Riimun 50-vuotisjuhlassa 25.4.2014 GTK:n auditoriossa Riitta Korhonen esitteli Riimun historiaa
V. Hoffrén (kemisti) muisteli Riimun 25-vuotisjuhlajulkaisussa seuraavaa:
"Mennyttä aikaa muistelen niin mielelläni vielä…
Nämä muistelmani liittyvät Riimun ja erikoisesti ilorenkaan esihistorialliseen aikaan. Olen nimittäin vanhin Riimun hallituksen ensimmäisistä jäsenistä. Kuuluin jo Riimun hallitukseen kahta vuotta aikaisemmin, kuin koko riimun hallitusta oli edes perustettu.
Oli vuosi 1962 marraskuun loppupuoli kun työhuoneeseeni tulvahti puolisen tusinaa kartanpiirtäjätyttöä Kyllikki Konkola etunenässä ja ilmoittivat, että sinut siis minut oli valittu pikkujoulutoimikunnan puheenjohtajaksi ja alahan panna toimeksi Kyllikin kanssa koko geologisen yhteisen pikkujoulun aikaansaamiseksi.
GTK:n eri osastoissa oli siihen mennessä järjestetty pikkujoulun tapaisia, mutta yhteistä pikkujoulua ei oltu saatu aikaiseksi. Ja siitä se homma lähti käyntiin. Juhlapäivänä käytiin Kyllikin kanssa ostamassa Otavalinnasta riisiryynejä ja nakkeja ja kun ei sitä muuta ohjelmaa ehditty niin paljon saada kasaan niin arveltiin, että keitetään sitä riisipuuroa vastaavasti enemmän. N 30 henkeä jaksoi hyvin juhlia aamuun asti puuron ja nakkien voimalla.
Keväällä huhtikuussa sama porukalla järjestettiin kevätkarnevaalit, jotka olivat oikeat naamiaiset ja onnistuivat täydellisesti. Juhlakansa jälleen n 30 elämänmyönteistä ihmistä, oli naamioinut itsensä melkein tai täysin tuntemattomiksi. Ja meno oli mahtava aamuun saakka. Siitä aamuyöstä on jäänyt mieleen kaiken hulinan ja melskeen keskeltä Meeri Taugin mahtava riemunkiljahdus. Se johtui siitä että minä puraisin Meeriä reiteen.
Meeri piti todella tästä huomionosoituksesta, joka johtui siitä että minä en ollut saanut riittävästi huomiota Meerin taholta istuessani hänen jalkojensa juuressa lattialla ja Meerin jutellessa ja flirttaillessa siinä muiden jannujen kanssa. Syntyneen mahtavan mustelman värivaihtelujen seuranta ajan funktiona oli mielenkiintoista ajanvietettä koko kemian osaston henkilökunnan keskuudessa usean viikon ajan."
Usein noina vuosina jouduttiin juhlien jälkeen paikkaamaan syntyneitä tappioita monin keinoin. Silloin ei valtio sen paremmin kuin kuntakaan näitä tilaisuuksia avustanut. Järjestäjät maksoivat omista rahoistaan ja juhlan jälkeen katsottiin saatiinko kulut katettua. Eräänkin juhlan jälkeen myytiin sen juhlan pääsylippuja juhlaan osallistumattomille GTK:laisille tunnuslauseella: "Ettei yhden tarvitse selvitä sen pienemmillä kustannuksilla kuin toisenkaan." Hauskoja olivat nämä esihistorialliset ajat.
Riimun virallinen historia alkoi siis v. 1964 helmikuussa. Jo monien vuosien ajan oli puhuttu yhteisestä kerhosta, jossa erilaisia toimintoja voitaisiin koota yhteen ja toimia ikään kuin saman nimen alla. Jo 20 vuotta ennen Riimun perustamista toimi muutaman geologinaisen, Toini Mikkolan, Kyllikki Salmisen ja Parkkosten sisarusten pyörittämä kielirengas. Tarve renkaan perustamiseen lähti siitä, että sodan jälkeen yhä useampi geologi sai mahdollisuuden matkustaa ulkomaille. Kielitaitoa tarvittiin ja pientä korvausta vastaan kerholta sai vuokrata soittimen ja levyjä kotiopiskelua varten. Myös erikielisiä kursseja järjestettiin ja arpajaistuloilla kustannettiin ensimmäiset kielikasetit.
