Piiloklaanin kissat olivat alunperin, aivan klaanin syntyhetkellä, pieniä ja solakoita. Nuo kuuluivat alunperin toiseen, tuntemattomaan klaaniin, mutta erkaantuivat sitten omaksi ryhmäkseen tuntemattomasta syystä. Kissat käyttivät pientä kokoaan hyväkseen ja tekivät leirinsä ja pesänsä vanhoihin, hylättyihin pesiin maan alle. Klaanin kissat kokivat olonsa turvalliseksi, sillä siellä nuo olivat piilossa ja turvassa vaaroilta. Näin klaani sai nimensä.
Ei mennyt kauaa, kun Piiloklaani erikoistui itse kaivamiseen. Miksi olla riippuvainen muiden eläinten hylkäämistä pesistä, kun on mahdollisuus kaivaa sellaisia itse? Taitoa kaivaa ja rakentaa maan alle tunneleita ja pesiä siirrettiin kissalta toiselle ja aina seuraavalle sukupolvelle, kunnes se itsessään teki Piiloklaanista Piiloklaanin.
Taidon harjoittaminen alkoi aikojen saatossa muuttaa Piiloklaanin kissojen rakennetta. Kissojen olemuksesta tuli paljon vankempi ja näiden koko kasvoi. Erityisesti piiloklaanilaisten etutassut kehittyivät paljon suuremmiksi kuin muiden kissojen. Nämä muutokset helpottivat kaivuuta ja kissojen työtä paljon. Suuresta koosta tuli kaivamisen ohella ikään kuin tunnusmerkki klaanille. Muinaisille kissoille sukua olevat jakavat yhä nämä fyysiset ominaisuudet sekä esi-isiltään perityt taidot.
Nykyään kissojen kirjo klaanissa on hyvin laaja. Kaikki eivät jaa perinteistä piiloklaanilaisen ulkonäköä tai luonnetta, sillä kaikkien juuret eivät ole klaanin keskuudesta. Monien kuiden ja vuodenaikojen saatossa klaaniin on tullut kissoja myös muualta, mikä on vaikuttanut tähän. Erakoita, kotikisuja sekä kissoja toisista klaaneista. Nämä muunlaiset kissat ovat aiheuttaneet jo kauan sitten ja nykypäivänäkin klaanissa suurta eripuraa. Joidenkin mielestä vain puhdasveriset kissat kuuluvat klaaniin, mutta toisille vain uskollisuudella on väliä.
Kuvan alla taiteillut Tyly!
Klaanin syntyhetki ennen roolipelin alkua
Kun muutamat kissat erkaantuivat tuntemattomasta klaanista omaksi ryhmäkseen, he olivat pieniä ja solakoita. Kaivamista alettiin harjoittaa, ja klaani asui pitkään kokonaan maan alla, piilossa.
Piiloklaani ennen roolipelin alkua
Kaivamistaidon myötä kissojen kehonrakenteista tuli suuria ja jykeviä. Jokainen harjoitti kaivamista.
Piiloklaani aivan roolipelin alussa
Kissoja liittyi klaaniin klaanin ulkopuolelta, ja kissojen kehonrakenteisiin alkoi tulla muutoksia. Ensimmäiset uimari saapuivat, mutta olivat harvassa. Klaani muutti maan alta osittain taivasalle, mutta pesät pidettiin yhä piilossa. Kaikkien muutosten lomassa kaivajat alkoivat vähentyä, ja kaivamisen taito oli vähällä kadota kokonaan.
Piiloklaani roolipelin aikana (reviirit 2&3)
Kissojen kirjo oli varsin monimuotoinen. Osalla oli yhä tavanomaisen piiloklaanilaisen jykevä rakenne, mutta suurimmaksi osaksi kissojen ulkonäkö oli tästä poikkeava. Kissoja saapui yhä klaaniin muualta. Kaivaminen alkoi lopulta jälleen yleistyä, ja taito elvytettiin onnistuneesti. Kaivajasotureista kehittyi oma soturiryhmänsä ja -asemansa, ja Piiloklaanin ylpeys palautettiin. Puhdasverisyyttä alettiin arvostaa, ja tämä alkoi kasvattaa kuilua klaanin kissojen välille.
