Arhippa Iivananpoika Perttunen, Vienan ja koko Suomen kenties arvostetuin runonlaulaja syntyi arviolta vuonna 1762 Latvajärven kylässä, Vienan-Karjalan Vuokkiniemen piirissä. Arhipan suku oli kuulu laulutaidoistaan. Mestarin omien sanojen mukaan hänen isänsä, "Suuri Iivana" oli häntä itseäänkin taitavampi. Arhipan äiti oli Katti (Katariina) Omelintytär.
Kalevalan kokoaja, Elias Lönnrot tapasi Arhipan keväällä 1834. Hän vietti Perttusen talossa kolme päivää tallentaen runoja.
"Runot hän lauloi hyvässä järjestyksessä, jättämättä huomattavia aukkoja, ja useimmat niistä olivat sellaisia, joita en ennen muilta ole saanut; epäilen, olisiko niitä enää muualta saatavissa. Hyvin tyytyväinen olin siis päätöksestäni käydä hänen luonansa. Kuka tietää, olisinko enää toiste tavannut ukkoa elossa, ja jos hän olisi ehtinyt kuolla, olisi melkoinen osa ikivanhoja runojamme hänen kanssaan mennyt hautaan" (Elias Lönnrot)
Myöhemmin Arhippaa kävivät tapaamassa ja lauluja kuulemassa J.F. Cajan vuonna 1836 ja M.A. Castren vuonna 1839. Kaiken kaikkiaan hän lauloi n. 6000 säettä runoja. Vanhassa Kalevalassa arviolta neljännes vienalaisperäisistä säkeistä on Arhipan laulamia. Näistä tunnetuin lienee Sampo- jakso. Hän on eittämättä Kalevalaan laulaneista laulajista merkittävin. Kukaan runonkerääjistä ei pystynyt luomaan Arhippaan syvempää ystävyyttä. Yksi syy oli varmastikin Arhipan korkea ikä.
Runomestarin elämä päättyi 79- vuotiaana, joulukuun 7. päivänä vuonna 1841.
Arhipan lauluperintöä jatkoi hänen poikansa Miihkali (synt. n. 1815, kuollut 1899).