Köydenpunonta

Köydenpunontataito on tuhansia vuosia vanha miesten erikoistyö. Maaseudulla asuvat miehet punoivat köysiä monista eri materiaalista. Laivanrakennuksen lisääntyessä kasvoi myös köyden kysyntä, ja Euroopassa köydenpunojista muodostui oma ammattikuntansa 1400-luvulla. Köydenpunonta kuului jokaisen merenkävijän perustaitoihin. Esimerkiksi purjelaivan takilassa oli kilometreittäin köyttä. Köysi on tietynlainen avain koko purjelaivamaailmaan ja merimiestaitoihin: köyttä tarvittiin lähes kaikissa laivan toiminnoissa. Köysiin tutustuttiin ensimmäisenä todennäköisesti opettelemalla solmujen tekemistä. Köysiä voitiin kierrättää. Purjelaivoilla esimerkiksi köysiluuta eli vaapeli valmistettiin vanhasta köydestä, jonka säikeet avattiin, levitettiin ja lopuksi liotettiin vedessä. Jos köysi kului pahasti, sen säikeet avattiin ja niistä valmistettiin uutta ohuempaa köyttä. Myös merimiesten puhdetyöt, esimerkiksi köysimatot, valmistettiin avatusta köydestä. Purjelaivojen köysiä on valmistettu hamppu-, pellava-, manilla-, sisal-, juutti-, kookos-, puuvillalangasta.

Köydellä tarkoitetaan kolmisäikeistä punosta, jonka jokainen säie on kierretty useasta langasta kun taas ohut enintään 7 mm:n paksuista köyttä sanotaan nuoraksi. Köysi on vanha suomenkielinen sana kun taas nuora tai toisin sanoen naru on germaanin kielestä lainattu. Köysien, nuorien punontaan on käytetty monia saatavilla olevia sitkeitä aineksia. Köysiä on valmistettu hamppu-, pellava-, manilla-, sisal-, juutti-, kookos-, puuvilla- tai huonoista pellavaista, nokkosesta, karvoja, jouhia tms. On narua punottu myöskin oljesta tai tuohesta. Tavallinen köysi on kolmisäikeinen, ja sen jokainen säie on tehty useasta langasta. Jos köydessä on vähintään neljä säiettä, köydelle tehdään pehmeästä hamppu- tai juuttitäytteestä tukeva sydän.