Perennapenkki ja -pihat

Tekijä: Anne Töyry (2009)

Vuoden 1956 Kotiliedessä puutarhaopettaja Aino Harju pitää pienviljelystilan pihaa ja puutarhaa perustettaessa erittäin tärkeänä sitä, että huomioidaan pihan hoitoon riittävät perheen voimavarat. Kädet kun ovat täynnä töitä pellolla, keittiössä ja karjan parissa. Hän korostaa edelleen kuinka perennakukkaspenkin paikan valinnassa tulisi valita jo luonnon sopivaksi muovaama paikka eli jossa metsä muodostaa tuulensuojan ja pihamaa on tasainen sekä maa sopivaa kukkien kasvatukseen. Hyötypuutarha tulisi perustaa emännän kulkureitin varrelle, jotta kasvisten hakeminen keittiöön olisi mahdollisemman vaivatonta. Perennapenkin paikka on kuitenkin asuinrakennuksen eteen avautuvalla piha-aukealla, jossa työskennellään, leikitään ja vietetään muutenkin aikaa. Aukea ansaitsee edustavan istutuksen. Myös pihamaan istutusten hoito tulisi olla mahdollisemman vaivatonta.

Ukonkello valkoinen ja sininen (Campanula latifolia). Vanhat perinnekasvit ovat jatkaneet kasvuaan villiytyneenä keskellä metsää. Ne kertovat paikalla joskus olleen asutusta.

Valokuvia pihoista

Alla on kirjasta Kodin kukkastarha- opas avomaan monivuotisten talvenkestävien kukkakasvien eli perennakasvien viljelyyn, jonka kirjoittaja on Riku Kasterinne (Richard Karlsson) 1951 4. painos. Se oli ensimmäisiä kirjoja, joka on varmasti innostanut suomalaisia ”kukkaystäviä kodin ympäristön kaunistamisessa”.

Suuri sekaryhmä

Perennaryhmät alla ovat kirjasta Oma puutarhani. Tässä vaiheessa myöskin värisommittelulla ja lajikemäärää vähentämällä on jo ehkä pyritty tietynlaisen puutarhatyylin luomiseen.

Ukonhattu (Aconitum napellus)

Kun hyötykasvien ja hedelmien makuun oli päästy, oli käsittämätöntä tuhlata maata tuottamattomille koristekasveille. Toisaalta näyttävät koristekasvi-istutukset kertoivat tilan vauraudesta. Juhlakuvat otettiin tyypillisesti pihan kukkapenkin vierellä tai syreenia vasten.

Perennoja on kasvatettu Suomessa jo 1700- luvulla linnojen ja kartanoiden puutarhoissa. Täältä perennojen käyttö levisi kaupunkeihin 1800- luvulla. Suurin osa meillä viljeltävistä perennalajeista on tullut Suomeen muualta. Saapumisajasta ja -tavoista ei ole saatavilla tarkkaa tietoa. Alun perin luostarit (erityisesti Naantali-Turku alueella) viljelivät perennoja lääkkeelliseen käyttöön. Suomen puutarhaviljelyn katsotaan alkaneen 1440-luvulla. Kun maaseudun naiset kävivät kaupunkilaisten puutarhoissa hankkimassa lisäansioita kitkentätöillä, oletetaan heidän saaneen mukaansa myös hyöty- ja koristekasveja, jolloin ne vähitellen yleistyivät myös maaseudun pihapiireissä.

Suomalainen puutarhakulttuuri on varsin nuorta. Vaikutteita ja kasveja on saatu Ruotsista, mutta alkujaan myös Englannista ja Keski-Euroopan maista. Englantilaiset harrastivat kasvien keruumatkoja esim. Kiinaan ja Pohjois-Amerikkaan, joista tuliaisena meillekin ovat rantautuneet esim. lupiini, särkynytsydän, leimukukka ja syysasteri.

Vanhan maalaistalon pihapiirin kukkaloistoa

Maaseudulla kukkaloistoa saatiin omaan pihaan istuttamalla pihapiiriin luonnonkasveja. Näistä esim. ovat monet kellot. Maatiaisperennoilla tarkoitetaan niitä vanhoja perennakantoja, joita kasvatettiin Suomessa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Näihin perennoihin kuuluvat sekä jalostetut luonnonlajit että vanhat vähän jalostetut lajikkeet. Perennapenkin suunnittelussa noudatetaan edelleen samoja periaatteita kuin pari sataa vuotta sittenkin. Ensin on päätettävä mistä suunnasta kukkaistutusta katsellaan, korkeaa taakse, matalampaa sivuille, suositaan eri aikoina kukkivia kasveja samassa penkissä jne. Selvästi kukinnoiltaan suurikukkaiset, suuret ja muuten näyttävät perennat olivat suunnitelmissa aina mukana. Loppukesän kukkijoista esim. kultapallon (Rudbeckia laciniata) muistavat useimmat omasta lapsuuden kodin seinustaltaan.

KIITOKSET RAUTALAMMIN MUSEON TYÖNTEKIJÖILLE!

Lähteet ja lisätietoa

Alanko, Pentti (2007) Perennat. Tammi
Alanko, Pentti ja Kahila, Pirkko (1998) Palavarakkaus ja särkynyt sydän sekä muut perinteiset koristekasvit. Tammi
Alanko, Pentti ja Kahila, Pirkko. (1996) Ukonhattu ja ahkeraliisa. Perinteiset koriste- ja hyötykasvit. Tammi
Elfving Jenny. (1921) Kukkaviljelys avomaalla. Otava
Kasterinne Riku. (1951) Kodin kukkastarha- opas avomaan monivuotisten talvenkestävien kukkakasvien eli perennakasvien viljelyyn. WSOY
Koch, Elisabeth. (1953) Oma puutarhani. WSOY
Maatiainen ry. Maatiaiskasvit. Viitattu 2009.
Ruoff, Eeva. (2001) Vanhoja suomalaisia puutarhoja. Otava
Salonen, J ja Jaatinen, K. (1945) Kodin puutarha.WSOY

Page updated

Google Sites

Report abuse