Nykyhetki
Piiloklaanissa on yhä kaikennäköisiä ja -kokoisia kissoja, mutta tavanomainen rakenne on alkanut saavuttaa pikkuhiljaa valta-asemaa, kun kissoja ei ole enää päässyt klaaniin muualta yhtä usein. Klaanin ylpeys ja kaivajasoturit kukoistavat, mutta klaanin sisällä piilee yhä eripuraa kissojen välillä.
Kuvan tehnyt Kuje
Kuvan tehnyt Marja
Piiloklaanin värikäs historia on vaikuttanut myös klaanin perinteiden syntymiseen. Kaivamista vaalitaan yhä, mutta myös uimisesta on alkanut kehittyä oma osa-alueensa.
Oppilaiden päättökokeet
Jokainen oppilas (paitsi parantajaoppilas) joutuu koulutuksensa päätteeksi suorittamaan jonkinnäköisen päättökokeen. Päättökoe määrittää, onko oppilas kykenevä soturiksi, mikäli hän ei ilman koetta muilla tavoilla osoita pätevyyttään (esimerkiksi taistelemalla urheasti klaanin rinnalla, pelastamalla klaanitoverin hengen jotenkin tms).
Tunnelikoe:
Kaivajaoppilaat suorittavat tunnelikokeen. Tunnelikokeessa mestari johdattaa oppilaan syvälle tunneleihin niin, että oppilas pitää silmänsä kiinni ja seuraa mestariaan pitelemällä tuota hännästä. Oppilas saa avata silmänsä ja aloittaa kokeen vasta, kun mestari on lähtenyt eikä tuon askelia enää kuulu. Kaivajaoppilaan täytyy etsiä reitti ulos tunnelista ja myös saalistaa matkan varrella. Oppilas saa joko suunnistaa jo valmiissa tunneleissa tai kaivaa tiensä ulos. Koe on suoritettu, kun oppilas pääsee maan pinnalle ilman apua.
Uimarikoe:
Uimarioppilaat suorittavat uimarikokeen. Uimarikokeessa oppilaan täytyy uida järven päästä päähän ja kalastaa rannalla uimisen jälkeen. Koe on suoritettu, kun oppilas on suoriutunut kaikista kokeen vaiheista yksin onnistuneesti.
Ukkoskoe:
Tavalliset soturioppilaat suorittavat ukkoskokeen. Kokeessa oppilas ylittää ukkospolun turvallisesti, saalistaa reviirin ulkopuolella ja palaa takaisin turvallisesti saalis mukanaan. Koe on suoritettu, kun oppilas on suoriutunut kaikista vaiheista yksin onnistuneesti.
Kokeen suorittamisen jälkeen
Kun koe on suoritettu, seuraa yleensä soturiksi nimittäminen. Kun oppilas on saanut soturinimensä, täytyy hänen valvoa yö hiljaa vahtien leiriä kanjonin päädyssä. Sotureidenpesässä nuorimmat soturit nukkuvat pesän laitamilla, kun taas kokeneimmat soturit ja varapäällikkö ovat pesän keskiosassa.
Liitoklaani on polveutunut pienikokoisista, solakoista, ketteristä ja nopeista kissoista. He ovat aina asuneet nykyisellä alueellaan. Kissoja oli aluksi vain pieni ryhmä, mutta ajan saatossa kissoja tuli ja meni, ja ryhmä tuli tutuksi klaanin tapojen kanssa. Niinpä ryhmä alkoi harjoittaa klaanitoimintaa ja koska klaanilla oli yksi muista kissoista erottuva ominaisuus, erittäin hyvät kiipeilytaidot, he nimesivät itsensä sen mukaan.
Liitoklaanin kiipeilyperinne sai alkunsa, kun alueen kissat kokivat turvattomuutta maan päällä liikkuessaan. Metsä kuhisi paljon kettuja, mäyriä, hirviä ja jopa joskus aikoinaan sudet asuttivat paikkaa. Alue oli siis karu kissojen selviytymisen kannalta, sillä vaaroja oli paljon. Toisin kuin Piiloklaani, Liitoklaani haki turvaa maan yläpuolelta. He kehittivät erilaisia pieniä kissankestäviä rakennelmia puihin ja asuivat siellä, turvassa kömpelöiltä pedoilta, jotka eivät osanneet kiipeillä.
