Kesä 2018 ja loma suuntautui jälleen Hollantiin, mutta tällä kertaa etelä-Hollantiin,
Belgian, Ranskan ja Saksan rajalle. Ero pohjoiseen on huomattava. Pohjoissa ei juurikaan
mäkiä ole, etelässä on pitkiä nousuja ja kovia laskuja.
Amsterdamin lentoasemalta vuokrattiin auto, Leidenistä otettiin kyytiin tyttären varaamat mukavat fitness-pyörät, ja matka jatkui kohti etelää. Matkalla pysähdyttiin Veluvezoom luonnonsuojelupuistossa lähellä Arnheimia.
Ensimmäiset pyöräilypäivät oltiin Doetichem nimisessä pikkukaupungissa vanhassa hienossa kartanossa. Reitit kulki maaseudulla, ihan ok helppoa polkemista mukavassa säässä.
Kamat autoon ja matka jatkui lähelle Maastrichtin kaupunkia, ja täällä maisemat muuttivat todella jylhiksi. Majoitus oli maatalossa mukavassa omassa pikku hygge-talossa, heti terassin edessä oli hevoset laitumella.
Etelä-Hollannissa on valtavia maatiloja, jotka ovat erittäin hienossa kunnossa ja talot ovat isoja ja kauniita. Pihoille ei ole kertynyt vanhoja autonromuja tms. tavaraa, joka Suomessa on valitettavan yleistä. Lähellä Aachenin kaupunkia piti käydä drielandinpuntissa, tornissa joka sijaitsee Hollannin, Belgian ja Saksan rajalla.
Etelä-Hollanissa käytiin 2-maailmansodan lopussa kovia taisteluita, vierailimme amerikkalaisten sotilaiden hautausmaalla ja muistomerkillä.
Yhteenveto; Hollantilaisten upeat pyöräreitit ja niiden opastussysteemi + netti Appi on aivan oma lukunsa. Se on erittäin helppo ja selkeä, ja vaikka kesken pyöräilyn voit suunnitella uuden pidemmän tai lyhyemmän reitin. Mukava reissu, Hollanti ei petä koskaan.
Drielandpunt