Muut lappalaissuvut
Muut lappalaissuvut
Kuusamo oli kokonaan lappalaisten asuttamaa lappalaiskaudella. Kuusamon uudisasukasryntäys oli kuitenkin niin nopea ja massiivinen, että lappalaiset yksinkertaisesti joutuivat väistymään monin osin perinteisiltä asuinpaikoiltaan. Tämän takia Etelä-Kuusamon osalta ei ole edes tarkkaa tietoa keitä lappalaisia siellä aikoinaan asui. Ensimmäinen luettelo asuinpaikoista on vuoden 1689 tietoihin perustuva veroluetteloehdotus. Siinä eteläisin asutus on Kuusamojärvellä. Näiden veroluetteloiden lisäksi käräjäkirjoista löytyy yksittäisiä tietoja asuinpaikoista.
(suluissa kuolonvuosi/suvun sammuminen sekä sukunimitiedot muista lähteistä)
- Nimismies Piettar Junganpoika (Junga) Perunkansaari (Porosaari) (1711)
- Marttin Antinpoika Pitkä Patosalmi (1697)
- Heikka Antinpoika Pitkä Somsanperä (1697)
- Hanno Antinpoika Pitkä Kallunginjärvi (1697)
- Antti Antinpoika Pitkä Maaninkajärvi
- Piettar Antinpoika (Sarvi) Sarvisalmi
- Mikkel Aikianpoika Suolijärvi (1697)
- Junga Antinpoika Leppäsaari (1697)
- Mikkel Piettarinpoika Suolijärvi (1697)
- Ivvar Uulanpoika Kuontijärvi (1697)
- Hanno Junganpoika Ahvensalmi (1697)
- Uula Aikianpoika (Aikio) Suolijärvi
- Heikka Uulanpoika Posionperä (1699)
- Heikka Heikanpoika Posionperä (1698?)
- Antti Ollinpoika Mattika Lososaari? (1707)
- Lauri Heikinpoika Potse Rukajärvi (1698?)
- Nimismies Lauri Niilanpoika (Aikasarria/Harri Tavajärvi)
- Junga Piettarinpoika (Junga) Muojärvi (1723)
- vanha Antti Piettarinpoika Kiitämäjärvi (1693)
- Ivvar Uulanpoika Oivanginjärvi (1697)
- Junga Junganpoika Kuusamonkylä (1701)
- Tuomma Antinpoika tai poika Antti Tuommanpoika Suininginjärvi (1698)
- Ikepeive Matinpoika Samostenperä (1712)
- vanha Eerik Matinpoika (Ihala) Kolvankilampi (1713)
- Piettar Junganpoika (Ollas) Kuusamonjärvi (1700)
- Antti Laurinpoika Vuotunginjärvi (1706)
- Jaakko Matinpoika Joukamonjärvi (1710)
- nuori Antti Piettarinpoika Kajavanjärvi – mennyt Venäjälle (1701)
- Lauri Piettarinpoika (Junga) Muojärvi (1720)
Vuoteen 1695 mennessä oli Kuusamossa jo vajaa sata suomalaista perhettä jakamassa riistamaita ja kalavesiä 30 lappalaisperheen kanssa. Lappalaisiakin oli selvästi pitkän ajan keskiarvoa enemmän.
Vuosille 1697–98 sattuivat lisäksi suuret kuolonvuodet. Noin kolmasosa Pohjois-Suomen väestä kuoli. Jo 1687 oli Kuusamossa ollut nälänhätä. 1697 ei veroja kerätty ollenkaan Kuusamosta. Verokirjassa todetaan heidän olevan kykenemättömiä maksamaan veronsa sen sanoinkuvaamattoman nälänhädän vuoksi, joka on pakottanut lappalaisia matkustamaan Venäjälle ja muihin seutuihin kerjäämään itselleen ravintoa. Puolet lappalaisista kuoli nälkään. Pahiten kärsi Kitkan kylä.
Kuolonvuosien heikentämiä lappalaissukuja sammui 1700-luvun alussa useita: Paski Vuotungilla ja Suiningilla, Jaakko Matinpoika Joukamolla, Niala Saapungilla, Mukkola Kajavalla, Junga Muojärvellä ja Junga Kitkan Porosaarella. 1720 tienoilla kuolivat viimeiset lappalaiselinkeinoilla elävät lappalaiset Kuusamossa. Näihin kuuluivat myös Junga-suvun viimeiset miespuoliset edustajat. Noin 80% Kuusamon lappalaissuvuista sammui vuosien 1695-1725 välillä.