Nimestä järjestettiin vuonna 1965 nimikilpailu ja joidenkin tietojen mukaan "Riimu"-nimeä ehdotti Pentti Rastas. Nimeä ei vahvistettu mitenkään, sillä osa henkilökunnasta oli nimeä vastaan. Tarkoittihan riimu "perässä vedettävää " ja "taakkaa", mutta myös renkailla yhteen liitettyä ketjua. Geologisen tutkimuslaitoksen virkailijakerhon, joksi kerhoa aluksi kutsuttiin, tiedotuslehti 1/1968 ilmestyi ensimmäisen kerran nimellä Riimu - ketjuineen, joten nimi oli siis vakiinnutettu 3 vuotta perustamisen jälkeen.
Isolla kirjaimella kirjoitettuna Riimu tarkoittaa siis GTK:n oman väen vapaaehtoista ja aikoinaan 50 vuotta sitten spontaanisti syntynyttä ja aika ajoin elinvoimaisena pysynyttä yhteenliittymää. Sen renkaat symboloivat toisaalta meitä itse kutakin – toisaalta kerhoon muodostettuja erilaisia harrastuspiirejä – renkaita nekin.
Kuten Hoffrénin jutusta edellä käy ilmi, ei Riimulla ollut alussa varoja toiminnan järjestämiseen, vaan järjestäjät maksoivat kulut omasta pussistaan ja yrittivät lipunmyynnillä ja arpajaisilla kerätä rahansa takaisin. Ainoa tulolähde oli jäsenmaksut, joita ryhdyttiin keräämään heti perustamisesta lähtien. Aluksi jäsenmaksun suuruus määräytyi palkkaluokan mukaan, mutta muutaman vuoden kuluttua maksu muutettiin kaikille samansuuruiseksi jäsenmaksujen keruun helpottamiseksi.
Riimun taloutta vakauttamaan laitoksen johdon luvalla päätettiin hankkia v 1969 virkistysjuoma- ja tupakka-automaatti. Lyhyessä ajassa limsa-automaatti tuotti voittoa ja ylitti vuosittain jäsenmaksuilla kerätyn summan. Ensimmäisillä voitoilla ostettiin uusia kasetteja kielikerholle. Automaatti sai toimia ja jauhaa rahaa 8 vuotta, jonka jälkeen liiketoimi piti lopettaa tilanpuutteen vuoksi. Tämän jälkeen v 1976 aloitettiin kirpputoritoiminta, joiden vetäjinä toimivat ansiokkaasti Tuula Hokkanen ja Marita Niemelä. Kirpputorin tuotto lahjoitettiin Riimun "kummilapselle" Vanha Pellaksen lastenkodin lapsille matkarahastoon aina vuoteen 1988 saakka. Silloin päätettiin, ettei kummilapsitoimintaa enää jatketa, koska lastenkoti ei enää toiminut samassa muodossa kuin aloitettaessa, vaan oli muuttunut nk. perheryhmäkodiksi ja lapset olivat 14-16-vuotiaita. Tuotto ohjattiin jatkossa SPR:n katastrofirahastoon. Kirpputoritoiminta loppui pian sen jälkeen.
1970-80 lukujen vaihteessa oli urheilurenkaan lentopallokerhossa harrastajia runsaasti. Muutamana kesänä lentopalloa pelattiin GTK:n pihallakin työpäivän jälkeen. Nykyisen mäntymetsän paikalla, entisen ruokalan, nyk. atk:n ikkunan alla oli lentopallokenttä. Talvisin lentopalloa pelattiin Espoon kaupungin tarjoamassa Revontulen koulun urheilusalissa. Kilpailtiinkin sekä miesten että naisten joukkueilla TEA:n sarjassa. Vuonna 1980 tilanne muuttui, Espoon kaupunki antoi vain rekisteröidyille yhdistyksille näitä tiloja käyttöön. Syksyllä 21.10.1980 pidettiin Riimun yleiskokous, jossa päätettiin, että Riimu ilmoitetaan yhdistysrekisteriin. 4.11.1980 pidettiin Riimu ry:n perustava kokous. Näin saatiin taas ilmainen harjoitusmahdollisuus innokkaille lentopalloilijoille. n. 3 vutta sitten ry purettiin ja riimu on taas vain yhdistys.
