Lasten ja nuorten hoito ja kasvatus
Lasten ja nuorten koulutusohjelman lääkehoitovaatimukset
Ammatillisen perustutkinnon perusteissa ammattitaitovaatimuksina ei ole eritelty lääkehoitoa, mutta se sisältyy mm. seuraaviin kohtiin:
Opiskelija osaa:
suunnitella, toteuttaa ja arvioida alle kouluikäisen ja kouluikäisen lapsen sekä
nuoren hoitoa ja kasvatusta
suunnitella, toteuttaa ja arvioida sairaiden ja erityistä tukea tarvitsevien lasten
ja nuorten hoitoa, kasvatusta ja kuntoutusta
ohjata yksittäistä lasta ja nuorta sekä erilaisia ryhmiä
Sairaan ja erityistä tukea tarvitsevan lapsen ja nuoren hoito,
kasvatus ja kuntoutus:
Hoitaa eri infektiosairauksia itsenäisesti, ehkäisee niiden leviämistä ja ohjaa tarvittaessa perhettä tarkempiin tutkimuksiin sekä esittää parannusehdotuksia aseptisen työskentelyn kehittämiseksi.
Noudattaa lääkkeen annosteluohjetta ja toteuttaa lapsen ja nuoren lääkehoitoa ohjeiden mukaisesti. Tarkkailee lääkkeiden vaikutuksia ja sivuvaikutuksia, joista tiedottaa itsenäisesti työryhmälle
Lapsen ja nuoren terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevan tiedon hallinta:
Perustelee monipuolisesti toimintansa tiedolla eri-ikäisen lapsen ja nuoren sairauksista ja niiden hoidosta virallisten hoitosuositusten pohjalta.
Perustelee toimintaansa tiedolla lapsen ja nuoren lääkehoidon erityispiirteistä ja lääkkeistä aiheutuvista erilaisista vaikutuksista ja seuraamuksista.
Lääkeaine lapsen elimistössä
Lapsen kehitysvaiheesta riippuen lääkeaineiden vasteet ja lääkkeiden käyttäytyminen elimistössä poikkeavat huomattavasti aikuisiin verrattuna. Tietoa lääkeaineiden poikkeavasta käyttäytymisestä lasten elimistössä on saatu usein sellaisten haittavaikutusten kautta, joita esiintyy lapsilla, mutta ei aikuisilla.
Lapsille sopivat lääkkeet
Lasten lääkehoidon haasteet vaihtelevat ikäkausien mukaan. Alle 2-vuotiaille ja imeväisille on käytössä vain vähän heille tarkoitettuja lääkkeitä. Sopivan lääkemuodon löytäminen voikin olla haasteellista. Leikki-iässä ongelmat liittyvät usein lapsen kieltäytymiseen lääkkeen ottamisesta ja murrosiässä kasvu ja hormonaaliset muutokset saattavat vaikuttaa lääkkeiden vasteeseen. Lapsilla ja nuorilla on myös sellaisia sairauksia, joita ei esiinny aikuisilla.
Uusia lääkemuotoja lapsille: lääkepilli (lääkeaine pillin sisällä) ja imeskelytabletti suuonteloasettimella ("lääketikkari"). Kuvat: Scarlett Journey ja Medtechinsider
Lapsille sopivien valmisteiden tuloa markkinoille on pyritty edistämään Euroopan Unionin Lastenlääkeasetuksella (2007). Asetus velvoittaa lääkeyritykset tutkimaan markkinoille tulossa olevien lääkkeiden vaikutukset myös lapsilla ja nuorilla jos lääkkeen katsotaan olevan heille tarpeellinen. Kun lapsilla käytetään aikuisille tarkoitettuja lääkkeitä, ongelmana ovat:
lapsille sopimattomat lääkemuodot (esim. hankalasti nieltävät depot- ja enterotabletit)
lapsille soveltumattomat ja jopa haitalliset apu-, säilytys- ja lisäaineet (esim. alkoholi)
tutkimustiedon puute oikeasta annoksesta ja pienten lääkemäärien annosteluvaikeudet lääkemuodoista johtuen > alihoidon riski
Esimerkkejä poikkeavista lääkevasteista eli elimistön reaktioista lääkkeeseen lapsilla
Kortikosteroidit
lapsen ohut iho ja limakalvot läpäisevät hyvin lääkeaineita > otsan iho läpäisee 6 kertaa paremmin kuin paksumpi kyynärvarren iho jolloin lääkeaineen pitoisuus elimistössä saattaa nousta liian korkeaksi
> lapsilla mietoja kortikosteroidivoiteita pienille ihoalueille
> inhaloitavia kortikosteroideja käytettäessä pituuskasvua
seurattava
Antibiootit
fluorokinolonit (esim. Ciproxin®) voivat haurastuttaa etenkin kasvavaa rustoa ja jänteitä > jännerepeämän riski
tetrasykliinit (esim. Apocyclin®, Tetralysal®, Doximycin®) kertyvät kasvavaan luustoon ja hampaisiin > pysyviä hammasluun ja kiilteen vaurioita, ei alle 8-vuotiaille
Asetyylisalisyylihappo (esim. Asperin®, Disperin®, Finrexin®)
lisää lasten riskiä sairastua Reyen oireyhtymään (aivopaineen nousu, aivo- ja maksavauriot) etenkin virussairauden yhteydessä käytettynä
> ei alle 10-vuotiaille lapsille, mielellään vasta 16 ikävuodesta
eteenpäin
> lapsille turvallisempia kipulääkkeitä ovat parasetamoli,
ibuprofeeni ja naprokseeni
Lääkkeiden annostelu lapsille
Yleisesti lapset tarvitsevat aikuisia pienempiä lääkeannoksia pienemmän kokonsa vuoksi. Painoon suhteutettuna lapsen tarvitsema annos voi kuitenkin olla joko huomattavasti pienempi (vastasyntyneet) tai jopa suurempi (leikki-ikäiset) kuin aikuisen tarvisema annos. Lapselle annettavan lääkemuodon tulee olla sellainen, että sen ottaminen on mahdollisimman helppoa.
