Minä laskin mun siipeni maahan, olkapäiltä pudotin.

Varovasti ja viimeisen kerran, sulkapeitettä sivelin.

Kauas ne minua kantoi, ja korkeella käydä sain.

Ei matkoilla mittaa tai määrää, aina eteenpäin jatkoin vain.

Kantoivat siivet myös silloin, kun satoi ja myrskysi niin,

että yö aina yöksi vaihtui ja piti pimeä minusta kii.

Nyt kun laskin mun siipeni maahan, joku toinen ne harteilleen saa.

Minulle tarpeettomat, saavat seuraavaa kannattaa.

Sitä odottaen, mikä ei tullutkaan,

jäin menneisyyttä katsomaan:

Se painavat pilvet sai väistymään

ja veden pinnan välkehtimään.

Se kauneimmat kukkaset esille laittoi

ja nokkosten varret pois polulta taittoi.

Niin piirteli eilinen muistoillaan,

ja houkutti palaamaan.

Toisaalla näin hauraan huomisen, 

ohuen, harsoisen kajastuksen.

Ei luvannut mitään, ei tarjoisikaan

sileää, pehmeää, tasaisempaa.

Mutta käteeni saisin pensselin

ja väreiksi ne, mitä tahtoisin. 

Vielä kerran menneeseen vilkaisin, 

ja askelmat eteeni maalasin.

Se yllätti minut jälleen,

teki kepposen ystävälleen.

Saapui tuoksu ja lämmin tuulahdus,

tuo kevään lupaus.

Vaan viivytteli vielä viikon verran,

pyöri piiriä kanssa pakkasherran.

Sitten leppeä ilta koitti

ja sulasävelin puro pyörteitään soitti.

Kun et jaksa vastata maailmalle, 

tule selkäni taakse tai siipeni alle.

Pysäytän pyörteen, kun pyyntösi kuulen. 

Seisautan sateen ja taltutan tuulen.

Autan, kun katkeaa viimeinen korsi. 

On luonani aina myös sinulle orsi.

Silmät kiinni voit nyt laittaa,

minä vierelläs oon.

Untenmaille matkaa taittaa,

nukahda vain kainaloon.

Hiljaa hiljaa tähdet laulaa,

niitä kuunnellaan,

Avaruuden helminauhaa

yö kun pujottaa.

Kääri kerälle lempeys

ja toiveikkuuden aate.

Tee ilon tuikkeista töppöset

ja säteistä seinävaate.

Ota onnen päästä kiinni

ja kirjo se paidan helmaan.

Pujota päivän paras hetki

lenkiksi pyyheliinaan.

Päivä jättää hyvästejään.

Mitä sain, mitä jää?

Kulkijan taittama oksa.

Poimittu aarre - tai roska.

Polkuun painunut jälki.

Pihaan sulanut pälvi.

Iltapilvien kulta.

Sulka.

Älä luovuta pois,

älä anna mitään.

Aarre on sinussa,

sen saat aina pitää.

Avain sun arkkuusi, 

pidä itselläs aina.

Voi taakaksi muuttua

viaton laina.

Se aarre on sinussa,

sen saat aina pitää.

Se voimistuu, kasvaa,

kun annat sen itää.

Tänne sun polkusi johti.

Mene vaan, jatka unelmaa kohti.

En perässä seuraa, en sinua kanna.

Mutta kaide voin olla kapealla askelmalla.

Mene vaan, jatka unelmaa kohti.