Kielitietoisuus opetuksessa

Suomi on monikielisempi kuin koskaan aiemmin, mikä vaikuttaa kielenkäytön muotojen ja kielenkäyttäjien resurssien monimuotoistumiseen. Kulttuurinen moninaisuus näkyy yhä selkeämmin myös koulujen jokapäiväisessä elämässä, sillä koulut ovat muuttuneet yhä monikulttuurisemmiksi ja monikielisemmiksi yhteisöiksi. Maahanmuuton lisäksi kulttuuristen ja kielellisten erojen lisääntymiseen vaikuttaa suomalaisväestön kulttuurinen moninaisuus. Enää ei voida ajatella, että oppilaat olisivat yksikielisiä, vaan olemme kaikki useiden eri kielten tai kielten osien kanssa tekemisissä päivittäin. Tällaisia kielen osia ovat muun muassa kielen rekisterit, tyylit ja murteet. Näitä kielen osia kutsutaan yksilön kielelliseksi repertuaariksi. Kielellistä repertuaariaan oppilas kasvattaa niin formaalissa kouluopetuksessa kuin informaalisti osana kielellistä yhteisöään. Kielillä, niiden käytöllä sekä niihin kohdistuvilla odotuksilla ja asenteilla on suuri merkitys kouluissa.

Kieli on työkalu kaikelle toiminnalle. Se on myös keino muodostaa merkityksiä ja tästä syystä se nähdään tärkeimpänä tukena ja voimavarana sisältöjen ja taitojen oppimiselle koulussa. Vaikka kieli nähdäänkin usein sanoihin pohjautuvana ilmiönä, siinä hyödynnetään erilaisia modaliteetteja, kuten kuvia, videoita, runoja ja karttoja merkitysten ilmaisussa, selittämisessä ja tutkimisessa. Lisäksi kieliä käytetään erilaisissa muodoissa kommunikointiin erilaisissa tapauksissa ja konteksteissa. Kieli on väline yksilön ajatteluun, oppimiseen ja kommunikaatioon. Sillä on merkitystä myös oppilaiden monikielisen identiteetin rakentumisessa, minkä lisäksi kielten oppiminen on osa sosiaalistumista yhteiskuntaan.

Käsitteenä kielitieto tarkoittaa tietoa kielistä, kielenkäytön lajeista, eri kielimuodoista ja kielenhuollosta. Se on opetettavissa ja opittavissa olevaa tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä kieli on, millaisia kieliä ylipäätään on olemassa, miten kieli vaihtelee ja muuttuu, miten kieltä käytetään vuorovaikutuksessa ja mitä kieli merkitsee ihmisille. Kielitieto tulisi nähdä kokonaisvaltaisemmin koko kouluyhteisön vuorovaikutustaitojen kannalta. Kieli ei ole vain yksi oppimisen osa-alue vaan sen tärkein voimavara. Oppiminen kaikkien oppiaineiden kohdalla voimistuu, kun sisältöjä lähestytään kielitiedon näkökulmasta. Moninaiset tavat toimia kielen avulla mahdollistavat myös uudet tavat oppia ja ajatella.

Kielitietoisuutta kouluissa on kuvailtu myös kielellisesti vastuulliseksi pedagogiikaksi, jonka tarkoituksena on tukea oppilaiden kokonaisvaltaista kielenkehitystä. Parhaimmillaan se tukee ja opettaa myös itse kasvattajaa. Kielitietoisuus tarjoaa erilaisia tapoja tarkastella kieltä myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Kielten opettamisen ei tulisi rajoittua pelkästään itse kielen opetukseen, vaan sen tarkoitus on paljon laajempi. Kielitietoisuus ei koske vain maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja heidän opetustaan, vaan tukee kaikkien oppimista riippumatta heidän kielellisistä taustoistaan. Pohjimmillaan siinä on kyse vahvan itsetunnon ja oppimisen tukemisesta sekä taidosta olla läsnä vuorovaikutuksessa.

