1. Klaanin syntyhetki ennen roolipelin alkua
   Kun muutamat kissat erkaantuivat tuntemattomasta klaanista omaksi ryhmäkseen, he olivat pieniä ja solakoita. Kaivamista alettiin harjoittaa, ja klaani asui pitkään kokonaan maan alla, piilossa. 

2. Piiloklaani ennen roolipelin alkua
   Kaivamistaidon myötä kissojen kehonrakenteista tuli suuria ja jykeviä. Jokainen harjoitti kaivamista. 

3. Piiloklaani aivan roolipelin alussa
   Kissoja liittyi klaaniin klaanin ulkopuolelta, ja kissojen kehonrakenteisiin alkoi tulla muutoksia. Ensimmäiset uimari saapuivat, mutta olivat harvassa. Klaani muutti maan alta osittain taivasalle, mutta pesät pidettiin yhä piilossa. Kaikkien muutosten lomassa kaivajat alkoivat vähentyä, ja kaivamisen taito oli vähällä kadota kokonaan.

4. Piiloklaani roolipelin aikana (reviirit 2&3)
   Kissojen kirjo oli varsin monimuotoinen. Osalla oli yhä tavanomaisen piiloklaanilaisen jykevä rakenne, mutta suurimmaksi osaksi kissojen ulkonäkö oli tästä poikkeava. Kissoja saapui yhä klaaniin muualta. Kaivaminen alkoi lopulta jälleen yleistyä, ja taito elvytettiin onnistuneesti. Kaivajasotureista kehittyi oma soturiryhmänsä ja -asemansa, ja Piiloklaanin ylpeys palautettiin. Puhdasverisyyttä alettiin arvostaa, ja tämä alkoi kasvattaa kuilua klaanin kissojen välille. 

5. Nykyhetki
   Piiloklaanissa on yhä kaikennäköisiä ja -kokoisia kissoja, mutta tavanomainen rakenne on alkanut saavuttaa pikkuhiljaa valta-asemaa, kun kissoja ei ole enää päässyt klaaniin muualta yhtä usein. Klaanin ylpeys ja kaivajasoturit kukoistavat, mutta klaanin sisällä piilee yhä eripuraa kissojen välillä. 

Piiloklaanin värikäs historia on vaikuttanut myös klaanin perinteiden syntymiseen. Kaivamista vaalitaan yhä, mutta myös uimisesta on alkanut kehittyä oma osa-alueensa.

Oppilaiden päättökokeet

Jokainen oppilas (paitsi parantajaoppilas) joutuu koulutuksensa päätteeksi suorittamaan jonkinnäköisen päättökokeen. Päättökoe määrittää, onko oppilas kykenevä soturiksi, mikäli hän ei ilman koetta muilla tavoilla osoita pätevyyttään (esimerkiksi taistelemalla urheasti klaanin rinnalla, pelastamalla klaanitoverin hengen jotenkin tms).

Tunnelikoe:

Kaivajaoppilaat suorittavat tunnelikokeen. Tunnelikokeessa mestari johdattaa oppilaan syvälle tunneleihin niin, että oppilas pitää silmänsä kiinni ja seuraa mestariaan pitelemällä tuota hännästä. Oppilas saa avata silmänsä ja aloittaa kokeen vasta, kun mestari on lähtenyt eikä tuon askelia enää kuulu. Kaivajaoppilaan täytyy etsiä reitti ulos tunnelista ja myös saalistaa matkan varrella. Oppilas saa joko suunnistaa jo valmiissa tunneleissa tai kaivaa tiensä ulos. Koe on suoritettu, kun oppilas pääsee maan pinnalle ilman apua.

Uimarikoe:

Uimarioppilaat suorittavat uimarikokeen. Uimarikokeessa oppilaan täytyy uida järven päästä päähän ja kalastaa rannalla uimisen jälkeen. Koe on suoritettu, kun oppilas on suoriutunut kaikista kokeen vaiheista yksin onnistuneesti.

Ukkoskoe:

Tavalliset soturioppilaat suorittavat ukkoskokeen. Kokeessa oppilas ylittää ukkospolun turvallisesti, saalistaa reviirin ulkopuolella ja palaa takaisin turvallisesti saalis mukanaan. Koe on suoritettu, kun oppilas on suoriutunut kaikista vaiheista yksin onnistuneesti.

Kokeen suorittamisen jälkeen

Kun koe on suoritettu, seuraa yleensä soturiksi nimittäminen. Kun oppilas on saanut soturinimensä, täytyy hänen valvoa yö hiljaa vahtien leiriä kanjonin päädyssä. Sotureidenpesässä nuorimmat soturit nukkuvat pesän laitamilla, kun taas kokeneimmat soturit ja varapäällikkö ovat pesän keskiosassa.

