LUKEMIENI KIRJOJEN ARVIOINTIA
Arvioin vain kirjat, joista pidän. Samantekevät saavat olla unholassa. Dekkareista arvioin vain todella mielenkiintoiset.
Hämäläinen: Ketun kivellä. *****
Kirja joka oli loistava poikkeus siitä, mitä odotin. Tiiliskivi, jota tuskin malttaa kädestään laskea. Helvi Hämäläinen on elänyt mielenkiintoisen elämän ja ennen kaikkea hän osaa kuvata sitä. Hänen on täytynyt olla peloton oikeana pitämiensä asioiden puolesta taistelija. Lukiessa tuli mieleen, että tälle ihmiselle eivät materialistiset arvot paljoa merkitse, muut arvot sitäkin enemmän. Muistin miten 95-vuotiaana kuollut tätini piti häntä Tyyni Tuulion elämän pilaajana. Itsekin koin kauheana ystävättären elämän piilossa pidettyjen asioiden liioitellun kuvaamisen. Tähänkin asiaan saa Ketun kivellä lisä valistusta.
Seth Vicgram: Sopiva nuori mies**** Jos olet haaveillut Intiasta, etkä pysty siellä käymään niin tämän kirjan jälkeen olet käynyt. Kirja on niin kiehtova kuvaus, että tuntui surulliselta kun se loppui.
Gilles: Vartiotorni. *****
Tämä teos oli kaikin puolin kirja minun makuuni. Romaani 1900-luvulta, jossa historia ja muistelu kulkevat käsi kädessä. Ranskalaisen Irene Nemirovskyn tytär kertoo äitinsä tarinan. Ohessa kerrotaan isoäidistä ja tyttärestä itsestäänkin hyvin mukaansatempaavasti.
(Luettu toukokuussa 2010)
Nemirovsky: Ranskalainen sarja. ****
Kirja on hätkähdyttävä. Juuri kun lukija eläytyy ironiseen kuvaukseen ranskalaisten sodan käynnistä toisessa maailmansodassa, tarina loppuu kuin veitsellä leikaten. Loppu on selvitystä miksi niin käy. Todella järkyttävää.
Tartt: Jumalat juhlivat öisin *****
Jännittävä kuvaus opiskelija elämästä, rikkaan amerikkalaisen nuorison elämäntavasta ja ennen kaikkea kuvaus ihmisten raadollisuuksista.
Lukijan myötätunto ja inho ovat täysin kirjailijan ohjauksessa ainakin minun tapauksessani.
Giordano: Alkulukujen yksinäisyys. ****
Vaikea uskoa, että kirjoittaja on nuorimies. Kirja kuvaa ankeata elämää ilman taloudellisia huolia. Ankeus johtuu yksinomaan täydellisestä sosiaalisten taitojen oppimattomuudesta. Kahden päähenkilön vanhemmat ovat tavallaan syyllisiä näihin puutteisiin. Toinen on nero, jolle tämä nerous tuntuu olevan pelkkä lisä taakka. Ankeudesta huolimatta kirja on kiintoisa. (Luettu toukokuussa 2010)
Mac Donnell: Linnuntietä. *****
Paksu kirja, jonka alkupuoli on aivan upeaa viihdettä. Loppu on ankea, mutta kiintoisa ja jännittävä. Puolessa välissä aloin pelätä, että kirja loppuu liian pian, mutta yllättävä loppu jätti ajattelemaan elämän sattumanvaraisuutta. Tuli surkea olo kaiken peruuttamattomuudesta. Jos kirjailija vielä jotain julkaisee, etsin sen ehdottomasti käsiini.
Fitsgerald: Yö on hellä. ****
Ihmisen elämässä nuoruus on kaikkivoipaisuuden aikaa. Tässäkin kirjassa nuori psykiatri uskoo ihanan vaimonsa psyykkisen sairauden paranemiseen. Kirjassa myös saa hienovaraisen kuvauksen rikkaiden ihmisten kiinnostavuudesta. Saman kirjailijan Kultahattuakin kiinnostavampi teos minun mielestäni. Kultahatussa toisten ihmisten hyväksikäyttö oli raakaa, tässä se tulee esiin monimutkaisemmalla tavalla. Näistä kirjoista saa vahvistuksen, että etuoikeutetut ovat omasta mielestäänkin etuoikeutettuja.