Jäljelle jääneet olivat jo sopeutuneet tai sopeutumassa suomalaisten uudisasukkaiden elämäntapaan. Suomalaistuminen tapahtui eri lappalaissuvuilla hieman eri aikaan. Ensimmäisenä suomalaistui Pitkä-suku, jonka elinkeinot muuttuivat uudisasukkaiden kaltaisiksi jo 1690-luvulta alkaen. Syrjässä olleet Tavajärvi-, Aikio- ja Sarvi-sukujen osalta muutos lienee tapahtunut 1710-luvulta alkaen. Nämä suvut olivatkin vahvemmassa asemassa ja säilyivät hengissä.
Sarvi-suku polveutuu Piettar (Pekka) Antinpoika Sarvesta. Hän asui Posiojärven Sarvisalmella (Sarvisaari) lähellä nykyistä Posion keskustaa. Rutiköyhä 1710-luvulla. 1740-luvulla jälkipolvea muutti Takkisen ja Riihiniemen tiloille. Heidän jälkeläisillään on nykyään sukuniminä Takkinen, Ahvensalmi, Riihiniemi, Soudunsaari, Posio, Palojärvi, Joutsijärvi ja Vuolukka.
Oula Aikianpoika Aikio asusti veljineen Suolijärviä. Piettar Sarven ja Oula Aikion tiedetään vuoden 1710 käräjien perusteella olleen serkkuja keskenään isiensä puolelta. Heidän isoisänsä oli mahdollisesti noita Angi Hannonpoika. Sarvi ja Aikio ovat siis yhtä suurta sukukuntaa.
Oulalla oli asuinpaikkana Ylisuolijärven Särkisaari. Hän siirtyi ilmeisesti maanviljelyyn vuoden 1715 paikkeilla, jolloin hänet on vahingossa laitettu uudisasukasluetteloon.
Aikio suku asuttaa pääasiassa Kemijärveä, käytössä ovat nimet Aikio, Halme.
Antti Ollinpoika tuli 1720-luvun alussa vävyksi Pekka Karjalaiselle, joka perusti Maaningan tilan. Antin jälkipolvi käyttää sukuniminä Maaninka, Mourujärvi, Hautajärvi, Kallunki, Hietajärvi, Hirvasvaara, Poikela, Kuusela ja Isojärvi.
1709 käräjillä esiintyi Antti Kieli ja tämän poika Antti (Junga). Juho Antinpoika Kieli on merkitty 1710-luvulla Kuolajärvelle rippikirjassa. Juho Kieli on merkitty uudistilalliseksi 1720-luvun alussa, myöhemmin maksaa lapinveroa Kuontijärven seudulla. Juho Kielen jälkeläiset käyttivät Kuusamossa sukunimenään Kieli, myöhemmin Kielo ja Vasala. Suku sammui 1940-luvulla.
Junga oli hyvin yleinen etunimi Kuusamon lappalaisilla jo 1500-luvulta asti. Siksi Maanselän ja Kitkan alueilla oli ilmeisesti 1600-luvun lopulla kolme erillistä Junga-sukua.
Junga oli laaja sukukunta Etelä- ja Keski-Ylikitkalla. Sukuun kuului Kitkan lapinkylän viimeinen lappalainen nimismies Piettar Junganpoika Porosaaressa. Junga-suku sammui 1710-luvulla.
Antti Ollinpoika asui Ylikitkan Kantojoella. Rutiköyhä kerjäläinen 1706. Lähtenyt Vienan puolelle. Olli Ollinpoika Natikka köyhänä verollisena 1710.
Hänen poikansa Lauri Ollinpoika Natikka peräsi turhaan isänsä kalustusoikeuksia 1736. Olli ilmeisesti asui Vienan puolella.
Sua eli Suva-suku tuli Sompion-Sodankylän alueelta Vienan kautta Kuusamoon 1760-luvulla. Eli pappilan renkinä 1770. Suku käytti Kuusamossa ainakin Akonlahti-nimeä. Sua/Suva-sukua siirtyi 1780-luvulta alkaen Muhokselle, josta sukua levisi mm. Ylikiiminkiin ja Kemiin. Suku esiintyi myös 1800-luvulla (sotilas-)nimellä Drill.