Kielitietoisuuden tavoitteena on myös tukea ja vahvistaa oppilaiden luottamusta kielten oppimisesta sekä niiden rohkeasta käyttämisestä niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Sitä edistää kielten näkyväksi tekeminen, käyttöön ottaminen ja arvostaminen koulun arjessa.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet velvoittaa kouluyhteisöä huomioimaan kielitietoisuuden aiempaa vahvemmin (POPS 2014) ja kannustaa opettajia huomioimaan eri kieliin kohdistuvat asenteet ja sosiaaliset normit. Opetussuunnitelman mukaan kaikkien oppilaiden kielelliset valmiudet sekä kulttuuritausta tulisi ottaa huomioon opetuksessa ja kielen kehittymistä tulisi tukea monipuolisesti. Perusopetuksen tavoitteena onkin ohjata oppilaita arvostamaan eri kieliä ja kulttuureja edistäen ja vahvistaen samalla niin kaksi- ja monikielisyyttä kuin oppilaiden kielellisiä tietoja ja taitoja. Kielitietoisuuden tavoitteena on myös lisätä oppilaiden tietoisuutta kieliin kohdistuvista asenteista.

Kielitietoisen lähestymistavan malli

Kielitietoisen lähestymistavan mallin tarkoituksena on tukea opettajaa kielitietoisen opetuksen toteuttamisessa ja opetusmateriaalien kielitietoisemmassa käytössä. Tavoitteena on saada oppilas sisäistämään oppiaineen sisältöjä ja yhdistää tieteenalan kieli osaksi oppilaan ymmärrystä ja kielellistä repertuaaria. Oppiaineiden sisältöjen ja tavoitteiden tukeminen kielitietoisesti tapahtuu seuraavien vaiheiden avulla:

Orientaatio
Multimodaalisuus
Tieteenalan kielen soveltaminen
Kielellisen ymmärryksen demonstrointi.

Orientaatiossa opettaja herättelee oppilaita uuden aiheen ja uuden tiedonalan piiriin. Siinä selvitetään oppilaiden ennakkokäsitykset ja kokemukset aiheesta. Opetuksessa käytetään arkikieltä. Opettajan tulee miettiä, kuinka luoda yhteys uuden opittavan asian ja jo ennestään tunnetun tiedon välille.

Multimodaalisuus on kommunikaatiota ja vuorovaikutusta myös muilla tavoilla kuin kirjoittamalla. Näitä tapoja ovat muun muassa puhuminen, eleet, katseet, visuaaliset merkit ja kuviot. Multimodaalisuus voidaan ajatella olevan sekä tiedon jakamista että ymmärryksen rakentumista. Multimodaalisuus on myös tärkeä osan oppilaiden kielellisiä repertuaareja niin ideoiden kehittelyssä kuin heidän oppimisen osoittamisessakin. Jos oppilaat jakavat osaamistaan multimodaalisin keinoin, voi se auttaa myös opettajaa hahmottamaan uusia tapoja oppia ja sisäistää oppisisältöjä. Tämän vaiheen tarkoitus on antaa oppilaille mahdollisuus tutkia ja kokeilla erilaisia ideoita ja omaa ymmärrystään käsiteltävästä aiheesta. Pääpaino multimodaalisessa lähestymistavassa on käsitteen laajempi ymmärrys ja kielen käyttöönotto uudessa kontekstissa.

Kolmannessa vaiheessa oppilaiden osaaminen etenee tieteenalan kielen eli oppiaineen ominaiskielen tasolle. Opetuksessa huomioidaan oppiaineen tunnusomainen tapa käyttää kieltä eli sen kielirekisteri. Opettaja opastaa oppilaita ja etsii heille yksilöllisiä tapoja, joilla oppilas sitoutuu osaksi opetusta ja soveltaa oppimiaan tietoja ja taitoja. Tieteenalan kielen soveltamista voivat olla esimerkiksi erilaiset selitykset, havaintojen esitykset, argumentit ja hypoteesit.