Snellman: Lemmikkikaupan tytöt ****
Hieno ja kiinnostavasti kirjoitettu kirja, jonka ilmeinen tarkoitus on varoittaa vanhempia netin ja kaveripiirin vaaroista. Se, miten hiipien
lapsi liukuu pois tavallisista harrastuksista niihin vaarallisiin, on upeaa luettavaa. Aivan normaali, gynekologi äiti ei pysty näkemään tyttären joutumista juuri hänen alansa vaaroihin. Säälimätön kuvaus ihmisarvon ja rahan merkityksestä ja merkityksettömyydestä.
Genova: Edelleen Alice ****
Järkyttävä asiantuntijan kirjoittama teos altzheimer-potilaasta. Kirjaa luki kuin jännityskertomusta. Eniten vaikutti potilaan nuoruus (48v), oppineisuus, maailmanhallinta ja jatkuvat urheiluharrastukset. Siis mikään ei varjele aivojen tuhoutumiselta. Tämä potilas sai parhaan mahdollisen lääkityksen, hänellä oli rakastava perhe ja paljon ystäviä sekä arvostavia työtovereita. Vähitellen hän sai huomata, että tilanteet liukuivat pois käsistä. Hän ei ehtinyt tarttua niihin tai hän ei muistanut sanoja. Ihminen itse kuuli, miten hänestä puhuttiin kuin esineestä ja hänen puolestaan päätettiin asioista mitään kysymättä.
Powers Richard: Muistin kaiku, *** Gummerus 2009Paksu (646 s.) ja painava kirja uuvuttaa monesti lukiessa, mutta lukemisen jälkeen antaa ajattelun aihetta pitkäksi aikaa. Kertoo surkean lapsuuden viettäneistä sisaruksista pojan kolarin ja aivovaurion jälkeen. Kerrontaan liittyy aivotohtori ja hoitaja, jonka osuus paljastuu vasta lopussa hyvin merkitykselliseksi. Kehyskertomus luonnonilmiöineen on myös kiehtova.
Persson Leif GWP: Linda murhat, Putoaa vapaasti kuin unessa ja Ken lohikäärmeen surmaa,**** kertovat kaikki eniten kirjailijan loistavasta sanan käytöstä, joka on nuoruuden aikaisesta kirjasta aina vain kohentunut. Kirjat ovat jännittäviä, humoristisia ja täynnä upeita juonenkäänteitä. Odotan malttamattomasti hänen seuraavaa kirjaansa. Vuonna 2011 sarjaan liittyi Matkanpää, jonka kirjailija ilmoitti olevan viimeinen. Edunsaajat oli myös kiintoisa.
Franzen on amerikkalainen kirjailija, jonka kolme lukemaani kirjaa ovat kaikki vaikuttavia. Muutoksia,***** oli ensimmäinen johon tutustuin ja sen jälkeen luin koko käsiini saamani tuotannon. Hän kirjoittaa perheistä varmaankin hyvin rehellisesti. Suomalaisittain Muutoksia -kirjan perhe tuntuu kovalta ja ymmärtämättömältä. Nimenomaan siksi, että henkilöt ovat hyvin koulutettuja eikä heillä ole ollut taloudellisia huolia. Perheen isä on täysin hukassa eläkeaikansa kanssa eikä äiti pysty tätä itsepäistä miestä mitenkään auttamaan. Hyvin menestyvän vanhimman pojan vaimo on saanut yliotteen perheessä ja juonittelee koko ajan lasten ja miehen elämän sellaiseksi, ettei kaipaava anoppi saa mitään todellista yhteyttä lapsenlapsiinsa. Muut lapset sekoilevat tahoillaan. Anopin elämä muuttuu onnellisemmaksi vasta miehen kuoltua.
