Jopolla voi pyöräillä ja toppapuvussa voi hiihtää. Jos harrastamisesta haluaa kuitenkin myös nauttia, kannattaa siihen myös hieman panostaa. Ensimmäiset pyörät ostimme syksyllä 2006, Nishikin ns. fitness-pyörät. Ne olivat erittäin hyvät, paino ok, sopiva rengasleveys, voi ajaa myös hiekalla. Lisävarusteina tarakka, lokarit, lukot, pumppu ja juomapulloteline. Lisäksi pieni varustelaukku satulan alle johon saa ylimääräisen sisärenkaan ja vaihtotyökalun. Nishikeillä teimme Turun ja Gotlannin reissut. Näillä reissuilla meillä kulki varusteet mukana Haltin varustelaukuissa. V. 2010 pyörät vaihdettiin Nishikin maastureihin, ajatuksena oli laajentaa harrastusta maastopyöräilyn suuntaan, mutta 1 kesän jälkeen totesimme ettei se ole meidän juttu, mm maasto lähistöllä on liian haastava.
Kesän 2012 pyöräilykautta silmällä pitäen investoimme Focuksen cyclocross-fillareihin. Cyclocrosseja oli kehuttu Fillari-lehden ja Tekniikan Maailman testeissä, ne mm soveltuvat ympärivuotiseen pyöräilyyn erinomaisesti. Kippurasarviin tottuu nopeasti, niiden kanssa on helppo vaihtaa ajoasentoa, pyörä on sopivan painoinen ja vakaa, renkaat käy kaikille pinnoille. Monet ostavat hybridi-pyörän ns. yleispyöräksi, mutta ne ovat usein painavia, renkaat on leveät, pyöräily on raskasta. Työ ja kauppamatkalle ok, pyöräilyn harrastamiseen huono valinta.
Polkimina meillä on 2-puoleiset pedaalit joissa toinen puoli on lukkopoljin, eli ajokengän saa lukittua polkimeen. Lukoista saa lisää tehoa ylämäkiin, mutta niitä täytyy opetella käyttämään. Turvallisinta on että joko niitä totuttelee käyttämään aina tai sitten ei ollenkaan. (Pyöräilykengät ja lukkopolkimet otettu aktiiviseen käyttöön kesällä 2014, olisi pitänyt ottaa käyttöön jo aikaisemmin).
Ensimmäiset pyörälenkit meni veryttelypuvussa. Pehmustetut housut ja laadukas takki, josta saa hihat irrotettua, nostivat pyöräilyn toiselle tasolle. Pyöräkypärän käyttö pitäisi olla pakollista.