lääkkeet annostellaan joko painon, mg/kg tai iän mukaan
lapsen annos ei saa ylittää aikuisen annosta
lääkäri merkitsee suositellusta annoksesta harkiten määräämänsä poikkeaman reseptiin SIC!-merkinnällä
yleensä yli 12-vuotias voi siirtyä käyttämään aikuisten
Vinkkejä erilaisten lääkemuotojen käyttöön lapsilla
nestemäiset lääkkeet annostellaan ruiskulla kohti posken takaosaa
jos on vaikeuksia niellä, tarkista, voiko tabletin tai kapselin puolittaa, murskata tai avata
apteekki voi valmistaa annosjauheen, jos sopivaa annosta ei ole muuten saatavilla. Sekoita jauhe pieneen määrään nestettä tai sosetta.
silmätipat tiputetaan alaluomitaskuun, muista hyvä hygienia
jos silmä rähmii, puhdista ensin kostealla
korvatipat tiputetaan kylkimakuulla, tiputuksen jälkeen hyvä olla makuulla muutama minuutti
tippa kannatta ottaa lämpiämään ennen annostelua, miellyttävämpi potilaalle
ennen nenätipan tai -suihkeen antoa nenä puhdistetään niistämällä tai imemällä lima pois
rektaaliset lääkemuodot ovat yleensä tilapäiseen lääkintään: kuume, kouristukset, esilääkintä
peräpuikot eli supot puolitetaan tarvittaessa pituussuunnassa
peräpuikko asetetaan paikoilleen suippo pää edellä, jotta se ei liukuisi heti pois. Peräpuikon laitto onnistuu parhaiten lapsen maatessa kyljellään tai mahallaan jalat hieman koukistettuna, tai lapsi voi maata selällään jalat koukistettuna vatsan päälle.
Lue ja kuuntele lisää (osalla sivuista linkkejä äänitiedostoihin)
Leppänen, Talvivaara: Lääkemuodot, antotavat ja niiden erityispiirteet eri-ikäisten lasten lääkehoidossa
Lasten ja nuorten hoito ja kasvatus -osio jatkuu seuraavilla sivuilla:
Oppimistehtäviä
(Käytä tehtävän pohjana arviointikriteereitä ja alhaalla annettuja lähteitä)
Hoidat vatsataudissa olevaa potilasta, jolla voi esiintyä kuumetta, ripulointia ja oksentelua. Selvitä, mitkä ovat vatsataudin hoitoperiaatteita eri-ikäisten lasten kohdalla.
a) Imeväisikäisen lapsen hoitoperiaatteet
b) Leikki-ikäisen lapsen hoitoperiaatteet
Hoidat kaksivuotiasta Minnaa, jolla on vatsatauti. Hänellä on kuumetta 38,5 °C. Minna oksentaa päivän aikana kerran ja ripuloi muutaman kerran päivän aikana. Miten tarkkailet ja hoidat Minnaa?
a) Mitkä ovat elimistön kuivumisen merkit?
b) Miten selvität, virtsaako lapsi riittävästi, kun hän käyttää pintakuiva kertakäyttövaippoja?
Nestetasapainon seuranta on tärkeä osa sairaan lapsen hoitoa. Yleisvoinnin lisäksi seurataan päivittäin painoa ja lämpöä sekä tarvittaessa pulssia, hengitystä ja verenpainetta. Mikä on nesteen perustarve vuorokaudessa, jos lapsi painaa:
a) 8 kg (laskukaava: 100ml/kg 10 kiloon saakka)
b) 19 kg (laskukaava: 1000 ml + 50 ml/kg yli 10 kg:n osalta)
c) 25 kg (laskukaava: 1500 ml + 20 ml/kg yli 20 kg:n osalta)
Laske kuumeisen lapsen nestetarve, kun lapsi painaa 11,5 kg ja kuumetta on 39,8 °C. (Kuumeen noustessa yhden asteen verran nesteen perustarve lisääntyy n. 12 %)
Lähteet:
Lastenlääkäri: Ripuli ja oksentelu
Turun AMK:n Terveysnetti: Alle kouluikäisen lapsen ripuli- ja oksennustauti
Duodecim Terveyskirjasto: Suolistotulehdukset
Duodecim Terveyskirjasto: Kuume lapsella
Tekstin kirjoittaja(t):
Margit Kyyrä, Saimaan ammattiopisto Sampo
Jaana Tolonen, Jyväskylän aikuisopisto
Peräruisketta laitettaessa lapsen on oltava kyljellään makuuasennossa. Rektiolin kärkiosa rasvataan ennen peräaukkoon työntämistä. Peräruiskeen kärkiosa viedään peräsuoleen varovaisesti työntämällä sitä ylöspäin ja taaksepäin peräsuolen luonnollisen suunnan mukaisesti. Liuosta puristetaan hitaasti peräsuoleen jonka jälkeen putki vedetään pois. Jos käytetään muovista rektiolia, on tärkeää että putki poistetaan kokoonpuristettuna peräsuolesta, jottei lääkeaine pääse virtaamaan takaisin rektioliin.