Vanha ajatus on ollut, että sukututkimus lopetetaan ensimmäiseen hevosvarkaaseen tai muuhun kaidalta tieltä poikenneeseen. Perttusten kohdalla näin ei ole ainakaan vielä tehty. Rosvo-Perttusena tunnetun henkilön suhteet Laitasaaren Perttusiin on vielä selvittämättä, mutta vahvaa näyttöä tästä yhteydestä on olemassa.Antti Ville Perttunen (tai, kuten kirkonkirjoihin merkittiin, "Anders Wilhelm") syntyi Oulussa 10.5.1851. Hänen isänsä oli myös Antti, alkujaan renki, sittemmin merimies. Äiti oli piika Kreeta Yrjöntytär Pekkala.
Seitsemänvuotiaana Antti jäi isän kuoltua orvoksi, kymmenen iässä kuoli myös äiti. Antti ja pikkusisar Nanny jäivät sukulaisten hoiviin, lautahökkeliin Oulun Heikinkadulle. Sukulainen, oma eno johdatti Antin tulevaan ammattiinsa -- eno oli Oulun kuuluisimpia varastetun tavaran kuljettajia.
Ryövärinura alkoi ilmeisimmin Iin kevätmarkkinoilla vuonna 1873. Tällöin Antin saaliiksi tuli 13 000 markkaa, jotka hän varasti kauppaneuvos Snellmannilta. Talvikauden 1873-74 hän oli Ruotsin puolella. Syksyllä 1874 alkoi kuitenkin kantautua tietoja ryövärin vaiheista, aina Suomen Turkua myöten.
"Suurta hämmennystä kaupungissa! Berttunen, isorosvo Oulusta, joka on pari vuotta häirinnyt seutua ja jota ei kaupungin eikä valtion poliisi saa vangittua, vaikka hänen kiinniottoonsa on luvattu suuri palkkio, on jälleen tullut esiin, tehnyt julkean murtovarkauden värjärileski Ulrika Kawanderin kotiin, ryöstänyt hänen kassalippaansa, jossa oli 4000 markkaa käteistä ja lisäksi erä kulta- ja hopeaesineitä. Ja sen sijaan, että käynnistettäisiin ajometsästys miehestä, jonka olinpaikka on yleisesti tiedossa, asetetaan yksityisiä yövahteja kaupunkiin ja tehdään muita samanlaisia vähäisiä apukeinoja. Vaasan läänin viskaalien ja nimismiehen ei tulisi enää sallia tuollaisen veitikan (en slik gynnare) kulkea vapaasti alueella; mutta asia on niin, että Oulun läänin poliisilla kuuluu olevan muita hommia. Ainakin näyttää yhdellä ja toisellakin kadulla leviävän Raahen poliisin hellyys, ja Oulun poliisipäällikkö on läänin kuvernöörille lähettänyt kirjeen, josta asianomainen sihteeri on minulle kertonut, että "hänen aikansa on myös tiukasti sidottu kiireellisten rikosten vuoksi". Tuollaisissa olosuhteissa ei ole kummallista, että Perttunen voi huseerata halunsa mukaan, jolleivät raahelaiset voi vaikuttaa joihinkin Vaasan parempiin poliiseihin hänen vangitsemiseen." (Åbo Underrättelser, nro 202, 2.9.1874)
Antin pakoonpääsyt virkavallalta olivat joskus hiuskarvan varassa. Kerran pakorytinässä Raahessa haavoittui myös virkavaltaa. Poliisi oli saanut kiinni Perttusen kumppanin, naisen nimeltä Lukkarila, joka oli kertonut rikollisen olinpaikan. Lehti kertoi:
Puukoitettu, Poliisi-kommisarius Kärnää, joka täällä tunnetaan erinomaisen uutterana polisimiehenä, on hiljattain pahasti puukoitettu Raahen tienoilla, kun hän Oulusta oli lähtenyt ajamaan takaa Berttunen nimistä roswoa. Berttunen pääsi pakoon (H.D., Uusi Suometar, nro 143, 7.12.1874)
Antti ei kuitenkaan ollut väkivaltainen, ei ainakaan siinä määrin kuin muut tuon ajan kuuluisat rikolliset.
Useamman kerran Antti pääsi virkavaltaa pakoon, kerran jopa saunan lauteilta 28 asteen pakkaseen. Rosvo-Perttusen pakoilu virkavaltaa päättyi kuitenkin Limingassa 5.12.1875. Pidätyksestä kertoivat sen ajan lööpit:
Rosvo Perttunen on wihdoinkin saatu kiinni Arwenollin talossa Limingan pitäjässä. (Uusi Suometar, nro 147, 16.12.1874)
Hän sai tuomion ja joutui kuritushuoneeseen. Kuopion sanomalehdistö kirjoitti:
"Kuuluisan roswo Berttusen toi eilen poliisi Kärnä Oulusta tänne elinkautiseen wankeuteen. Kuten tunnettu, leikkasi sama Berttunen h:ra Kärnän käsiwarteen joku wuosi sitte kiinniotettaessa puukolla suuren haavan." (Tapio, nro 28, 8.7.1876)
Antti Perttunen kuoli Kuopion rangaistusvankilassa 6.7.1877 - vain vähän yli 26-vuotiaana! Tarinat kertovat hänen tosin joutuneen Siperiaan, toiset taas paenneen Amerikkaan.
