1. Värien fysiologiaa

Koiran väri johtuu karvan ja ihon sarveisaineessa olevista pigmenttiaineista. Melanosyytti on pigmenttiä tuottava solu, joita löytyy lähinnä ihon orvaskeden tyvikerroksesta. Siellä pigmenttiaine suojaa solujen tumia haitalliselta auringon UV-säteilyltä ja pigmentoi myös karvan.

Melaniinipigmenttiä on kahta päälajia: tummaa eumelaniinia  ja vaaleampaa feomelaniinia. Koiran väri muodostuu melanosyyttien tuottamien pigmenttien muodostamista kuvioista karvassa, limakalvoilla ja nahassa. Tumma eumelaniini, vaalea feomelaniini ja pigmentittömyys tuottavat yhdessä tai erikseen kaikki koirissa nähtävät luonnolliset värit ja värikuviot. Perinnöllisyyden kannalta väritys on usean geenin yhteisvaikutuksen summa, sillä pigmenttien muodostumiseen vaikuttavat useat erilaiset geenit. Perinnöllisyydestä lisää 2. sivulla.

Pigmentti näkyy:

• • • • • Karvassa

          • Myös tuntokarvat

        • Ihossa

          • Silmien ympärysiho

        • Kynsissä

        • Anturoissa

        • Silmän iiriksessä

        • Limakalvoilla 

          • Huulet

          • Kirsu

          • Jopa kieli

          • Kitalaki

Lisäksi melanosyyttejä ja niiden tuottamaa pigmenttiä on sisäkorvassa (stria vascularis) ja silmän retinassa. 
Tästä syystä jotkut väritykset (valkokirjavuus, merle) liittyvät myös kuulo- ja näköaistinelinten toimintaan.

Eumelaniini

Eumelaniini on tummin pigmentti. Se suojaa UV-säteilyltä. Normaalimuodossaan se on mustaa, mutta perroilla yleisempi väri on ruskea. Rotumääritelmä puhuu kastanjanruskeasta eri sävyineen. Usein ruskeaa eumelamiinia kuvataan maksanruskeaksi erotukseksi feomelaniinin punertavanruskeista sävyistä.

Varmimmin eumelaniinin värin erottaa koiran kirsusta ja huulista, sillä karvan väri voi vaihdella huomattavasti riippuen muista tekijöistä. Yksilö voi tuottaa vain yhdenväristä eumelaniinia, joko mustaa tai ruskeaa.

Lue lisää eumelaniinista   -> B-lokus

 Joskus eumelaniinimolekyylit eivät erity tasaisesti, vaan jyvittyvät suuremmiksi, epätasaisesti jakaantuneiksi paakuiksi karvoihin ja ihosoluihin. Tällöin mustan tai ruskean sijaan ilmiasuna on niiden harmahtava laimennusväri, eli sininen tai liila/isabella. Pigmentin paakkuuntuminen voi aiheuttaa iho-ongelmia ja huonoa karvanlaatua.

Lue lisää diluutioväreistä   -> D-lokus

Feomelaniini

Feomelaniini on punertavaa tai kellertävää pigmenttiä, jonka sävy voi vaihdella suuresti. Feomelaniini erottuu ainoastaan karvassa ja vain sellaisissa kohdissa, joihin eumelaniinia ei muodostu. Sille on tyypillistä värin liukuma, eli kellertävä sävy on tavallisesti vaaleampaa kehon alapuolilla - kaula, vatsa, raajat, hännän alapinta - ja tumminta erityisesti korvissa ja selässä. Tätä eri sävyjen vaihtumista kutsutaan vastavarjostukseksi, erittäin voimakkaana myös urajiroksi.  Melaniinikuvioissa feomelaniini on vaaleana pohjavärinä.

Espanjanvesikoirilla feomelaniini on usein varsin vaaleaa, eikä harmaantumisen myötä aikuisilla koirilla juuri erotu valkoisesta. Tummimmillaan se on irlanninsetterillä (mahonginpunainen, jota myös kastanjanruskeaksi kutsutaan). Keskitummia feomelaniinin sävyjä on esimerkiksi tollerin "ruskea", kun taas feomelaniinin vaaleimmat sävyt lähestyvät valkoista, esimerkiksi samojedilla.

Hyvin yleistä on, että tummempien sävyjen tapauksessa puhutaan ruskeasta väristä vaikka tarkoitetaan feomelaniinia. Esimerkiksi suomenajokoiraa voidaan kutsua musta-ruskea-valkoiseksi, vaikka ruskeaksi sanottu väri on tosiasiassa kellertävää feomelaniinia. Selvyyden vuoksi puhun jatkossa feomelaniinista keltaisena värinä. Feomelaniinista on kyse myös silloin, kun puhutaan tan-merkeistä.