Arkkiveisu Rosvo-Perttusesta

Jo lienet kuullut, veikkonen,

tuon mainittavan, Perttusen.

Hän oli aina hurja mies,

hän metsän polut tarkoin ties.

2. Hän rosvo oli rohkea

ja rosvo ylen kauhea.

Ja senpä tähden joutui vaan

hän mainioksi maailmaan.

3. Ja niinkuin peto metsissä

tuo kurja eli pesissä.

Ei koskaan luona ihmisten,

vaan ainoastaan petturein.

4. Nuo vallesmannit vanhatkin,

ja lautamiehet laiskatkin,

myös kruunun kovat kosakit

ja kaupungeitten poliisit

5. ne häntä kiinni pyytivät

ja ankarasti hakivat.

He maat ja metsät samoisit

ja Perttusen he tapaisit.

6. Vaan turhaa oli kaikki vaan,

ei häntä kiini saatukaan.

Jos kohta oli, välistä,

hän aivan miesten käsissä.

7. Vaan jopa vihdoin viimeinkin

se aika sattui kuitenkin.

Hän niinkuin kettu paulahan

nyt saatiin kiini, totta vaan.

8. Hän yötään lepäs rauhassa

tuon Arvon-Ollin majassa.

Ei voinut tietää, aavistaa,

ett' häntä surma saavuttaa.

9. Niin isännän hän noutamaan

nyt laittoi viinaa rouvilaan.

Isäntä itse imeltyi

ja paloviinaan horjahtui.

10. Hän kauppamiesi Tuhkasen

oli luona muiden vierasten.

Kas, niinpä viina vihdoinkin

sai salaisuuden ilmihin.

11. Niin rättäri nyt kuuli sen

ett siellä ompi Perttunen.

Niin miehiä nyt vaadittiin

ja pyssyjäkin laadittiin.

12. Yhdeksän oli miestä vaan

kun lähtivät nyt tarkastamaan.

He piirittivät pesän sen

miss' lepäsi tuo Perttunen.

13. Vaan sotapa nyt alkoikin

ja rosvo rupes aseihin.

Hän kolme kertaa laukaisi

ja akkunasta tähtäsi.

14. Vaan turhaa oli tuokin työ:

ei luodit päässeet miesten luo;

he kangella vaan akkunaan

paukuttavat niin ankaraan.

15. Kas, tässä sattui, jalo mies

voimaansa luotti, kukaties.

Ja raitis luonto hänellä

se oli Isak Kennilä.

16. Ovea vähän aukaisi,

niin peto heti laukaisi

ja huuti: "jos te käsiksi

nyt tuutta, lasken läpitse!"

17. Uhkaus oli hirmuinen!

Vaan poika oli äkäinen:

ei paljon tuota peljännyt,

ei pakotielle painanut.

18. Hän painoi oven kiinni vain

ja seisoi aikaa odottain.

Hän toisen kerran aukaisi,

vaan Perttunen taas laukaisi!

19. Nyt töytäs hirmu ovesta,

kuin jalopeura luolasta:

vaan toinen kaappas kauheaan

käsiksi, lyöden lattiaan.

20. Hän tarttui häneen kovasti

ja piti kiini lujasti.

Niin samassa nyt Härmäkin

jo joutui apuun tämäkin.

21. Teliini myös samalla

löi häntä pyssyn perällä;

niin nyt hän alkoi pyytämään

henkeä hälle säästämään!

22. Vaan nyt he työnsä täyttivät

ja hänen kiini köyttivät.

Hän vankitaloon vietihin,

ja raudat jalkoin lyötihin.

23. Ja sitten Oulun linnahan

hän poijes vietiin piinahan.

Ja kun hän pääsi linnahan,

niin kaikki riensit katsomaan.

24. Nyt saa hän, kurja, istua

ja tekojansa miettiä

kivisten muurein sisällä -

ei lysti siellä hänellä!

25. Näin tapaa palkka pahuuden

jokaisen siihen suostuneen:

Ei pahuus kauvan valtaa saa

vaan surma pian saavuttaa.

26. Ei Pohjanmaalla milloinkaan

oo ennen moista kuultukaan;

petoa koskaan pahempaa

ja ryöväriä julmempaa.

Arkkijulkaisusta "Perttunen, Mainio Ryöväri Pohjanmaalta, joka saatiin kiinni Limingassa yöllä 5 päivää vasten joulukuussa 1874. Kirjoittanut J.Ranginen." Oulussa 1875.

rättäri: siltavouti, Iisak Tuorila

Arvon-Olli: Arvonollin talo