Apila-lehmä rouskutti tyytyväisenä heinätupsua Liisin harjatessa sen selkää. Oli lokakuun loppu ja laidunkausi oli ohi. Myös syksyn sato oli korjattu ja varastoitu. Huomenna vietettäisiin kekriä, sadonkorjuun juhlaa. Kekristä alkoi palvelusväen loma, ja Liisi lähtisi käymään pitkästä aikaa kotonaan. ”Hei hei lehmät”, Liisi huikkasi ja heilutti kättään Apilalle. Liisi sulki navetan oven ja lähti kävelemään kohti taloa.
Varhain seuraavana aamuna Liisi lähti kotimatkalle. Jaloissaan Liisillä oli tuohivirsut, vaikka oli hän saanut palkakseen ihan oikeat nahkakengätkin. Liisi ei raaskinut vielä käyttää niitä, koska talvella niille olisi enemmän tarvetta. Edessä olisi pitkä kävelymatka, mutta Liisi oli hyvällä mielellä. ”Onpa mukavaa nähdä pitkästä aikaa äitiä, isää, mummoa ja sisaruksia. Ja olihan kotimökkiäkin ikävä, vaikka se olikin ahdas ja pimeä”, Liisi pohdiskeli.
Liisin kotimökki oli savutupa. Mökkiä lämmitettiin avoimella uunilla, jonka savu kulkeutui mökistä ulos katossa olevan lakeisräppänän kautta. Uunin tulella valmistettiin myös ruokaa. Valonlähteenä mökissä oli päre, eli pärepihtiin asetettu palava puusäle. Liisin mielestä oli mukava kuunnella palavan päreen hiljaista ritinää. Siitä tuli turvallinen olo.
Liisin perhe oli mäkitupalaisia, eli heillä oli oma pieni mökki. ”Onnesi sentään on oma mökki, eikä olla loisia”, Liisi mietti. Loisilla ei ollut omaa taloa, vaan he asuivat toisten nurkissa ja vaihtoivat usein asuinpaikkaansa. Torpparit puolestaan vuokrasivat maata isoilta tiloilta ja viljelivät vuokramaataan.
Liisi päätti pysähtyä hetkeksi syömään eväitä , joita emäntä oli pakannut hänen vasuunsa. Hän istahti tien varrella olevalle isolle kivelle. Yhtäkkiä joku juoksi vimmattua vauhtia ohi. ”Mutta tuohan on Kalle! Taitaa olla taas myöhässä koulusta”, Liisi puuskahti. Kalle oli Liisin emännän nuorin poika. Talon lapset saivat käydä koulua, ja Kallesta toivottiin jopa pappia. Talon vanhin poika Johannes ottaisi tilan isännyyden aikanaan. Talon tyttäret Iida, Sofia ja Anna puolestaan menisivät naimisiin ja asettuisivat aviomiestensä taloihin emänniksi.
Oli Liisikin ehtinyt käydä pari vuotta kiertokoulua ennen pikkupiiaksi ryhtymistä. Etevänä oppilaana Liisi oli oppinut lukemaan ja laskemaan. Hänen oli pakko jättää koulunkäynti ja lähteä töihin, koska äidillä ja isällä ei ollut varaa elättää ja vaatettaa häntä. ”Kunpa pääsisikin joskus taas kouluun”, Liisi mietti.
Liisi jatkoi matkaansa. ”Toivottavasti äiti ei ole kuppausreissulla”, hän pohti. Liisin äiti oli kylän kuppari, joka hoiti kyläläisiä kuppaamalla pahaa verta pois kehosta kuppaussarvien avulla. Taidon äiti oli oppinut Liisin mummolta, joka itsekin oli ollut kuppari. Isosisko Hilma puolestaan kulki äidin mukana, ja oppi samalla kuppaustaidon. Liisin isä Matti sekä veljet Heikki ja Antti työskentelivät renkeinä maalaistaloissa. Nyt hekin palaisivat kotiin viettämään vapaata. Siskot Maija ja Hanna olivat piikoina toisella paikkakunnalla ja jäisivät sinne viettämään lomaansa.
Viimein Liisi oli ylittänyt viimeisen mäen. Kotimökki näkyi jo, ja sen pihalla seisoi joku. Äitihän se siellä jo vilkutti! Viimeisillä voimillaan Liisi pinkaisi juoksuun ja kiirehti kohti kotimökkiä.