Khalet Hosseini Leijapoika,**** on sydämellä kerrottu tarina vaikeasta elämästä Afganistanissa ja vaikeuksista sieltä poispääsemisestä. Kirjoittaja kertoo omaelämänmakuisesti ja omaa osuuttaan salaamatta syyllisyyksistään ja yrityksistään hyvittää ja korjata vääryyksiä. Kirjasta välittyy toivo ja usko siihen että elämä kantaa vaikeuksienkin kautta.
Murakami, Norwegian woods,*** Kirjassa on jotakin kiehtovaa ja arvoituksellista. Voi johtua siitäkin, kun en ole ennen lukenut näin selvästi japanilaisesta nuorisosta. Rakkaustarina on käsittämätön. Tyttö ajoittain on jossain mielisairaalan tapaisessa ja häntä voi tavata vain harvoin. Hänellä on masennus, johon hän tuntuu suhtautuvan siitä ketään syyttämättä. Poika opiskelee ja tuntuu tervejärkiseltä. Hänen paras ystävänsä tekee itsemurhan, jonka syy selviää vain osittain. Pojalla on toinenkin tyttöystävä. Hyvin vapaamielinen, mutta ylläpitää kummallisia periaatteita. Kirja loppuu oudosti ja se kyllä sopii tähän outoon ilmiöön. 1Q84 avasi erilaisen kirjallisen maailman - japanilaisen. Jotain kylmää ja laskelmoivaa, mutta kuitenkin erittäin kiintoisaa.
Lundberg, JÄÄ*** Kirja on tämän vuoden Finlandia palkinnon saaja. Odotin siltä paljon, mutta paikoin kerronta oli suorastaan pitkäveteistä. Järkyttävä tapahtuma, joka kirjaan liittyy, oli kyllä niin järkyttävä, ettei uni tullut sinä yönä, kuin vasta aamun sarastaessa. Oli kivasti kerrottua perhe-elämää ja mielenkiintoisia asioita papin työstä, mutta sitten se kaikki saaristolaisuus tuntui kuitenkin jotenkin vieraalta. Muistan edellisen saman kirjailijan teoksen Marsipaanisotilas. Siihen kirjaan olin aivan ihastunut. Lundbergin aikaisempi kirja Marsipaanisotilas oli kiintoisa lukukokemus. Myöhemmin kuulin, että Jää kertoi samoista henkilöistä.
Alaharja, Maihinnousu****. Luin kirjan kiireessä, kun piti lähettää joululahjaksi. Se oli hyvin kiinnostava. Etukäteen lehdissä vatvottu leukemian kuvaus ei muodostunut mitenkään pääasiaksi, vaan ihmissuhde ja matkailijan/oppaan kokemus Ranskan toisen maailmansodan keskeisenä näyttämönä ollut rannikko nykyisin ja kerronta sodanaikaisista oloista oli sittenkin kiintoisinta.
Zusak, Kirjavaras**** Viehättävä kuvaus Natsi Saksasta tavallisten ihmisten silmin. Etenkin lasten kuvaaminen oli hyvin onnistunutta. Päähenkilö viedään vieraaseen kotiin vasten tahtoaan, mutta erikoisista vanhemmista huolimatta alkaa viihtyä ja saa oikeata rakkautta ja ystäviä. Lapset vaikuttavat niin lapsuuden huolettomuudessa eläviltä ja toimeliailta. Kaikki sen ajan Saksan kaameudet oli mainittu, mutta mutta jotenkin siten, ettei se ainakaan lapsista ollut mitään kummenpaa. Ainoastaan juutalaisten kohtelu suretti päähenkilöä, jonka mielenkiinto kohdistui kaikenlaisiin kirjoihin. Kirjoittaja oli kuullut tapahtumat äidiltään, joka oli sodan vaiheissa paennut Austraaliaan.
Ian Mc Ewan, Makeannälkä**** Kirjassa kaunis piispan tytär on työssä Ison-Britanian turvallisuuspalvelussa. Tämä osasto mm. tukee rahallisesti pulassa olevia kirjailijoita ulko- ja kotimaassa. Koko ajan on jotenkin salaperäinen tunnelma. Vakoillaan siis hengentuotteita ja yritetään antaa mahdollisuus vailla rahahuolia kirjoittaa omista ajatuksista. Toivotaan länsimaista otetta tuetun työhön, mutta ei puututa kirjoituksiin kuin ehkä niin, ettei tueta vääriä kohteita. Ylevät periaatteet kuitenkin lipsuvat ainakin johdolla. Rakkaus antaa lisäväriä ja samoin lisähenkilöt, joille tapahtuu outoja. Ainakaan päähenkilön työ ei ole tylsää.