Vuoden 1980 Riimu-lehdessä oli seuraavanlainen ilmoitus:
GTL on kuluvan vuoden menoarviossa saanut oikeuden käyttää määrätyn summan virkistystoimintaan ja näistä varoista on tutkimuslaitos oikeuttanut Riimun käyttämään 1.600 mk. Näin kielirengas hankkii riimulaisten käyttöön toisen englanninkielen jatkokurssin, teatterirengas subventoi joulukuussa nähtävää "Idioottia" 400 markalla, urheilurengas maksaa osallistumismaksuja, salivuokria, mahdollisia tarvikehankintoja 400 markalla ja näytelmärengas saa käyttöönsä 400 mk. Siitä se pää aukeaa, kiitokset päättäjille! Tämän jälkeen ns. virkistysmääräraha on avustanut Riimun toimintaa ja mahdollistanut monet hauskat hetket eri renkaiden toiminnan parissa, eikä varoja ole itse jouduttu hankkimaan. Taija Huotari-Halkosaa
Eri renkaiden monimuotoisesta toiminnasta:
Selityksiä: MIKE = Ministeriöiden ja keskusvirastojen kuntourheilu
TEA = Työpaikkaurheilu Espoo – Esbo Arbetsplatsidrott
** -merkillä merkityt toimivat edelleen (golf perusteilla)
Riimun seniorirengasta suunniteltiin jo vuoden 1984 vuosikokouksessa, mutta rengas perustettiin vasta toukokuussa 1991. Seniorirengas on ollut koko olemassa olon ajan aktiivinen ja toimelias. Rengas järjestää työpöytänsä jo GTK:ssa jättäneille senioreille ja heidän aveceilleen tapaamisia syys-toukokuun aikana retkien, matkojen, näyttelyiden, geologisten esitelmien ja vain rupattelun merkeissä. Joululounaasta on tullut perinne. Kokoukset ja esitelmätilaisuudet pidetään GTK:n tiloissa. Pieni info-lehtinen jaossa.
Riimun hallitus/toimikunnan nimissä järjestettiin seuraavaa:
· Nälkäpäiväkeräyksiä (SPR)
· Verenluovutustilaisuuksia (SPR), SPR luovutti v. 1991 tammikuussa hopeisen mitalin 20 vuoden ajan järjestetyistä verenluovutustilaisuuksista. HIENOA Tuula ja Marita!
· Kirpputoreja
· Niskahierontaa
· Omenanmyyntitori (Stigzeliuksen omppuja)
· Tanssikursseja
· Harrastenäyttelyitä
· Sulkavan soutuja (lähes 20 vuoden ajan) vuoteen 2012 saakka.
· Filmi-iltoja
· Musiikki-iltoja
· Korumyyntiä (kultahippukoruja)
· Aitojen helmikorujen myyntiä
· Kivilevyjen myyntiä
· SUOMI JUOKSEE, 28.6.-3.7.1986 GTK:laiset juoksivat läpi Suomen, Utsjoelta H:kiin!
· Pauli toi pikkujouluihin Joulukuuset
Riimussa on nk. "sukkanauharitarikunta", johon on valittu 1960-luvulta lähtien kerhon toimintaan aktiivisesti osallistuneita riimulaisia. Ensimmäinen "virallinen" mitalien jakotilaisuus oli vuonna 1969, jolloin ritareiksi lyötiin peräti kymmenen riimulaista.
