Marraskuu alkoi pentunäyttelyllä, kun Ina ja Roihu kävivät tutustumassa halliympäristöön. Liukkaalla lattialla tiiviissä tiloissa molemmat esiintyivät hienosti ja kartuttivat kokemusta. Oli hienoa seurata, miten rennosti molemmat olivat sisänäyttelyssä. 

Marraskuussa saatiin ensimmäinen lumikerros. Ina ihmetteli mitä tämä valkoinen aine olikaan. Nopeasti hän hoksasi, että lumi on kivaa ja siitähän riemu repesi. 

Joulukuun alussa Ina ja Sade osallistuivat messarin näyttelyihin. Monesti ollaan paikalla turisteina oltu, mutta nyt ensimmäistä kertaa koirien kanssa. Molempina päivinä kävi hyvä tuuri ja löydettiin suht väljästä kohdasta paikat. Kehäesiintymisetkin sujuivat molemmilta mallikkaasti ja erinomaisella linjalla mentiin. 

Metsässä tuli pyörähdettyä pariin otteeseen. Loistoideana oli valita sopiva kuusi sulaan aikaan ja sitten ennen joulua käydä vain hakemassa kuusi metsästä. Lunta ei kuitenkaan tullut kuin ihan vähän, joten kuusen valintakin sujui kuitenkin vanhaan malliin.

Loppuvuosi rentouduttiin, oleiltiin ja ladattiin akkuja. Jaksaa sitten uudella innolla tulevana vuonna.

__________

November started with a puppy show, when Ina and Roihu went to get to know the hall environment. On the slippery floor in the tight spaces, both performed great and gained experience. It was great to see how relaxed both were at the indoor show.

In November, the first layer of snow fell. Ina wondered what this white substance was. She quickly realized that snow is nice and that was what made her so happy.

At the beginning of December, Ina and Sade participated in the Helsinki dog shows. We have been there many times as tourists, but this was the first time with dogs. We were lucky on both days and found places in a relatively wide area. The ring performances also went well for both of them and they were on an excellent course.

We had to go around the forest a couple of times. It was a great idea to choose a suitable fir tree during the thaw and then just go and get a fir tree from the forest before Christmas. However, there was only a little snow, so choosing a fir tree went the old fashioned way.

The rest of the year was spent relaxing, hanging out and recharging batteries, so we can face the coming year with renewed enthusiasm.

Lomien jälkeen palattiin taas arkeen ja rutiineihin. Lenkkeilyä, treenejä, töitä ja oleilua. Ina tutustui agilityyn suorittamalla pentuagilityn. Aluksi toiset koirat kiinnostivat ohjaajaa enemmän, mutta vähitellen tekeminen alkoi motivoida ja kiinnostus suoritettaviin temppuihin ja ohjaajaan kasvoi. Myös kehäkäytöstä käytiin treenailemassa mätsäreissä.

Lokakuussa grillailtiin vielä viimeiset makkarat kynttilän valossa. Tämän jälkeen oli luovutettava ja siirrettävä grilli odottamaan seuraavaa kesää. Lokakuuhun mahtui myös pikavisiitti Tallinnaan, kun Sade kävi pyörähtämässä kolmena päivänä kehässä. Tulos oli mahtava, Sateesta tuli Viron juniorivalio sekä kansainvälinen juniorimuotovalio! Mukava tulos kruunasi mahtavan reissun.

_____________________

After the holidays, we returned to everyday life and routines. Jogging, training, work and hanging out. Ina got to know agility by doing puppy agility. At first, the other dogs were more interesting than the handler, but gradually the work began to motivate: her interest in the tricks grew. We also practiced ring behavior in match show.

In October, we grilled the last sausages in candlelight. After this, we had to give up and move the grill to wait for the next summer. October also included a quick visit to Tallinn, when Sade went to perform in the rings for three days. The result was great, Sade became Estonian Junior Champion and International Junior Show Champion! A nice result crowned a great trip.

Tänä vuonna lomat olivatkin elokuussa. Ja mites muuten loma alkaisi kuin rodun omalla erikoisnäyttelyllä. Näyttely oli tällä kertaa mahtava kokemus, sillä mukana kehissä olivat Inan lisäksi myös Erkku ja Puro. Roihu ja Ruska tulivat moikkaamaan paikan päälle.  Erkku ja Puro esiintyivät hienosti kehässä, Inalla sujui myös mukavasti. Tästä on hyvä jatkaa.

Elokuiset aamut tarjosivat parastaan, kun saatiin nauttia taivaanrannan  uskomattomista väreistä aamuisin. Saatiin myös kokea upeita lomaretkiä, kun näyttelyreissut veivät ulkomaille. Norjassa matkassa olivat Evita ja Sade. Evita yllätti kaikki saavuttamalla Norjan muotovalion ja Pohjoismaisen muotovalion arvot sekä tittelit Arctic Winner ja Arctic Veteran Winner. Gotlannissa mukana olivat Sade ja Ilo. Sielläkin koettiin yllätys, kun Ilo menestyi ollen molempina päivinä rotunsa paras sekä saavuttamalla Ruotsin muotovalion arvon.  

Paluumatkalla Norjasta poikettiin moikkaamassa Oulussa Otto-poikaa. Evita pääsi näkemään lapsenlapsensa, mutta Sade osoittautui olevan mielekkäämpi leikkikaveri. Kotikennelissä saimme nauttia Filipin seurasta heidän tullessa vierailulle. Ina ja Filip pääsivät leikkimään laitumelle ja vauhtia siitä menosta ei puuttunut!