Egan, Jennifer, Aika suuri hämäys ** oli sekava lukukokmus. Johtui varmaan vähäisistä tiedoistani amerikan Jazz muusikoista. Kirjahan oli palkittu ja ylistetty.
Olsson Linda, Laulan sinulle lempeitä lauluja **** Viehättävä ja kiintoisa kirja. Jollakin lailla liikuttava ja vangitseva, ei voinut kesken jättää, vaan oli luettava samana päivänä.
Nummi, Karkkipäivä**** Hieno teoa ajankohtaisesta ja jäkyttävästä aiheesta. Sitä loppuratkaisua odotti pelon vallassa.
Itkonen Juha, Hetken hohtava valo** Tartuin kirjaan intensiivistä lukukokemusta odottaen, mutta petyin. Kirja uuvutti ja oli kiintoisa vain sieltä täältä.
Kilpi Eeva, Kuolinsiivous*** Tämä kirja ei ollut niin koukuttava kuin Kilven kirjat yleensä, mutta kyllä se oli pakko lukea.
Köngäs Heidi, Dora Dora**** Kirjassa oli kaameutta ja se herätti pelkoa, vaikka olikin kiinnostava. Hyväntekijä**** oli kaikin puolin erilainen, mutta siinäkin kerrottiin juurettomista ihmisistä, jotka eivät osanneet luvata kellekään mitään. Dora Dorassa ihmiset olivat olosuhteiden heiteltävinä ja Hyväntekijässä ihmiset itse eivät uskltaneet sitoutua mihinkään. Kummastakin tuli jotenkin toivoton olo.
Rowling, Paikka vapaana*** Tartuin kirjaan ainoastaan sen vuoksi, kun tiesin kirjailijan Harry Potter kirjojen suuresta suosiosta. Kirjan luin mielellään. Ei kuitenkaan mitenkään unohtumaton.
Tartt, Tikli**** Olin jo odottanut tätä kirjaa, koska Donna Tartilta ei huonoa kirjaa ollut tullutkaan. Tiesin, että mitä pitempi aika kului, sitä vaikuttavampi olisi kirja. Enkä pettynyt. Kirjan lukeminen puolen välin jälkeen tuntui pelottavalta, koska en halunnut sen loppuvan. Ehkä loppu tuotti lievän pettymyksen. Kyllähän tämä teininä äkkiä orvoksi tullut poika selviytyi ja ehkä tunsi elämässään onneakin, mutta jotenkin häneen jäi se sellainen ikuinen etsijän leima.
Kinnunen, Tommi: Neljän tien risteys*** Tämä teos kehuttiin HS-kritiikissä aivan poskettomasti. Se oli pakko saada ja lukea. Petyin kuitenkin sekavaan junnaamiseen, mutta loppu löi ällikällä. Kaikenlaista olin maalaistyttönä kuvitellut, mutta en tätä ja sen ajan käytännötkin olivat kokonaan unohtuneet, josko olin niistä mitään edes tiennyt. Jollakin tavalla ihailin kyllä tätä hiljaista miestä. Eihän suomalaisessa avioliitossa seksiasioista puhuttu silloin eikä kai kovin paljon vieläkään.
