiksi asteittain.
Esimerkiksi tässä rockklassikossa basso laskee introssa asteittain:
A-mollissa: Am E7+5/G# C/G D/F# Fmaj7
Tässä J.S. Bachin koraalissa basso puolestaan nousee asteittain:
kolme ensimmäistä sointua C-mollissa: Cm Bb7/D Eb
Sointukäännöksiä hyödyntävä äänenkuljetus on esimerkiksi barokkimusiikissa normi, ei poikkeus!
Sointukäännöksiä käyttämällä voit puhaltaa uutta henkeä kuluneisiinkin sointukiertoihin. Tässä hyvä esimerkki aiheesta:
Kappaleen soinnut A-osassa menevät Bb/F Dm/F Gm Eb/G. Perusmuotoisilla soinnuilla kierto kuulostaisi huomattavasti tavallisemmalta ja kappaleen tunnelma olisi toinen.
Nuottikuvaa kappaleesen voi tarkastella vaikka täällä.
Tässä videossa on asiaa sointukäännösten käytöstä Elton Johnin musiikissa. Huomaa myös bassoäänen paikallaan pitäminen sointujen vaihtuessa (joka siis ei välttämättä ole soinnun käännös...)