Palomäki, Lieto

Olen harrastanut luonnonkasveja ala-asteelta saakka, eli lähes 20 vuotta, laatien kasvioita ja samoillen metsissä ja muissa mielenkiintoisissa paikoissa. Oulun yliopistossa lukiessani kasvitiedettä sivuaineena suoritin myös mm. hyötykasvikurssin, jolla opeteltiin hyötykasveja kasvitieteellisessä puutarhassa. Kurssilla käsiteltiin myös mauste- ja rohdoskasveja.

Kasvisilmäni on viime vuosina vähän taantunut, kun ei ole ollut samalla tavalla aikaa vaellella luonnossa kuin yläasteikäisenä (kumma juttu :P). Luonnonkasveja olen myös valokuvannut digikameroiden tulon jälkeen. Kasvien maailma on niin monimuotoinen ja värikäs, siitä ei saa tarpeekseen! Siksi valitsin maatiaisrodut ja -kasvit kurssilla piparjuuren siirtämisen lisäksi myös toisen aiheen, digikuvaherbaarion laatimisen. Kesä oli kuitenkin hyvin kiireinen ja häpeillen voin kertoa, että suuri aikomukseni vierailla noin viiden kartanon tai muun kulttuurisesti arvokkaan miljöön puutarhassa myös jäi aikomuksen tasolle. Osasyynä oli ehkä kesän surkea sää, tuntui että aina satoi..

Herbaarion tekoon heräsin vasta elokuussa ja päätin selvittää minulle tuttuakin tutumman ympäristön, lapsuudenkotini pihan ja puutarhan perinnekasvit. Lisäksi kuvasin mielenkiintoisia kasveja mm. Mustialassa, mieheni isoäidin luona sekä Nautelankosken museolla, Liedossa.

Palomäki Pettisten kylässä, Liedossa

Olen elänyt lapsuuteni isänisäni ja -äitini vuonna 1952 rakentamassa rintamamiestalossa. Vuonna 1998 viereen valmistui uusi hirsitalo. Vanhan talon paikalla oli ennen sijainnut talo, joka paloi 1930-luvulla, siitä talonpaikan nimi, Palomäki. Puutarhamullan seasta löytyy joskus vieläkin mustuneita pikku esineitä sekä sulanutta lasia, enemmän kuitenkin lääkkeiden läpipainopakkauksien paloja ja loppuun rutistettuja voideputkiloita isovanhempieni ajalta. Tunkiolle vietiin biojätteen seassa "ennen vanhaan" monenlaista roskaa, mikä tänä päivänä ihmetyttää.

Enää ei ole elossa sellaista henkilöä, joka voisi kertoa Palomäen puutarhakasvien alkuperästä. Isänäitini Lea (s.1919), joka työskenteli pitkään Maskun Kankaisten kartanon avomaaviljelyksillä, harrasti puutarhanhoitoa ja kotitarveviljelyä aina 1990-luvulle asti. Isänisä Einari kuoli vuonna 1976. Isäni on syntynyt vuonna 1956 ja asunut mäellä opiskeluaikaa lukuunottamatta koko ikänsä. Hän muistaa lähinnä puiden ja pensaiden paikat, koska on joutunut niihin joskus kirvestä käyttelemään... Tällä hetkellä puutarhassa ovat talviomenat Lobo ja Veltty sekä syysomenat Bergius ja Ranger. Isäni mukaan Kaneleita on ollut aikoinaan enemmän kuin kolme, mm. valkoinen, punainen ja ruskea Kaneli. Punaviinimarjapensaita on yli kymmenen kappaletta, todennäköisesti lajiketta Punainen Hollantilainen. Kaksi vanhaa mustaviinimarjapensasta ovat todennäköisesti "Saarioisten lajiketta", joka makeampi kuin Öjebyn, jota on ostettu uutena puutarhaan pari kappaletta. Saarioinen on tullut Lietoon Kuusjoelta äitini äidinisän tuomana. Myös yksi punainen karviainen kasvaa ja voi hyvin.

Pihamme "erikoisuus" on tänä päivänä jo melko iso saarni, joka on istutettu ehkä 1980-luvun alussa. Alla olevassa kuvassa taidan sen juuri ja juuri erottaa oikeanpuolimmaisen omenapuun takana.

Äitini on muuttanut Lietoon 1980-luvun alussa ja muistaa puutarhassa kasvaneen tuolloin seuraavat kasvit, jotka edelleen ovat olemassa: kultapallo, vuorenkilpi, kirjoukonhattu, jalopähkämö, saniainen, kultapiisku, leimukukka, akileija (liila), syysasteri, pioni, vuohenkello, peurankello, idänsinililja, sormustinkukka, hopeahärkki, tarhatyräkki, varjolilja, suopayrtti, kuunlilja ja pikkusydän. Harmaamalvikki, tarha-alpi ja vuorikaunokki on tuotu Palomäelle äitini kotipaikasta Kiskosta. Eriväriset daaliat on vuosittain istutettu puutarhaan niin kauan kuin minä muistan. Pihan pensaita ovat mustamarja-aronia sekä morsiusangervo. Kesäkukista muistan lähes joka vuosi kylvetyn kehäkukkia ja krassia. Tiikerinlilja on hävinnyt ja humala sekä köynnöshortensia on hävitetty lahottamasta talon seiniä. Paikalla, jolla nyt on autotalli, on kasvanut juhannusruusu ja liila syreeni. Pihayyreeniä on kasvanut myös muualla pihapiirissä, josta se on hävitetty.

Hyötykasveista Palomäellä on "aina" kasvanut raparperia ja piparjuurta. Isänäitini asuessa kanssamme 1990-luvulla kasvatettiin perunalajikkeista Tammiston aikaista, Recordia (=Rekorttia), Ostaraa, Kliiviaa, Realtaa ja punaista (=Rosamunda?). Mamman jälkeen lajikelistalle ovat tulleet Timo, Van Gogh ja Siikli.