2015
Rajala, Panu: Tulisoihtu pimeään*** Tutustuin Olavi Paavolaiseen Helvi Hämäläisen kirjojen ja hänen tuotannostaan tehtyjen kirjoitusten kautta. Vasta tästä teoksesta olen saanut johdonmukaisemman käsityksen hänestä. Rajala hyvin selkeästi antaa ymmärtää, että Paavolainen oli merkittävä, mutta monessa mielessä epävakaa persoona. Narsisti suhteessaan Hämäläiseen tuli lopullisesti tiedoksi. Hämäläisellä oli kuitenkin ryhtiä poistua tuosta epäluotettavasta ja usein loukkaavasta ihmissuhteesta. Olavi Paavolaisen myötä sain myös paljon tietoa hänen aikalaisistaan. On järkyttävää se miten ihmiset joutuvat irrottautumaan kotiseudustaan, joka tuhotaan ja poltetaan. Sen aikainen luokkayhteiskunta tuntuu typerältä. Kiintymys äitiin meni liiallisuuksiin, samoin ryyppääminen ja päämäärätön ajelehtiminen. Ollakseen kouluja käynyt ja lahjakas Olavi sai aika vähän aikaan. Hänen varhainen kuolemansa oli myös järkyttävä.
Valtola: he eivät tiedä mitä tekevät**** Kirjahan on Finlandia voittaja, joten se ei arviointia kaipaa. Kirjoitan nyt siitä, miksi minä kirjasta pidin. Joulun jälkeen todella uupuneena aloin tutkia lahjojani ja ajattelin Finlandia palkitun olevan melko raskasta luettavaa. Toisin kävi. Heti ensi luvusta alkaen kirja veti puoleensa niin, että yölläkin piti nousta sitä lukemaan. Neljän päivän jälkeen se oli luettu. Surin koko lukemisen ajan sitä, miksi sen täytyy loppua. Aivan kaikki siinä kiinnosti. Alun suomalaisten ironinen arvostelu suorastaan hykerrytti ja loppupuolen amerikkalaisuuden jykevä esiintuonti ihan kauhistutti. Voisi pitää kirjaa dekkarinakin, mutta aivan täysin se ei sitä ole. Se ei ole rakkaustarinakaan eikä avioliittoromaani. Ehkä voisi sanoa ajankuvaukseksi. Kertomus eteenpäinpyrkivistä nuorista ja keski-ikäisistä, joille työ ja opinnot merkitsevät kaikkea. Ihmissuhteet ja lapset jäävät yrityksistä huolimatta jalkoihin. Terve itsekkyys ja maalaisjärki eivät tule kysymykseen, vaan kaikesta tehdään niin monimutkaista, että elämästä nauttiminen ei onnistu.
Raud: Rekonstruktio****Kirja antaa uudenlaista näkökulmaa Viron nuorista neuvostovallasta vapautumisen jälkeen. Kirjoittaja on isä, joka pohtii tyttärensä itsemurhaa. Uskonnottoman aatteen piirissä kasvamisen jälkeen lapsi törmää ihmisiin, jotka valitsevat mihin uskoisivat. Tarjonta, uhkailu ja kiinnekohtien sekä arvomaailman valintojen puntarointi voi olla mielenterveydelle liikaa tai lähellä elävien tuki on väärää tai ahdistusta lisäävää.
2016
Mc Evan: Lapsen oikeus*** Ei ehkä kiinnostavinta tämän kirjailijan antia, mutta lukemisen arvoista.
Kähkönen: Graniittimies*** Aihe on kiehtova ja koko ajan toivoisi siihen pääsevän syvemmälle. Pariskunta ei oikein myönnä pettymystään uusiin oloihin ja toivottomuuteen ja hitauteen ikään kuin tottuu. Se, että Suomesta täytyi lähteä on se järkyttävin asia, jonka ehkä vain silloin eläneet pystyvät arvioimaan.
Kesävuori: ** Kirja on arvoituskokoelma. Ihan mielenkiintoinen, mutta tuntuu niin todelliselta historialta, että olisi tarvinnut selitystä. Tietoa siitä, että voiko silloin olla näin ja siitä, että voiko noin outo nuorimies olla ilman seurantaa osallisena yhteiskunnassa.
Doerr, Anthony: Kaikki se valo, jota emme näe***** Olin lukenut ylistäviä arvosteluja ja alkuun tuntui vaikealta pysyä juonesta selvillä. Mutta sitten kirja vei mukanaan. Viimeiselle sivulle oli päästävä, vaikka aikaa ei olisi ollut niin paksun kirjan lukemiseen yhtäjaksoisesti. Sodanvastaisista sodanvastaisin. Noin juuri ihmiset ja etenkin lapset ajelehtivat kärsien tietämättä miksi ja mihin tämä päättyy. Kirja pitäisi kaikkien lukea ja etenkin niiden joiden mielestä armeijoissa on joku turva. Tärkein asia on tämän kirjan lukemisen jälkeen armeijan päällikön humanismi.