Viimeinen vaihe on kielellisen ymmärryksen demonstrointi eli havainnollistaminen. Tässä vaiheessa oppilaat osoittavat missä määrin he ovat oppineet sekä kielen käyttötarkoituksen että opetettavan sisällön. Osaamisen esittämisessä voidaan käyttää apuna multimodaalisia keinoja. Opettajan tulee jokaisen oppiaineen sisällön kannalta miettiä erikseen, miten oppilaat voivat osoittaa oppimansa.

Jokaisella tieteenalalla eli myös opetettavalla oppiaineella on sille ominainen kieli ja erilaisia tekstikäytänteitä. Koulun kieli eroaa kotona käytettävästä kielestä eli arkikielestä, joten oppilaiden täytyy opetella käyttämään kieltä myös koulun tarpeisiin. Arkikieli on väylä, jonka kautta opetellaan koulussa käytettävää akateemista kieltä. Kielitietoisen opetuksen tavoitteena on saada jokaisen oppiaineen tieteenalan kieli osaksi oppilaiden kielellistä repertuaaria ja näin kasvattaa heidän akateemisen kielen käsittelytaitoja.

Arkikieli ja akateeminen kieli kulkevat rinnakkain toisiaan täydentäen, mikä auttaa oppilaita ymmärtämään eri ilmiöiden ja käsitteiden merkityksiä. Kun oppilas pystyy selittämään jonkin asiasisällön arkikielellä alkaa hänen ymmärrys asiasta laajentua ja tieteenalalle ominaisen kielen käyttöönotto on silloin mahdollista. Opettajan on hyvä selventää oppilaille, milloin heiltä odotetaan akateemista kieltä, koska akateemisen kielen vaatimus kasvaa opintojen edetessä vuosiluokalta seuraavalle.

Kielitietoisuuteen liittyy kiinteästi myös monilukutaito, joka vahvistaa oppilaiden ymmärrystä tekstien tuottamisen ja tulkitsemisen kulttuurisista sidonnaisuuksista ja viitteistä. Monilukutaito edesauttaa oppilaita monikulttuurisessa maailmassa. Monilukutaidon avulla ymmärretään myös paremmin kulttuurista monimuotoisuutta, sillä sen avulla muun muassa tuotetaan, muokataan ja arvioidaan tietoa kaikissa tilanteissa. Se on merkityksellinen oppilaan ja koko yhteisön kasvun ja kehityksen kannalta kohti yhteiskuntaa, jossa yksilö voi kehittää luovia kykyjään. Monilukutaidon avulla päästään käsiksi ymmärryksen rakentamiseen yhteiskunnallisista ja tieteellisistä aiheista sekä tieteellisten faktojen, käsitteiden ja perusperiaatteiden ymmärtämiseen.

Kielitietoinen koulu ja opettajat

Kielitietoisessa koulussa keskustellaan kieliin kohdistuvista asenteista ja ymmärretään kielen keskeinen merkitys oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä. Jokaisella oppiaineella on oma kielensä, tekstikäytäntönsä ja käsitteistönsä. Kielellisesti vastuullisessa koulussa ymmärretään kielen keskeisyys kasvamisessa, oppimisessa ja yhteistoiminnassa. Kieli on myös osa identiteettien rakentumista ja yhteiskuntaan sosiaalistumista. Koulussa oppilas tulee tietoiseksi kielen käyttötilanteista ja oppii käyttämään kieltä oppimisen välineenä. Kielitietoisuutta edistää eri kielten näkyvyys, käyttö ja arvostaminen osana koulun arkea.

Opettajat ovat tietoisia roolistaan kielellisenä mallina opettaessaan kieltä, joka on sidoksissa eri tilanteisiin ja oppiaineisiin. Opettaja tunnistaa, millaisia ovat oppiaineensa kielen piirteet, miten arkikieli ja tieteenalan kieli eroavat toisistaan ja millaista kielitaitoa ja tieteenalan kielen hallintaa erilaisista tehtävistä suoriutuminen oppilailta edellyttää.

