Miksi käyttää musiikkia vieraan kielen opetuksessa?

Musiikin integrointi vieraan kielen opettamiseen on perusteltua useasta eri näkökulmasta. Muun muassa monikanavaisuus, eri aistien ja liikkeen hyödyntäminen, suullisen ilmaisun ja äänteiden harjoittelu, motivointi, oppimisen mielekkyys, sanojen ja rakenteiden muistaminen sekä tuottaminen ja toiminnallinen yhdessä tekeminen tehostavat kaikki osaltaan oppimista, minkä vuoksi tutkijat suosittelevat monipuolista musiikin käyttöä lasten oppimisen ja kehityksen tukemisessa (Huotilainen, 2009, s. 40-46; Lilja-Viherlampi ym., 2011, s. 40-41; Saukko, 2008, s. 33). Musiikin voidaan nähdä toimivan ikään kuin välineenä, joka yhdistää kognitiiviset, emotionaaliset ja sosiaaliset oppimisprosessit. Sen hyödyntäminen kielenopetuksessa voikin parhaimmillaan edistää oppimista tavoilla, joihin perinteiset menetelmät, kuten sanalistojen harjoittaminen tai oppikirjatekstien lukeminen, eivät välttämättä kykene (Albert, 2012). 

Musiikissa on paljon toistoa, riimejä ja rytmejä. Näiden elementtien käyttö kielenopetuksessa voi merkittävästi nopeuttaa ja tehostaa vieraan kielen oppimista, sillä ne tukevat monin tavoin muistia ja keskittymistä ja auttavat esimerkiksi sanaston ja rakenteiden mieleen painamisessa (mm. Albert, 2012; Ludke, Ferreira & Overy, 2014; Prashnig, 2000, s. 241). Etenkin vieraskielisissä lauluissa lapsi törmää itselleen uusiin sanoihin jatkuvasti. Nuo sanat vakiintuvat ennen kaikkea toistojen kautta laulamalla (Linnavalli, 2019, s. 60), mutta myös pelkästään laulujen kuuntelun on todettu parantavan sanavarastoa (Moreno ym., 2011). Osittain tätä selittää se, että ihmisen muisti jäsentää asioita tarinallisesti (Huotilainen, 2019). Kun laulu sisältää runsaasti toistoa ja etenee rytmiikaltaan johdonmukaisesti, se muodostaa muistille selkeän ja ennakoitavan rakenteen, mikä helpottaa uusien sanojen ja ilmaisujen omaksumista (Alisaari, 2016; Huotilainen, 2019). Jos lisäksi vieraskielisten sanojen merkitys liitetään laulun etenemiseen loogisella tavalla, esimerkiksi rytmillisen ja leikillisen liikkeen avulla, tehostetaan oppimista edelleen (Järvilehto, 2015, s. 84–86; Lindeberg-Piiroinen ym., s. 377).  

Laulujen käytön tarjoamat mahdollisuudet eivät kuitenkaan rajoitu vain yllä mainittuun. Alisaaren (2016) mukaan sekä laulaminen että kappaleiden kuunteleminen voivat tukea kielen ääntämisen ja prosodian oppimista. Esimerkiksi intonaation, rytmin ja painotusten omaksuminen – jotka ovat usein vieraan kielen oppimisen haastavimpia osa-alueita – helpottuu, kun niitä harjoitellaan musiikillisten elementtien avulla (Alisaari, 2016; Burgess & Spencer, 2000; Fonseca-Mora ym., 2011). Lisäksi ne kehittävät eri äänteiden erottelukykyä niissä tavallisesti ilmenevän äänenkorkeuksien ja tavujen vaihtelun välisen yhteyden vuoksi (Fonseca-Mora ym., 2011; Schön & François, 2011).  

Yhdessä tapahtuvan laulamisen ja musisoinnin on lisäksi todettu parantavan luokan yhteishenkeä, luovan iloa sekä vähentävän jännitystä vaikuttaen jopa oppijoiden hengitysrytmiin, mikä puolestaan vaikuttaa oppimisympäristöön kokonaisvaltaisesti tehden siitä oppimiselle ja uuden tiedon vastaanottamiselle otollisemman (Albert, 2012; Milavanov & Korhonen, 2010, s. 69). Tällaisen oppimisympäristön merkitys eritoten ääntämisen oppimisessa on keskeinen. Kun lauletaan yhdessä, oppijoiden ei tarvitse tuottaa kieltä yksin vaan he saavat tukea kielen tuotannossa laulun sanoista, opettajalta ja muilta laulavilta oppijoilta, jolloin ääntämistä voi harjoitella ilman pelkoa virheistä (Morley, 1991; Phillips, 1992). 

Lisäksi musiikin integroiminen osaksi muita koulun oppiaineita noudattaa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2015) peräänkuulutettua laaja-alaista osaamista sekä opetuksen eheyttämistä tukevaa monialaisten oppimiskokonaisuuksien periaatetta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2015, s. 28) mainitaan seuraavasti: ”Tiedonalakohtaisen osaamisen lisäksi tulee tavoitella oppiainerajat ylittävää osaamista”. Musiikin integrointi muihin oppiaineisiin on siten perusteltua myös lainsäädännöllisellä tasolla.