Hermosto

Nervus radialis kiertää spiraalimaisesti olkaluun ympäri kulkien kyynärtaipeessa värttinäluun puolelta lateraalisen epikondyylin edestä. Sen hermottamiin alueisiin kuuluvat kaikki olka- ja kyynärvarren posterioriset lihakset sekä olka-värttinäluulihas ja näiden lihasten päällä olevat ihoalueet sekä kämmenselän iho.

Radiaalihermo voi joutua puristuksiin olkaluun takapintaa vasten erityisesti tilanteessa, jossa ihminen nukkuu huonossa asennossa heräämättä hermopuristukseen. Tämä menee yleensä itsestään ohi.

Nervus medianus kulkee olkavarren keskellä kyynärnivelen fleksoreiden ja ekstensoreiden välistä kyynärvarteen, josta sen kulku jatkuu rannekanavan kautta käteen.

Medianus hermottaa kyynärvarren koukistajapuolen lihaksia lukuun ottamatta kyynärhermon hermottamia alueita. Tämän lisäksi n. medianus hermottaa kämmenen puolelta peukaloa, etu- ja keskisormea sekä nimetöntä radiaalisesti.

Rannekanavaoireyhtymässä eli karpaalitunnelisyndroomassa on kyse juuri n. medianuksen puristustilasta. N. medianuksen pinnetila on yleisin yksittäinen hermopinne ja sen keskeisimmät oireet ovat sormien puutuminen, pistely ja yölliset käsipuutumiset.

Nervus ulnaris kulkee olkavarren sisäpuolta kyynärlisäkkeen takaa kyynär-varteen, jossa se kulkee kyynärluun puolella rannekanavan päältä kämmeneen.

N. ulnaris hermottaa ranteen pikkusormen puoleista fleksoria, sormien syvän fleksorin pikku-sormenpuoleista osaa sekä monia muita kämmenen pieniä lihaksia.

Kyynärhermon vauriossa ranteen alueella n. ulnariksen hermottamien lihasten hienomotoriikka heikkenee. Muita oireita ovat 4. ja 5. sormien puutuminen sekä ulnaaristen lihasten atrofia.

Lannepunos eli PLEXUS LUMBALIS

• koostuu nikamavälin L1–L4 hermojuurien etuhaaroista, jotka kulkevat isoa lannelihasta (m. psoas major) pitkin alas ja sivulle. Ison lannelihaksen alueella haarat jakautuvat etu- ja takaosaan. Takaosan haarat muodostavat reisihermon (n. femoralis) ja etuosan haarat muodostavat peittyneen aukon hermon (n. obturatorius). Lisäksi lannepunoksesta lähtevät hermot: n. cutaneus lateralis femoris, n. iliohypogastricus, n. ilioinguinalis ja n. genitofemoralis.

N. FEMORALIS eli reisihermo

• lähtee siis nikamavälistä L1–L4. Hermo kulkee lonkankoukistajalihaksen (m. iliopsoas) ulkoreunan suuntaisesti suoliluulihaksen (m. iliacus) läpi, nivussiteen eli inguinaaliligamentin alta reisivaltimon lateraalipuolella ja päätyy reiden etuosaan. N. femoralis hermottaa reiden etuosan ihon lisäksi etureiden lihaksia.

ISKIASHERMO (n. ISCHIADICUS) eli lonkkahermo

Iskiashermo on kahdesta hermorungosta (n. peroneus communis ja n. tibialis) muodostuva kokonaisuus, joka kulkee reiden alueella saman hermotupen sisällä haarautuen polven alueella erillisiksi hermoiksi. Iskiashermo on ihmisen pisin yksittäinen hermo (tai hermorunko). Se lähtee lannerangan ja ristiluun alueelta (plexus lumbosacralis, L4-S3-nikamat) kulkien pakaran läpi (musculus piriformiksen läpi tai alta) jatkaen reiden alueelle takareiden lihasten (m. biceps femoris ja m. semimembranosus) välissä haarautuen reiden puolivälin kohdalla kahteen hermorunkoon.

Iskiashermo tuottaa tuntoaistimusta säären ulko-osassa ja jalkaterässä, sekä hermottaa polven alapuolisen alueen ja takareiden lihaksia.

Hermopinne on yksi alaraajan säryn tai halvauksen syy. Nilkan ja jalkaterän alueella löytyy varsinkin iäkkäämmillä usein nivelrikkomuutoksia, jotka voivat aiheuttaa särkyä ja kipua. Silloinkin on hyvä pitää mielessä kivun hermoperäisen syyn mahdollisuus. Usein alaraajavaivan syy on myös selkäperäinen.

Iskiasvaivaksi kutsutaan hermon kulkureitillä olevaa pinnetilaa, joka tuottaa kipua pääasiassa alaselkään, mutta hyvin tavallisesti säteilee myös muualle hermon kulkureitille pakaraan, reiteen, pohkeeseen ja jalkaterään. Erona “tavalliseen” selkäkipuun ja piriformis-syndroomaan on säteily alaraajoihin, kun molemmat edellä mainitut tuottavat kipua vain pienelle alueelle Lisäksi alaselän syvien lihasten kramppaaminen (ns. noidannuoli) sekä lonkan koukistajien ja pakara-alueen kireys voivat tuottaa iskiaskipua. Myös raskaus voi tuottaa iskiasvaivaa.

N.PERONEUS

Peroneushermo erkanee iskiashermosta polven yläpuolella ja jakautuu fibulan pään tasolla polven ulkosivulla pinnalliseen ja syvään haaraan. Pinnallinen haara hermottaa säären ulkopinnan ja jalkapöydän ihon sekä nilkan ulkokääntöä aikaansaavat fibularislihakset. Syvä haara hermottaa jalkaterän kohottamisesta vastaavan tibialis anterior -lihaksen, varpaiden yhteisen ojentajan ja isonvarpaan ojentajan sekä pienen kaistaleen ihoa ensimmäisen ja toisen varpaan välisessä hangassa.

Peroneuspareesi eli pohjehermohalvaus on jalan toimintahäiriö, jonka tyypillisiä oireita ovat jalkaterän ”läpsyminen” kävellessä ja sen voimattomuus tai tunnottomuus. Peroneushermo saa hermotuksen alaselästä ja muodostaa osan iskiasrungosta. Yleinen syy peroneuspareesiin onkin alaselän välilevyn pullistuma, joka saattaa painaa hermojuureen. Tällöin oireet säteilevät myös alarajaan.

Peroneuspareesin taustalla voi olla myös iskiashermon pinnetila, eli piriformis- syndrooma. Peroneushermo kulkee jalassa polven ulkosyrjällä, ja se haarautuu lähellä pohjeluun päätä syvälliseksi ja pinnalliseksi hermoksi. Hermo on altis puristukselle ja ulkoisille traumoille. Pohjehermohalvauksen voikin aiheuttaa esimerkiksi pitkään kyykyssä oleminen, jolloin puhutaan ”mansikanpoimijan halvauksesta”. Muita syitä peroneuspareesille ovat muut ääreishermojen pinnetilat, traumat ja onnettomuudet, aivoperäiset ongelmat tai jotkut sairaudet.