Opettaessaan opettaja kiinnittää huomiota omaan kielenkäyttöönsä, kuten sanaston ja puheen ymmärrettävyyteen, sekä siihen, millaista vuorovaikutuksen mallia hän näyttää kommunikoidessaan oppilaiden kanssa. Äänensävyillä, eleillä, katseella sekä oppilaiden puheeseen reagoimisella on väliä, eikä opettajan tulisi tahattomastikaan vähätellä tai lokeroida kielen ja vuorovaikutuksen kautta oppilaita. Opettajan tehtävänä on myös edistää vuorovaikutusta, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua ilman, että tulee vähätellyksi tai lokeroiduksi. Esimerkiksi murresanojen käyttäminen tai ei-natiivilla suomen kielellä vastaaminen opetuksessa eivät ole syy joutua huomion kohteeksi, eivätkä ne myöskään kerro huonommasta oppimismenestyksestä. Samalla kun opettaja kiinnittää huomiota omaan kielitietoisuuteensa, tulee hänen myös seurata oppilaiden kielitietoisuuden kehittymistä.

Se, miten kieli esitetään oppikirjoissa, miten siitä puhutaan tunnilla, millaisia käsitteitä kielen analysoimiseen tarjotaan ja miten oppijat lähestyvät kieltä oman opiskelunsa kohteena, perustuu erilaisiin käsityksiin kielestä. Jos koulu suhtautuu kielitietoisuuteen välinpitämättömästi, viestii se oppilaille heidän kielellisten taitojen väheksymisestä. Kaikkien luokan oppilaiden kielelliset resurssit tulisikin aina olla potentiaalisesti mukana ja läsnä luokan vuorovaikutustilanteissa. Erityisen tärkeää on, ettei lapselle anneta vaikutelmaa siitä, että hänen tulisi jättää oman äidinkielensä ja kulttuurinsa koulun ulkopuolelle. Opettajien tulee olla aktiivisia vahvistaakseen koko luokan kielitietoisuutta ja luodakseen myönteisen ja turvallisen kieli-ilmapiiriin luokkaan. Ei siis riitä, että opettajat passiivisesti hyväksyvät lasten kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden.

Koululla on merkittävä rooli erityisesti kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisissa luokissa, sillä kouluyhteisön kautta perheet saavat tietonsa suomalaisesta kasvatuskulttuurista. Yhteistyö kodin ja koulun välillä tulee lähteä siitä ajatuksesta, että vanhemmat kokevat koulun arvostavan heidän kulttuuri- ja kielitaustaansa. Arvostus vahvistaa lasten kulttuuri-identiteettiä ja helpottaa koko perheen kotoutumista suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Opettajan ei tarvitse olla jokaisen kielen tai kulttuurin asiantuntija, mutta myönteinen palaute ja kielten yleinen arvostus luokassa kehittävät oppilaiden kieli-identiteettiä. Opettajan tulisi myös auttaa oppijoita säilyttämään ja kehittämään omia kieliään ja heidän koko kielellistä repertuaariaan.

Kielitietoisuus on koko koulun yhteinen asia

Kielitietoinen opetus on jokaisen oppilaan oikeus, ja siihen kuuluva monikielinen pedagogiikka tukee oppilaiden kielellisiä taitoja. Sen tarkoituksena on saada lapset ja nuoret ymmärtämään eri kielten eroavaisuudet rikkautena. Kielenkäytön opettelu eri tilanteissa vahvistaa oppilaiden kielitietoisuutta, eri kielten rinnakkaista käyttöä sekä kehittää monilukutaitoa. Opetuksessa otetaan huomioon kaikki oppijoiden kielelliset- ja kulttuuriset resurssit.

Hyviä tapoja monikielisyyden tukemisesta luokkahuoneessa on oppilaiden kielitietoisuuden kehittäminen ja kaikkien luokan kielten jakaminen yhteiseen tietoon. Kielitietoisessa ympäristössä jokainen oppilas tulee arvostetuksi ja nähdyksi kokonaisvaltaisesti. Oppilas saa tukea voidakseen hyödyntää kaikkia omia kielellisiä resurssejaan.