Ojasen maatiaiskukat
Tekijä: Katariina Sairinen (2014)
Ojanen on vanha muutaman hehtaarin pientila Etelä-Pohjanmaalla. Nykyiset asukkaat ovat asuneet tilalla 70-luvun loppupuolelta asti ja talon emäntä on koonnut puutarhaan vaikuttavan kokoelman vanhoja suomalaisia perinnekasveja. Tilan entinen päärakennus oli rakennettu 1910-luvulla. Sen pihapiirissä kasvoi nykyisten asukkaiden tullessa (vuonna 1975) mustialanruusu ja hopeahärkki. Lisäksi viereiseltä autiotilalta, joka oli ollut asumattomana 1960-luvulta, löytyi juhannusruusu sekä yksivärinen ukonhattu.
Suuri osa Ojasen kasveista on tuotu tilan nykyisen isännän sukutilalta Kurikasta. Kurikkaan kasvit on alunperin tuotu Järvenpäästä vuosien 1945 ja 1970 välillä. Näihin kuuluvat tarhapioni, päivänlilja, herttavuorenkilpi, tarhakalliokielo, ukonkello, kesäpikkusydän, kerrannaiskukkainen narsissi, ruskolilja, akileija, tarhaidänunikko, varjolilja, kevätvuohenjuuri, sinivalkoinen ukonhattu, mahonia, rönsyleimu, pikkutalvio ja tulikellukka.
Muita koristekasveja tilalla on mm. pihlaja-angervo, jonka tiedetään olevan ainakin 1940-luvulta. Heisiangervo on tuotu 1960-luvulla Toivakasta. Kääpiökurjenmiekka ja korallikanukka ovat Ähtäristä 1940-luvulta. Siperianampiaisyrtti on niin ikään Ähtäristä – se oli ilmestynyt itsestään pellonlaitaan 1960-luvulla.
Mustialanruusun sekä juhannusruusun lisäksi tilalta löytyy monia muita ruusuja. Suviruusu on peräisin 50- ja 60-luvulla toimineesta Alavuden tyttökodista. Papulanruusun emäntä on saanut 60-luvulla Toivakasta, jonne se oli päätynyt Lahdesta. Tarhakurtturuusun 'Pohjolan kuningatar' historia tunnetaan pidemmälle; se on kasvanut 1900-luvun alkupuolella ähtäriläisen torpan pihalla. Valamonruusu on taas peräisin 1960-luvulla rakennetun alavutelaisen talon pihalta.
Ojasen vanhoista hyötykasveista raparperi on peräisin 40-50-luvulta Ähtäristä. Liperi on peräisin Töysästä, jossa se on kasvanut 1800-luvun lopulla rakennetun talon pihamaalla varmuudella ainakin 1900-luvun alusta. Saksankirveli on Alavuden tyttökodilta, joka on toiminut aiemmin venäläisten kasarmialueena, joten kasvi on luultavasti peräisin jo suuriruhtinaskunnan ajoilta. Humala on tuotu Jämsästä, ja se on ns. humalalain perua. Sinikriikuna on tuotu 1930-luvun loppupuolella Kirkkonummelta. Ilmasipulin tiedetään tulleen 1950-luvulla Karjalan evakkojen mukana. Kaksi vanhaa karviaislajiketta, vihreä ('Pellervo') ja ruskea, ovat peräisin Ähtäristä 1930-luvulta.
Lisäksi Ojasesta löytyy muitakin vanhoja suomalaisia perinnekasveja, joiden historista ei ole tarkempaa tietoa, sillä ne on hankittu mm. taimistoista tai taimien vaihtopäivistä. Näitä ovat mm. apinankukka, arovuokko, esikot, harjaneilikka, helmililja, illakko, jaloangervot, jalopähkämö, jouluruusu, kalliokielo, kannusruoho, karpaattienkello,keltakurjenmiekka, keltavuokko, kevätkaihonkukka, kullero, kultapallo, kultatyräkki, kurjenkello, kuunlilja, kääpiökurjenmiekka, lehtosinilatva, metsäkurjenpolvi, myskimalva, neilikka, orvokki, palavarakkaus, peurankello, posliinihyasintti, raunioyrtti, ritarinkannus, ruttojuuri, ruusunätkelmä, sammalleimu, sikuri, sinivuokko, siperiankurjenmiekka, sormustinkukka, syysleimu, särkynytsydän, talvio, tarha-alpi, tarhapiisku, tiikerililja, tulikukka, varjolilja, verikurjenpolvi, vuohenjuuri, vuohenkello sekä vuorikaunokki.
