Majatalon historiaa
Matkustajakoti on vanha edullinen majoitusmuoto
Majataloja on Suomessa ollut jo 1500-luvulta alkaen. Kruunun perustama hollikyyditysjärjestelmä 1734 yhdisti valtakunnan "kuninkaan teillä" ja näin majataloista tuli kestikievareita, joiden tehtäväksi oli määrätty majoituksen ja ylläpidon lisäksi postin ja asiakkaiden kyydittäminen seuraavaan majataloon. Kun hevoset eivät riittäneet, maatilat velvoitettiin toimittamaan miehiä ja hevosia kievareihin.
Kymijoen länsirannalle Muhniemeen perustettiin majatalo vuonna 1740. Venäläisten miehitysjoukot pikkuvihan aikana 1742-43 tekivät majatalon pidon erittäin vaativaksi, koska sotatoimien kuljetukset oli myös hoidettava. Sodissa tuhoutui ensimmäinen 1700-luvun alkupuolella rakennettu Kymijoen ylittävä kiinteä puusilta Mämmälän ja Anjalan välillä. Lähikylien talot "tekivät hollia " eli hoitivat kuljetuksia niin ruotsalaisille kuin venäläisille. Majatalo lopetti toimintansa, kun Venäjän ja Ruotsin raja tuli Kymijokeen Turun rauhassa 1743. Kymijoen itäpuolta alettiin kutsua nimellä Vanha Suomi.
Autonominen Suomi Suomen suurruhtinaskunta syntyi, Haminan rauhassa 1809, kun Vanha Suomi liitettiin Kymijoen länsipuolen "Uuteen Suomeen" . Nyt Kymijoki taas yhdisti Suomea ja Sodassa tuhoutunut kestikievari rakennettiin uudelleen. Talonpojat kokivat hollinpidon kuitenkin kohtuuttomaksi rasitukseksi, josta he kapinoivat ja tekivät valituksia. Hollikyytijärjestelmä loppui vuonna 1883. Majatalon pidosta tuli yksityistä ammatin harjoittamista, jonka lupaa varten järjestettiin huutokauppoja. Kuka alhaisemmilla taksoilla lupasi palvelut, sai oikeudet. Vuonna 1918 Suomen valtio otti kestikievarijärjestelmän nimiinsä. Muhniemessä majatalon pito jatkui kunnes autoliikenne 1900-luvun alkupuolella teki toiminnan kannattamattomaksi.
Kymijoen itärannalla Mämmälän kylässä Inkeroisissa toiminut lautturi Rantanen perusti majatalon vuonna 1923. Aluksi talossa oli käytössä iso tupa. Lauttarannan taloon rakennettiin matkustajille vielä kaksi huonetta. Myöhemmin yläkertaan tehtiin ns. sällin huone, jonne majoitettiin alkuvaiheessa "epämääräiset" vieraat. Sen ajan lain mukaan kaikki ne vieraat, jotka pystyivät maksamaan yöpymisestään, oli pakko ottaa vastaan. Eeva Partanen kertoi, kuinka Savossa oli tapana majoittaa kuka tahansa kulkumies maataloissa tuvan penkillä vielä ennen sotia.
Kun valtio lopetti majataloilta kestitysvaatimukset, luovuttiin yleisesti koko maassa majatalo-nimikkeestä ja tilalle tulivat matkustajakodit. Lauttarannan majatalo toimi aina vuoteen 1931, jolloin se muuttui matkustajakodiksi. Tämä toiminta jatkui aina vuoteen 1937 saakka.
"Toiminta loppui siihen, kun talolle asetettiin lisävaatimuksia. Kaikki ovet olisi pitänyt suurentaa ja ylös johtava rappukäytävä olisi pitänyt rakentaa tulenkestäväksi. Äidillä alkoi olla silloin ikää jo sen verran, että katsoi parhaimmaksi lopettaa koko toiminnan," muisteli Jorma Rantanen majatalotoiminnan lopettamisvaiheita 1930-luvun lopulla.