3 sukupolvea nimismiehiä (kylänvanhin) Tavajärvellä. Tavajärvellä asunut Niila Antinpoika esiintyy parissa lähteessä 1680-luvulla Aikasarria sukunimellä. Suvun sukunimeksi vakiintuu 1700-luvun alkupuolella Tavajärvi. 1757 kuolee hänen pojanpoikansa Niilo ja tilan omistajaksi tulee vävy Paavo Tauriainen. Paavo alkoi käyttää myös Tavajärvi-sukunimeä. Tällöin Niilon veljen Laurin perhe alkaa esiintyä joissain lähteissä Hari/Harri/Haritz nimillä. Pääsääntöisesti he kuitenkin käyttivät sukunimenään talonnimeä Tavajärveä. Nykyisiä sukunimiä on Tavajärven lisäksi Kultanen, Manninen, Kaisto (Yli-Ii), Nurmikumpu (Salla), Stjerna ja Tauriainen.
Ikäpäivä-sukua asui Kuusamojärven länsipäässä nykyisen Kirkonkylän alueella ja toisaalta järven itäpäässä. Suvussa lautamiehiä ja nimismiehiä.
Antti Antinpoika Ikäpäivän jälkeläiset muodostavat Ikäpäivä-suvun. Antti Ikäpäivä eli ilmeisen köyhänä ja maattomana. Antti peräsi turhaan vuoden 1736 käräjillä isänsä kalastusvesiä, jotka olivat tulleet pappilan maiksi 20 vuotta aiemmin hänen alaikäisyytensä vuoksi. Hän yritti uudistilan perustamista n.1750–1770, mutta joutui vaikeuksiin. Myöhemmin suvulla on ollut käytössä ainakin Saarela-nimi Pudasjärvellä. Sukua on ollut myös Muhoksella. Suku sammui Kuusamossa 1830-luvulla. Sukua muutti USA Michiganiin, jossa se esiintyi vielä 1930-luvulla nimellä Paulson.
Junga oli laaja suku Kuusamo- ja Muojärvillä. Suvussa oli lautamiehiä.
Suurin osa Kuusamojärvestä oli Junga Oulanpojan maita. Hänen jälkipolvensa käytti sukunimenä Jungaa. Paikannimien perusteella osa Jungan suvusta oli ilmeisesti omistanut maita Penikkajärvellä ja Valkeisella ennen Hiltusten tuloa. Täten kyseisen Jungan suvun hallussa oli maat ja vedet Torangista Kantokylään, Poussuun ja Penikkajärvelle asti. Junga Oulanpojalla kuitenkin mainitaan olleen lampaita ennen kuolemaansa 1696. Tämä viittaa vahvasti siihen, että sopeutuminen (eli suomalaistuminen) perinteisen elinkeinon harrastamisen mahdottomuuden takia alkoi pian 1686 käräjäsovun jälkeen. Lampaat olivat mahdollisesti suomalaisten antamaa sovun palkkaa. Hänen poikansa Piettarin mainitaan kalastaneen samoilla vesillä yhdessä kirkkoherra Boneliuksen kanssa. Piettar Junga kuoli 1700-luvun ensi vuosina.
Muojärven haara mainitaan rutiköyhänä ja suku sammui 1720.
Saapungin-Kolvangin seudulla köyhä perhe. Sammui 1710-luvulla.
Kajavajärven seuduilla 2 veljestä. Kerjäläisinä Vienan puolella Heikkisen tultua jo 1680-luvulla. Sammui kuolonvuosien seurauksena.
2 veljen perhekunnat Vuotungilla ja Suiningilla. Sammui 1710-luvulla.
Joukamojärvellä. Kerjäläisenä 1700-luvulla. Kuoli 1710.
Asui ja kalasti Oivangin ja Nissinjärven maisemissa. Kuoli 1697. Ivvar Oulanpojan poika Sirkei Vienan puolella.
Vaikka useat suvut ovat mieslinjoiltaan sammuneet, on ainakin Ikäpäivän, Kielon sekä Kitkan ja Kuusamojärven Junga-suvuista säilynyt runsaasti tytärlinjoja nykypäivään asti.