Sukkanauharitarit aikajärjestyksessä:
Riimun puheenjohtajat
Riimun sihteereitä:
Riimu-nimi kuvaa kerhon toimintaperiaatetta. Kerho koostuu useista itsenäisesti toimivista ns. renkaista, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden, ketjun, riimun. Kerhon toiminta perustuu juuri näiden useille eri harrastuksen aloille suuntautuvien renkaiden toimintaan, johon jokainen voi vapaasti osallistua. Eikä liene estettä hyvän idean pohjalta perustaa myös uusia renkaita.
Kerhon perustamisen tarve ja alkuajan toiminta koettiin erittäin tarpeellisena geologisen tutkimuslaitoksen jo silloin hiljalleen lisääntyvän henkilökunnan keskinäisen kanssakäymisen edistämiseksi. Laitoksen laajenemisen vuoksi on tämä tarve viime vuosien aikana entisestään kasvanut. Mitä kerho tässä suhteessa itse kullekin tarjoaa, riippuu hyvin paljon jokaisesta itsestään ja osallistumisestaan kerhon toimintaan. Näin sanoi Riimun puheenjohtaja Matti Laitala 10-vuotispuheessaan v. 1974.
Sama pätee tietysti vielä tänä päivänäkin, mutta niin monet muut ärsykkeet vaativat ja vainoavat aikaamme, ettemme katso yhteisille asioille aikamme riittävän. Se on surullista, koska yhdessä tekemisen ilo jää kohdaltamme kokematta! Oma sukupolvemme sai perinnöksi "AIDOLTA" riimulaiselta, Helga Leppäseltä perinnöksi sanat " Pitäkää Riimusta huolta, tai minä tulen haudan takaa kummittelemaan!!!" Helga ei koskaan laskenut tunteja, kun toisen hyväksi sai jotain tehdä ja Riimu oli sen vuoksi hänelle tärkeä.
Riimu-lehtien kirjoituksia lukiessa kävi ilmi, että tässäkin toiminnassa niin kuin kaikessa toiminnassa on hiljaisempia ja vilkkaampia kausia. Oli vuosia, jotka olivat olleet vaikeita vetäjille. Väkeä oli vaikea saada mukaan. Jossakin lehdessä pohdiskeltiin sitä, onko Riimu yleensä tarpeellinen. Lehden toimittaja huokaili, että eikö kukaan kirjoittaisi lehteen. Mutta yhdessäoloa tarjoavat tilaisuudet, nämä juhlat ja retket, ne näyttävät aina vetäneen hyvin.
Kerhon tehtävänä on toimia jäsentensä harrastustoiminnan kokoajana ja edistää yhteistoimintaa ja yhteenkuuluvuutta. riimun perustavassa kokouksessa on ollut läsnä myös Ylijohtaja Marmo: "Työpaikkojen kasvaessa tapahtuu helposti vieraantumista eri osastoista ja etenkin eri ikäluokkien edustavien työntekijöiden kesken. tällainen ei missään tapauksessa ole toivottavaa. Ihanteellinen olotila edellyttäisi mahdollisimman läheistä suhdetta kaikkien työntekijöiden kesken ja myös, mikäli mahdollista, yhteisten harrastusten ja rientojen löytämistä."
Otaniemen henkilöstö on noista ajoista v. 1964 lähtien kasvanut – moninkertaistunut. Vieraantumismahdollisuudet ja väärinkäsitysten määrä on kasvanut vieläkin suuremmassa suhteessa, sillä erikoistuminen on lisääntynyt, koulutus- ja kulttuuritaustat ovat monipuolistuneet. Ja e vaikeuttaa toisen ymmärtämistä. Henkilöstöä yhdistäviä tekijöitä tarvitaan nyt, jos koskaan. Riimun toiminnan tarpeellisuutta ei tarvitse missään tapauksessa epäillä. Menneet vuodet ovat luoneet hyviä traditioita, joiden varassa, tästä ajasta parasta ottaen, on hyvä jatkaa eteenpäin.
ELÄKÖÖN RIIMU ja olkoon sen 50-vuotisjuhla teille kaikille ikimuistettava.
(Marja Pylkkänen, 25-vuotispuheesta, 4 viimeistä kpl)