Stoner**** Vaatimaton maalaismies menee vanhempiensa kehoituksesta opiskelemaan maataloutta yliopistoon ja ihastuu siellä kirjallisuus opintoihin. Hänestä tulee yliopiston lehtori koko loppuelämänsä ajaksi. Hän viihtyy työssään, mutta ajautuu vääränlaiseen avioliittoon. Vaimo on kasvatettu vaativaksi eikä viihdy yksin köyhässä kodissaan vaikka saakin toivomansa lapsen. Stoner kokee suuren rakkauden elämänsä loppupuolella. Kirjassa on myös yliopiston opettajien keskinäistä kaunaa ja juonitteluja.
Sebald: Austerliz ***** Alkuun kirja tuntui käsittämättömän hajanaiselta, ennenkuin selvisi miksi se on sellainen. Kirjoittaja kuvaa juuriltaan lapsena temmatun ihmisen sopeutumisyrityksiä. Vasta keski-ikäisenä hän löytää juurensa ja voi palauttaa mieleensä vähitellen kappaleita muistoistaan. Se onnistuu lapsenhoitajan avulla. Hän muistaa asuinkylänsä ja leikkipaikkansa. Asemarakennuksen hän tunnistaa samaksi, josta hän on nelivuotiaana yksin matkustanut Englantiin. Kirja jäi tekijänsä viimeiseksi.
Hurley: Hylätty ranta*** Yli puolenvälin lukemisen jälkeen käy ilmi, että kirjalla on vakavaa sanottavaa. Alkuun se tuntuu kauhuromaanilta nimenomaan sen paikkakuvauksen vuoksi. Loney on hylätty rantakaistale, jonka vuorovesi palatessaan hukuttaa tietämättömän rannallaolijan.
Nelihenkinen perhe viettää lähistöllä Pääsiäistä, koska perheen äiti uskoo paikallisen kappelin pyhän veden parantavan Hanny pojan mykkyyden. Toinen poika Tonto rakastaa veljeään ja ymmärtää tätä ilman puhettakin. Rannalta löytyy ruumiita ja sinne on ollut tapana viedä niitä, joita ei haluta yhteisöön. Yhteisö on kaikin puolin outo. Pappikin paljastuu ateistiksi. Tapahtumien vyöry ei jätä kylmäksi, eikä ole ihme, että kirja on saanut Britannian vuoden esikoisteos palkinnon
Jalonen: Taivaanpallo**** Hieno ja mielenkiintoinen teos. Niinkuin Finlandia palkitukta voi odottaakin. Mielenbkiinnolla jään odottamaan Merenpeittoa, joka jatkaa tarinaa.
Ishiguro: Surullinen pianisti ** Täytyy olla Ishiguro fani, että jaksaa paneutua tähän teokseen. Kerrottu niin pikkutarkasti ja jotenkin kuivalla tavalla, ettei oikein jaksanut kiinnostaa.
Byatt A S : Riivaus*** Kirja on vaikealukuinen arvoitus, jota ei saa mielestä pois. Minun piti lukea sitä monin paikoin uudelleen ennenkuin ymmärsin mitä se oikeastaan kertoi. Kysymys oli suuresta pettymyksestä rakkaudessa. Kerrotaan 1800-luvun viktoriaanisesta Englannista ja kirjallisuuden tutkijat ovat 1980-lukulaisia. Rakkaustarinan aikaan ihmisten suuntautuneisuuksia sukupuolielämässä ei käsitelty niin mutkattomasti kuin nykyisin. Lukija siis minä järkytyin perusteellisesti kun petetty päätyi kohtalokkaaseen ratkaisuun. Se särki molempien elämän. Kuitenkin loppu on lähes onnellinen pettäjän osalta. Kertomus ei ehkä ole ainutlaatuinen, mutta sen kerronta tekee siitä hyvin mieleenjäävän. Kerronnan vaiheet tosin vaativat tiukkaa paneutumista kun kaikki kerrotaan salaperäisyyden varjossa.
