Elin yli 30 vuotta ilman rajoja ja turvan kokemusta, taistele/pakene-tilassa tarkkaillen jatkuvasti ympäristöäni, ketä täytyy kannatella, ketä täytyy varoa ärsyttämästä ja miten voisin tehdä kaikille hyvän mielen.
Olin koulukiusattu, työpaikkakiusattu ja olin suvuilleni outo, koska en halunnut muuttaa pieneen kylään ja kasvattaa lapsilaumaa. Kun sairastuin työuupumukseen useamman kerran ja lopulta lopetin työt, hakeuduin uupumusten lomassa valmennuksiin, hoitoihin ja terapiaan. Aloin vähitellen nähdä syitä, miksi voin niin huonosti. Aloin rakentamaan turvaa sisälläni piilossa olevalle sisäiselle lapselle ja olemaan hänelle läsnä ja tukena.
Selvisin yksin vanhempieni erosta, vanhempien uusista puolisoista ja perheistä ja isän alkoholismista. Vaihdoin kaupunkia ja etsin paikkaani. Kohtasin yksin lapsettomuuden ja kaiken siihen liittyvän ulkopuolisuuden, syrjinnän, kehollisen tarkkailun ja millainen viallinen nainen olinkaan. Koin yksinäisyyttä, ystävien ja työkavereiden tekemää kiusaa ja hyväksikäyttöä. Selvittelin yksin kuinka toipua uupumuksesta ja mitä tarkoittaa erityisherkkyys.
Nelikymppisinä alkoi hiljalleen löytyä rauhaa ja turvaa. Sain työkaluja kohdata elämäni varjot ja traumat, sain selviaistini takaisin käyttöön ja upeita ihmisiä elämääni. Löysin uusia ammatteja ja työpaikkoja. Osasin nyt pitää puoliani ja asettaa rajoja.
Muutos on elämään kuuluva asia, me vastustamme sitä aivan liikaa. Muutos ei tarkoita sitä että pistää koko elämän uusiksi vaan muutos voi olla hyvin iso muutos ihmisen sisällä eikä tavallaan mikään muutu ulospäin mutta koko ihmisen elämä muuttuu. Niin minulle kävi.
Valmennuksien ja hoitojen avulla sain muutosta omaan elämään ja mielenterveyteen. Siksi haluan auttaa ihmisiä löytämään elämäänsä mielekkyyttä, läsnäoloa ja rentoutta. Sitä kuuluisaa "resilienssiä" elämän haasteisiin. Minä olin pitkään yksin ja sen takia haluan olla läsnä niin, ettei jonkun toisen tarvitse kokea sitä samaa. Minulle ohjaus on sydämen asia, sanoitan ja teen näkyväksi sen, mitä sinussa jo on.
