Poukan väkeä
Bertranda de Fois Bertranda on 1300-luvun Ranskasta. Katolisen kasvatuksen saanut, oppinut hoitamaan taisteluvammat, perehtynyt lääkitsemään muutenkin. (Tämä on siis todellisuudessa työn alla mutta sopinee yksiin todellisen minäni kanssa) Vielä on täysi mysteeri, millälailla miehet liittyvät Bertrandan elämään.
Rouva Unna Biarnadóttir
Metsämökin Unna joka tosin meinaa koko ajan hairahtua pukeutumaan violettiin ja koristelemaan itsensä helmillä hyvin epämetsämökkimäiseen tyyliin. Unna elää ympäripyöreästi viikinkiaikaa, läntisessä Suomessa, tai saattaa se elää Pyhtäälläkin. Tarkempi ajankohta ja paikka ovat vielä selvityksen alla. Unna on jonkun sortin parantajaeukko tai yrttiämmä, viikinkilaivan mukana matkustellut ja Suomeen päätynyt. Eli syntyjään jostain ihan muualta. Kaikki bling blingit, violetit kankaat ja muut haihatukset voi laittaa matkustelun piikkiin.
Herr OsvaldR Thorgeirsson
Viikinkiajalla jostain päin Skandinaviaa lähti viikinkilaiva kohti itää. Laiva pysähtyi johonkin päin Suomen rannikkoa, mahdollisesti nykyisen Pyhtään tienoille, ja jostain syystä OsvaldR jäi laivasta ja jäi Unnan kanssa metsämökkiin asumaan. OsvaldR on jonkun sortin käsityöläinen ja entinen viikinkisoturi.
Rouva Kaarina Eerikintytär
Kaarina on maatalon emäntä 1400-luvun puolivälin Pyhtäältä. Ei siis mistään varakkaimmasta päästä. Se vain on outo juttu, että Kaarina on oppinut kaiken maailman lauluja ranskanmaalta ja kauempaakin. Mistäköhän kummasta..?
Herra Jon Knutsson ór Finnmǫrk
Ainakin herraksi sanovat tätä 1000-luvun alun aikoina pohjoisen tuntureilta Poukan maille veljensä ja hänen vaimonsa nurkkiin asettunutta hämärästi viikinkiä muistuttavaa rääsyläistä.
Sitä ei tarkalleen tiedetä mitä Jonttu pohjoisessa elellessään on tehnyt, liekö metsästellyt ja nahkoja kaupitellut. Se on kuitenkin varmaa että omaisuutta ei juuri ollut karttunut, tai se oli kadonnut. Hieman on vauraus kasvanut Poukan mailla oleillessa ja vaatekertojakin on ainakin kolme! Verrattomaksi jousiampujaksi häntä ei voi sanoa mutta jousiampujaksi kuitenkin. Nälkään hän ei myöskään todennäköisesti kuole, sillä jonkinlaiset ruoanlaittotaidot hän omaa. Myös isommalle porukalle kelpaavat. Muuten tuolla Pitäjänraiteilla puhuvat että tämä ulkopoukkalainen (Tai Ylä-Poukkalainen) olisi kuulemma melko yleishyödyllinen tapaus.
Magdalen Yrjänäntytär
Magdalen on sudeettipoukkalainen, joka vähän kauempana Poukan mailta on päässyt niinkin vaikuttavaan asemaan kuin kylänvanhimmaksi. Magdalen elelee etupäässä 1300-luvulla, on porvarin tytär ja leski, näppäräkätinen ja kirjoitustaitoinen nainen, joka jostakin kumman syystä hallitsee myös lasinkäsittelyn taitoa.
Mestari Vilhelm Torbiornsson
Vilhelm on todellinen esimerkki siitä, että mies voi lähteä Poukasta, mutta Poukka ei lähde miehestä. Muuttihan hän jo yli 10 vuotta sitten Hukan pitäjän maille, vaan silti väittää edelleen olevansa ennen kaikkea poukkalainen. Vilhelmin löydät yleensä saunaa lämmittämästä tai muuten touhuamasta tapahtumajärjestelyiden kanssa, ellei hän sitten ole keittiössä tai airuen virkaa tekemässä. Aamuisin nukkuu!
Paroni Ulf "Kana" Knutsson.
Jonin isoveli, joka on matkannut Aarnimetsää ja kuningaskuntaa ympäriinsä. Ollut mukana Poukassa lähes 20-vuotta, vaikka onkin asunut yli puolet ajasta muualla. Viihtyy keittiössä ja jotkut jopa väittävät että hän asuu siellä. Hääräilee erilaisten taistelutoimintojen luona, saunalla tai edellä mainitussa keittiössä. Toimii melko usein myös airuena.
Elovilja Revotar, Viholan emäntä
Elovilja emännöi Viholan taloa Kaakkois-Suomessa vuosien 800-1000 välillä. Aviomies Viho on kauppamies ja sen vuoksi paljon poissa kotoa, reissaa viikinkien matkassa Mustalle Merelle asti. Reissujen tuliaisina Eloviljalle saa monenmoista sellaista mitä ei ihan jokaisessa talossa nähdä, kuten kaukomaiden mausteita, ja talossa käyvien kauppamiesten puhumia kieliä on tarttunut jokunen sana myös emännän korvaan.
Laulava sivupersoonani Alinor de Reynard on palkkaritarin tytär 1300-1400 -lukujen vaihteesta. Alinorin äiti kuoli kun tyttö oli pieni. Ympäri Drachenwaldia on tullut kierrettyä isä-Reynardin matkassa, ja opittua hieman kyseenalaisiakin lauluja useammalla kuin yhdellä kielellä. Isästäkin on aika jo jättänyt ja Alinor elättää itseään kiertelevänä musikanttina. Miten lie Poukan maille päätynyt jäämään... ehkä piti mennä Rääveliin vaan laiva toi väärään satamaan.