Liitoklaani on polveutunut pienikokoisista, solakoista, ketteristä ja nopeista kissoista. He ovat aina asuneet nykyisellä alueellaan. Kissoja oli aluksi vain pieni ryhmä, mutta ajan saatossa kissoja tuli ja meni, ja ryhmä tuli tutuksi klaanin tapojen kanssa. Niinpä ryhmä alkoi harjoittaa klaanitoimintaa ja koska klaanilla oli yksi muista kissoista erottuva ominaisuus, erittäin hyvät kiipeilytaidot, he nimesivät itsensä sen mukaan.

Liitoklaanin kiipeilyperinne sai alkunsa, kun alueen kissat kokivat turvattomuutta maan päällä liikkuessaan. Metsä kuhisi paljon kettuja, mäyriä, hirviä ja jopa joskus aikoinaan sudet asuttivat paikkaa. Alue oli siis karu kissojen selviytymisen kannalta, sillä vaaroja oli paljon. Toisin kuin Piiloklaani, Liitoklaani haki turvaa maan yläpuolelta. He kehittivät erilaisia pieniä kissankestäviä rakennelmia puihin ja asuivat siellä, turvassa kömpelöiltä pedoilta, jotka eivät osanneet kiipeillä.

Yhä tähän päivään asti liitoklaanilaisten rakenne on säilynyt lähes muuttumattomana. He ovat suurimmalta osin pienikokoisia, ketteriä ja loistavia kiipeilemään. Tietysti myös muutamia poikkeuksia mahtuu mukaan, sillä Piiloklaanin löydettyä samalle asuinalueelle kissojen kirjo laajeni. Jotkut Liitoklaanissa olevat pennut perivät kaivajakissoille ominaisia piirteitä, ja nyt klaanissa on siis myös hieman kömpelömpiä, joskin fyysisesti vahvoja kissoja. Tämä ei kuitenkaan ole haitannut Liitoklaania, vaan päin vastoin. Nyt he voivat kokea turvaa sekä puissa että maalla. Muutamista kaivajarakenteisista kissoista huolimatta Liitoklaanissa ei harjoiteta kaivamista omana taitonaan.

Liitoklaani tuli peliin, kun Piiloklaani joutui vaihtamaan kotiaan ja päätyi Liitoklaanin alueelle. Kaksi klaania jakoivat alueen ja klaanien historiaan mahtuu sotia ja rauhaa.

Pelin saatossa sekä Liitoklaanin että Piiloklaanin alueet kärsivät mittavat vahingot, kun kaksijalat aiheuttivat alueelle metsäpalon. Kaksi klaania joutuivat turvautumaan toinen toisiinsa ja lähtivät yhdessä etsimään uutta aluetta, jonne voisivat muuttaa. Suureksi matkaksi kutsutun ajanjakson aikana Liitoklaani löysi uuden kotinsa tuntureilta, mutta Piiloklaani ei voinut jäädä alueelle, sillä kivikkoinen, vaikea maasto ei soveltunut Piiloklaanin kissoille. Siispä Liitoklaani jäi jälkeen ja klaanien tiet erkanivat.

Liitoklaanissa perinteet ovat aina olleet vahvoja ja iänikuisia perinteitä noudatetaan siellä yhä tänäkin päivänä. Liitoklaani on kuitenkin avoin muutoksille, mutta pitää siitä huolimatta ylpeästi kiinni juuristaan.

Oppilaiden päättökokeet

Jokainen oppilas joutuu koulutuksensa päätteeksi suorittamaan kiipeilykokeen. Koe määrittää, onko kissa kykenevä puolustamaan itseään ja klaaniaan, mikäli hän ei muilla tavoin todista pätevyyttään. Kokeen suorittavat myös parantajat, sillä Liitoklaani kokee, että myös heidän on tärkeää kyetä toimimaan klaanille ominaisin tavoin.

Kiipeilykoe suoritetaan Pitkäpuiden luona. Kokeessa oppilas kiipeää ensin yhteen Pitkäpuista, minkä jälkeen hänen on kyettävä hyppäämään seuraavaan puuhun. Puiden välillä on pidemmän matkaa kuin tavallisessa metsässä, joten tilanne voi olla haastava. Oppilaan on matkattava puiden kautta aina Rakalle asti, ja noudettava samalla yhden Pitkäpuun latvasta asia tai esine, jonka mestari on käynyt sinne ennen koetta viemässä. Kun oppilas pääsee viimeiselle puulle, hänen on loikattava siitä Rakan päälle. Hänen tulee saada saalista Rakan karussa ympäristössä ja laskeuduttava Rakalta turvallisesti alas yksin.

Kokeen suorittamisen jälkeen

Kun koe on suoritettu onnistuneesti, seuraa soturiksi/parantajaksi nimittäminen. Parantajaksi nimeäminen tapahtuu Kuupuulla parantajien tapojen mukaan. Soturiksi nimittämisen hoitaa päällikkö klaanin läsnäollessa, ja kun oppilas on saanut soturinimensä, tulee hänen valvoa yhdessä Vuorimännyistä ja valvoa reviiriä yön ylitse.