"Kuollut. Mainio roswo Antti Berttunen, tunnettu suurista roswomatkoistansa Oulun läänissä, on kuollut täkäläisessä linnassa t. k. 6 p:nä." (Tapio, nro 53, 11.7.1877)
Me tunnemme Antti Perttusesta, itseään toisinaan Ahastuiseksi kutsuneesta miehestä vain yhden puolen. Alaotsikon kysymys, se, millainen ihminen hän muuten oli, jää hämärään. Niin kuin kotikutoiseen mattoon kudotaan juhlapaitaa ja arkihousua, on jokaisessa suvussakin jäseniä moneen junaan. Olkoot heidän historiansa opastamassa tai joskus varoittamassakin meitä jälkipolvia.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamassa (Jyväskylä, 1984) teoksessa "Kotiseudun tarinoita" on talletettu muutama tarina Rosvo-Perttusesta. Tarinat kannattaa lukea kirjasta, tässä vain lyhyet tiivistelmät. Vasemmalla olevaan karttaan on merkitty paikkakuntia, joilla Rosvo-Perttusesta on kerrottu tarinoita tai joissa hän on harjoittanut hämärää tointaan. Tampereelta on tallennettu kertomus, jossa kerrotaan Perttusen olleen kotoisin Oulusta, käyneen siellä lyseota muutaman luokan ja sitten joutuneen rikoksen teille. Rikoskierre alkoi siitä, että hän ei jäänyt ensimmäisestä rikoksesta kiinni. Tarinan mukaan hän ei ryöstänyt eikä tappanut, vaan otti rahaa ja arvoesineitä, uhreina varakkaat ihmiset. Koska tavallinen rahvas säästyi Perttusen ryöstelyltä, sai Perttunen heidän taholtaan suojelua. Tämän takia Perttusen kiinnisaaminen oli vaikeaa.
Valtimosta on tarina, jossa kerrotaan Perttusen käyttäneen ihmisenrasvasta tehtyä taikakynttilää. Tämän kynttilän avulla hän sai talonväen nukkumaan unta, josta eivät heränneet niin kauan kuin tuli paloi. Kesken ryöstön kynttilä kuitenkin loppui ja tuli sammui. Talonväki heräsi. Perttunen pääsi kuitenkin viime tingassa pakenemaan.
Pyhännältä olevassa kertomuksessa Perttusella on toisenlaiset ihmeaineet käytössään pankkiryöstöä tehdessään. Pillillä tämä oli puhaltanut nukutusainetta huoneeseen. Hetken kuluttua Perttunen ja tämän oppipoika olivat päässeet kenenkään estämättä ryöstämään pankin. Oppipojan osuus oli vain 50 silloista markkaa. Ryöstön jälkeisenä päivänä oppipoika joutui kiinni, Perttunen itse pääsi kuitenkin pakoon.
Ristijärvellä kerrottiin tarinaa, jossa Perttunen oli tavannut iltamyöhällä yksin kulkevan pelokkaan tytön. Tyttö oli kertonut pelkäävänsä, koska tiesi seudulla kulkevan vaarallisen Rosvo-Perttusen. Perttunen tarjoutui tytön kotimatkan turvaksi. Vasta tytön kotiportilla totuus oli selvinnyt: "Ei sitä Perttusta tarvitse pelätä, ei se tee ihmisille pahaa, se vain rikkailta ottaa, köyhille antaa. Minä olen se Perttunen".
Liminkalaiset kertoivat tarinaa Perttusen kiinnijäämisestä. Perttunen oli piiloutunut Arvonollin talon isännän suojaan. Isäntä oli kuitenkin humalapäissään tullut paljastaneeksi Perttusen olinpaikan. Yhdeksän miestä oli tullut karkulaista pidättämään. Maanviljelijä Iikka Kennilä oli pidätyksessä rohkeimpana. Perttunen oli oven läpi ampunutkin pidättäjäänsä. Kennilä sai kuitenkin Perttusen viimein kiinni. Raskaasti raudoitettuna Rosvo-Perttunen vietiin viimein Oulun linnaan ja sieltä Turun Kakolaan. Perimätiedon mukaan Perttunen kuoli Turussa. Toinen versio kertoi hänen lahjoneen vartijat ja matkustaneen Amerikkaan.
Näiden paikkakuntien lisäksi Rosvo-Perttusen kerrotaan liikkuneen ainakin Kajaanissa ja Kuopiossa.
Antti Ville Perttusen elämän yhdestä puolesta on tehty esitys kesäteatteriin. Esityksen on ohjannut ja käsikirjoittanut Martti Kadenius. Esityksestä vastaa liminkalainen harrastajateatteri Rytinä. Esityksiä on ollut ainakin kesinä 2004 ja 2005. Nimiosassa nähdään Jari Väliaho ja kakkosmiehityksessä Markku Berg.
Arkkiveisu Rosvo-Perttusen kiinnijäämisestä
Oulun 400- vuotisjuhlavuoden julkaisu lehti "nelisatanen". Kuvitteellinen juttu Rosvo-Perttusen pidätyksestä (pdf, 62 kt)