Yhä tähän päivään asti liitoklaanilaisten rakenne on säilynyt lähes muuttumattomana. He ovat suurimmalta osin pienikokoisia, ketteriä ja loistavia kiipeilemään. Tietysti myös muutamia poikkeuksia mahtuu mukaan, sillä Piiloklaanin löydettyä samalle asuinalueelle kissojen kirjo laajeni. Jotkut Liitoklaanissa olevat pennut perivät kaivajakissoille ominaisia piirteitä, ja nyt klaanissa on siis myös hieman kömpelömpiä, joskin fyysisesti vahvoja kissoja. Tämä ei kuitenkaan ole haitannut Liitoklaania, vaan päin vastoin. Nyt he voivat kokea turvaa sekä puissa että maalla. Muutamista kaivajarakenteisista kissoista huolimatta Liitoklaanissa ei harjoiteta kaivamista omana taitonaan.
Liitoklaani tuli peliin, kun Piiloklaani joutui vaihtamaan kotiaan ja päätyi Liitoklaanin alueelle. Kaksi klaania jakoivat alueen ja klaanien historiaan mahtuu sotia ja rauhaa.
Pelin saatossa sekä Liitoklaanin että Piiloklaanin alueet kärsivät mittavat vahingot, kun kaksijalat aiheuttivat alueelle metsäpalon. Kaksi klaania joutuivat turvautumaan toinen toisiinsa ja lähtivät yhdessä etsimään uutta aluetta, jonne voisivat muuttaa. Suureksi matkaksi kutsutun ajanjakson aikana Liitoklaani löysi uuden kotinsa tuntureilta, mutta Piiloklaani ei voinut jäädä alueelle, sillä kivikkoinen, vaikea maasto ei soveltunut Piiloklaanin kissoille. Siispä Liitoklaani jäi jälkeen ja klaanien tiet erkanivat.
Liitoklaanin Rikkokynsi, kuvan tehnyt Senja
Kuvassa Vanamoviiksi, Liitoklaanin soturi. Kuvan piirtänyt Vappu.
Liitoklaanissa perinteet ovat aina olleet vahvoja ja iänikuisia perinteitä noudatetaan siellä yhä tänäkin päivänä. Liitoklaani on kuitenkin avoin muutoksille, mutta pitää siitä huolimatta ylpeästi kiinni juuristaan.
Oppilaiden päättökokeet
Jokainen oppilas joutuu koulutuksensa päätteeksi suorittamaan kiipeilykokeen. Koe määrittää, onko kissa kykenevä puolustamaan itseään ja klaaniaan, mikäli hän ei muilla tavoin todista pätevyyttään. Kokeen suorittavat myös parantajat, sillä Liitoklaani kokee, että myös heidän on tärkeää kyetä toimimaan klaanille ominaisin tavoin.
Kiipeilykoe suoritetaan Pitkäpuiden luona. Kokeessa oppilas kiipeää ensin yhteen Pitkäpuista, minkä jälkeen hänen on kyettävä hyppäämään seuraavaan puuhun. Puiden välillä on pidemmän matkaa kuin tavallisessa metsässä, joten tilanne voi olla haastava. Oppilaan on matkattava puiden kautta aina Rakalle asti, ja noudettava samalla yhden Pitkäpuun latvasta asia tai esine, jonka mestari on käynyt sinne ennen koetta viemässä. Kun oppilas pääsee viimeiselle puulle, hänen on loikattava siitä Rakan päälle. Hänen tulee saada saalista Rakan karussa ympäristössä ja laskeuduttava Rakalta turvallisesti alas yksin.
Kokeen suorittamisen jälkeen
Kun koe on suoritettu onnistuneesti, seuraa soturiksi/parantajaksi nimittäminen. Parantajaksi nimeäminen tapahtuu Kuupuulla parantajien tapojen mukaan. Soturiksi nimittämisen hoitaa päällikkö klaanin läsnäollessa, ja kun oppilas on saanut soturinimensä, tulee hänen valvoa yhdessä Vuorimännyistä ja valvoa reviiriä yön ylitse.