_________

This year the holidays were in August. And what better way to start the holidays than with the breed's own special show. The show was a great experience this time, because in addition to Ina, Erkku and Puro were also in the ring. Roihu and Ruska came to say hello. Erkku and Puro performed great in the ring, Ina also had a good time. From this is good to continue.

The August mornings offered their best, when we could enjoy the incredible colors of the sky in the mornings. We also had wonderful holiday trips, when the show trips took us abroad. Evita and Sade were on the trip to Norway. Evita surprised everyone by achieving the titles of Norwegian Champion and Nordic Champion, as well as the titles of Arctic Winner and Arctic Veteran Winner. Sade and Ilo were in Gotland. There was also a surprise when Ilo was successful, being best of breed on both days and achieving the title of Swedish Champion.

On the way back from Norway, we stopped in Oulu to say goodbye to Etna's son Otto. Evita got to see her grandchild, but Sade turned out to be a more interesting playmate. At the home kennel, we got to enjoy Filip's company when they came to visit. Ina and Filip got to play in the pasture and there was no shortage of excitement!

I-pentue saateltiin matkaan, mutta päiviä jäi vielä ilostuttamaan pentueen ainokainen tyttö, Kasite Inari. Pentuarki siis jatkuu, mutta pienemmällä volyymilla. Inan kanssa on opeteltu arjen asioita ja yhdessäoloa. Pienokainen on innokkaana mukana tekemässä kaikkea ja kaikkea pitää päästä haistamaan sekä maistamaan.

Näyttelyissäkin kevään mittaan pyörähdettiin. Sade menestyi hienosti junnukehissä ja Ilo yllätti saavuttamalla sert-tuloksia kehissä.  Sade nappasi Mynämäessä hienosti viimeisen junnuserttinsä ja tuli Suomen juniorimuotovalioksi! 

______________

The I-litter was sent to new homes, but for our joy the only girl in the litter, Kasite Inari, stayed to brighten our days. So the puppy days continued, but with a smaller volume. Ina has been learning everyday things and being a part of our family. The little one is eager to do everything and needs to be able to smell and taste everything.

There was also a lot of activity at shows during the spring. Sade did well in the junior rings and Ilo surprised by achieving CC results. Sade got her last junior CC in Mynämäki and became Finnish junior show champion!

Helmikuu osoittautui vähälumiseksi, mutta se ei lenkkeilyä haitannut. Aurinkoa riitti ja lenkkiseura oli aina mitä parhainta. Retkien jälkeen oli hyvä rentoutua ja levähtää lempilelun vieressä.

Etnan maha kasvoi ja valmistautuminen pentujen tuloon aloitettiinkin hiihtolomalla. Pentuset syntyivät viikon 9 alussa. Pentusten elämää pääset seuraamaan I-pentueen omilta sivuilta.

Vuosi vaihtui täällä etelässä lumettomana.  Kamerat kaivettiinkin heti esille, mikäli pienikin määrä lunta saatiin maahan.  Tammikuu tarjosi muutaman upean talvipäivän, vaikka lumimäärä ei päätä huimannutkaan. Näistä päivistä otettiin kaikki irti niin lenkkien kuin leikkien muodossa. Snautsereita päästiin moikkaamaan Lutusten yhteislenkillä Ruissalossa upeassa säässä.

Tammikuun lopulla saatiin iloisia uutisia, kun  Etnan ultra vahvisti tiineyden. Etna tulee saamaan pentuja ja kennelin I-pentue syntyy viikolla 9! On jännittävä seurata, miten Etnan maha kasvaa pikku hiljaa.

Evita hurjasteli alkuvuonna agilitykentillä ja saavutti hienoja tuloksia. Agilityn kakkosluokan LUVIen jälkeen Evita saavutti helmikuun alussa luokkanousuun tarvittavat tulokset ja siirtyi kisaamaan agilityn hyppyradoilla kolmosluokkaan.  Onnea Evita!

Agilitytreeneissä uurastivat muutkin, kun oman seuran kurssit jatkuivat joulutauon jälkeen: Eppu ja Ilo kävivät aktiivisesti hyppimässä esteitä ja hiomassa taitoja. Myös Nana treenaili todistaen todeksi väitteen "lahjattomat treenaa". Näistä  treeneistä ei vauhtia puuttunut., kun Nana näytti, että pidemmästä tauosta huolimatta taidot olivat tallessa. Myös Evitan treenit jatkuivat ja ohjauskuviot sujuvoituivat entisestään.  

__________________________

The year changed without snow.  The cameras were immediately dug out if even a small amount of snow got on the ground.  January offered a few wonderful winter days, although the amount of snow was not mind-boggling. We made the most of these days, both in the form of walking and playing. We got to say hello to other Schnauzers at the Lutuset joint walk in Ruissalo in wonderful weather.

At the end of January, we received happy news when Etna's ultrasound confirmed the pregnancy. Etna will have puppies and the kennel's I-litter will be born in week 9! It is exciting to watch how Etna's stomach grows little by little.

At the beginning of the year, Evita had a blast on the agility fields and achieved great results. After the LUVAs of the second class in agility, Evita achieved the results necessary to move up in the class at the beginning of February and moved on to compete in the jumping tracks of agility to the third class.  Good luck Evita!

Others also toiled in agility training, when our local dog club's courses continued after the Christmas break: Eppu and Ilo were actively jumping obstacles and working on their skills. Nana also worked out, proving the statement "the untalented work out" to be true. There was no lack of speed in these trainings, when Nana showed that, despite the longer break, the skills were still there. Evita's training also continued and the control patterns became even smoother.