2019
Oksanen: Koirapuisto** Tärkeä kirja mielestäni jo sen vuoksi, että ottolapsi ei ole mikään pelastettu lapsiraukka, vaan voi olla lapsi, jonka köyhä ja surkea äiti on synnyttänyt myyntimielessä tai on pakotettu myymään lapsensa.
Jalonen: Merenpeitto****: Aivan edeltäjänsä veroinen huikea lukukokemus.
Kinnunen Tommi****: Ei kertonut katuvansa: Kinnusmaista tuttua kerrontaa. Ei paisuttele asioita, mutta silti tuntuu, että on lukenut jotain merkittävää. Naiset kärsivät, mutta osaavat asennoitua niin, että ovat jo etukäteen päättäneet kestää maksun kokemuksistaan.
Kytömäki: Margarita***: Kirjassa käsitellään paljon Polio aikaa ja sen vuoksi näin Corona pandemian aikana se tuntuu mielenkiintoiselta. Polioon rokottaminen oli varmaa paljon yksinkertaisempaa. vaikka sairaus olikin niin järkyttävä. Yksilön kohtalon kuvaukset on toteutettu ikäänkuin ulkopuolisena ja se säästää paljon lukijan tunteita.
Owens, Delia***: Odotin enemmän, mutta mielenkiinnolla luin
Knausgård****: Ihmettelen miten jaksoin ne kaikki kuusi paksu, joissa puhutaan koko ajan samoista asioista, mutta en voinut jättää lukemattakaan. Käsittämättömän hyvä kirjoittaja.
Silfverberg***: Sinut on nähty. Kirjoittaja osaa vakuuttavan asioiden ajattelu ja käsittelytaidon.
Seuraava arvio tulossa: Rönkä: Surutalo***: En ole pitänyt aiemmista Röngän kirjoista, mutta tämä oli mielestäni hyvä kuvaus suomalaisesta maaseudusta ja sen ihmisistä. Isä jäi leskeksi kouluikäisten poikiensa kanssa ja yritti varmaan parhaansa heitä hoitaessaan ja kasvattaessaan. Häneltä puuttui kuitenkin lämmin suhtautuminen ja fyysinen lapsen hyväksyminen.
Liksom, Rosa: Hytti no6 ja Väylä**** Annan kummallekin kirjalle hyvät pisteet. Tarinat kerrottu turhia venyttelemättä mielenkiintoisesti ja koetun tuntuisesti.
Ferrante
2022
Philips, Julia: Katoava maa****Kirja kertoo Kamzaktan niemimaasta. En tiennyt siitä mitään ja senkin vuoksi kirja oli kiinnostava. Myös kertomus oli sekä jännittävä, että mielenkiintoinen. Kirjan alussa oli kartta, josta näki paikkakuntien sijainnin. Lähes kaikista päähenkilöistä oli kerrottu kirjan alussa olevassa luettelossa. Nimet kun olivat outoja ja vaikeita tämä helpotti huomattavasti. Tiesi onko kyseessä nainen vai mies jne.
Marklund: Napapiiri***: Olen lukenut ehkä kaikki kirjailijan aikaisemmat kirjat, mutta tämä kiinnosti, kun edellisestä oli jo monta vuotta. Kyllä kirja oli kiinnostava, kertoi teinitytöistä, joilla oli kirjallisuuspiiri. Piiri työskenteli niin, että jokainen valitsi kirjan vuorollaan ja sitten kaikki lukivat sen ja siitä keskusteltiin. Keskustelu oli joskus hyvinkin riitaista ja mielipiteet sinkoilivat. Värikkyyttä lisäsi tyttöjen yksityiselämä ja sen vaiheet sekä tietenkin rikosjuoni yllätyksineen.
Ginzburg, Natalia**: Kieli, jota puhuimme. Kirja kertoo italialaisesta perheestä totuuden mukaisesti. Ankara isä on päähenkilö lasten ohella. En oikein kiinnostunut kertomuksesta.