Sitä sun tätä

Aina sattuu ja tapahtuu Maaningalla

Rappeutuvaa raittia

Maaninkalaiset ovat yleensä omaisuudestaan huolehtivaa porukkaa. Tämä kuvasarja kertoo kuitenkin jotain muuta. Jos rakennukset katsotaan tarpeettomiksi niin purettakoon tai korjattakoot ne ennen kuin lahoavat täysin. Rakennusten rähjät eivät ole kunniaksi kenellekään ainakaan olistajilleen.

Rakennusten kulttuuriarvojen säilyttämisen vuoksi tästä viereisen kuvan rakennuksesta on tehty suojelupäätös. Varmaankin sitä suojellaan niin kauan kun sen räystäät laskeutuvat maan tasolle ja sortuu lahonneena. Jotain tarttis tehdä?

Tämä taiteilijakoti on ainakin osin hiljentynyt taiteilija Jopen siirryttyä tuonpuoleiseen

Onhan moottorimiehiäkin olemassa.

Tehtiinpä Tuovilanlahden konepajalla ihan itse vene- ja maamoottoreita. Kipinä-venemoottorit olivat ylen tunnettuja maakunnassamme. Maamoottorit kilpailivat markkinoista monien suomalaisvalmistajien kanssa. Jälkipolvien ihmeteltäväksi lienee muuan moottori olevan jäljellä.

Sodan ja sen jälkeisenä aikana vallitsi suuri polttoainepula. Taloissa tarvittiin voimakonetta käyttämässä mm. puimakonetta, sirkkelisahaa ja myllyä sekä pärehöylää. Moniin taloihin silloin hankittiin höyrykone eli lokomobiili jolle tarvittava polttoaine, puu, saatiin omista metsistä.

Lokomobiilit aluksi hankittiin talojen yhteiseksi voimakoneeksi ja isommat talot ostivat ne omaan käyttöönsä. Puimakoneiden yleistyessä polttomoottoreiden tarve myös kasvoi. Näin "tuovilanlahtelainen" maamoottorikin löysi ostajansa taloista ja myös usein pienviljelijäyhdistyksistä. Maaningallehan perustettiin muutamia puimakoneosuuskuntia, jotka hankkivat yhteiskäyttöön sekä puimakoneen että maamoottorin.

Höyrykone toimiakseen vaati jatkuvaa tarkkailua ja huolenpitoa. Vettä ja polttopuuta oli oltava käden ulottuvilla. Siihen aikaan konemestarilta ei vaadittu käyttäjän lupakirjaa.

Esa Ikäheimo Allis Chalmersin pukilla, taustalla Väinö Ruuskanen. Esko Mononen savotta-Fergusonin ohjaamossa valmistautumassa ajonäytökseen.Vihreäasuiset Zetor- kerholaiset Tuure Venäläinen ja Matti Ruuskanen esittelevät entisöityä Zetoria. Vanhaa palvelijaansa niin ikään Zetor 25 A traktoria esittelevät veljekset Matti ja Lauri Kaija. Alakuvassa oleva pyöräkuormaaja on ilahduttanut ohikulkijoita ajatuksella, että omistaja rakastaa koneraatoja. Kannattaapa vilkaista myös rakennuksen päätyyn!

Kahden rähjän risteys

Mitenkähän Käärmelahdella elettäisiin jos ei olisi näin silmiin pistävää romutaidetta tarjolla. Tämä kaksikko, siis entinen "supermarket" ja vanha kunnon Michican seisovat vieretysten onnellisina kuin susipari. Rakennuksen päässä on varastoituna muitakin rotteloita. Voi sitä omistuksen ihanuutta.

Tämä romunäyttely on kylän upeimmalla paikalla vasta uudistetun koulurakennuksen vieressä, maantien vastapäätä. Kylän muisti kertoo kuormaajan olleen Iikkalan perunatilan käytössä. Sittemmin myyty Liikemies Tunnetulle, joka asuu jossain muualla. Hoi, sinä siellä jossain. Teeppä asialle jotain niin kylä kiittää sinua.

Tämä risteuksen lähellä on myös toinen vanhojen romujen näyttely aivan maantien varrella. Lieneekä sielläkään ympäristölain mukaista lupaa sellaisten tavaroiden varastointiin

Osattiin sitä ennenkin tehdä hommeleita traktoreilla.

Maaninkajärven ylittävän talvitien käyttöönotto vaati tiettyjä esivalmisteluja. Joka talvi oli kiire saada jäätie liikenteelle. Tässäkin tapauksessa Liimtaisen Ville valmisteli tietä liian ohuen jään aikaan. Ja, hupsin, traktori vajosi jäihin. Onni onnettomuudessa oli mukana kun jään pettäminen tapahtui lähellä rantaa. Nostomenetelmät siihen aikaan olivat kehittymättömiä mutta kaiketo Major saatiin kuiville.

Maataloissa on ollut perinteinen tapa isäntien opettaa lapsilleen elämän saloja. Toisessa kuvassa Jukolan talon Jussi-isäntä joskus 1960-luvulla opastaa poikaansa Penttiä heinän niiton salaisuuksiin tai on lopettamassa työohjauksen.

Kesko järjesti 1960-luvulla Jukolan pellolla Nuffield traktorilla kyntänäytöksen. Isännät ja varsinkin traktoreista kiinnostuneet talojen nuoret isännät olivat innokkaita havannoitsijoita ja mahdollisia uusien traktoreiden ostajia, joille esittelyillä annettiin ostoinnostusta.

Niin ikään 1960-luvun alkupuolella suomalainen Valmet 361 näki päivänvalon. Traktorista tuli haluttu työkone. Sinikiven Kallelaankin hankittiin Valmet ja varustettiin peräkärryllä ja kahdella isolla puusammiolla. Talo harjoitti sikataloutta, jonka vuoksi sikojen rehuksi ajettiin Sinikiven meijeriltä juustojen sivutuotteena tullutta heraa. Näin juustotuotanto ja sikatalous toimivat yhteistyössä. Heran määrä meijerillä oli niin suuri, että omien sikaloiden lisäksi sitä myytiin monille lähiseuduilla toimiville sikaloille.

Vasemmalla Paavo Raatikaisen kuorma-auto Mustavirran lossissa.

Kallelan auto kotipihassa

Kirkonkylän Jukolan ensimmäinen auto. Auton vieressä seisomass Jukolan isäntä Janne Runko

Automiehet

Talojen isännät hankkivat henkilöautoja kelin mukaan kuten esimerkiksi Kallelassa. Kuorma-autoja ilmestyi Maaningan teille 1930-luvulla. Raatikaisen Paavolla oli myös pirssiauto, joka on viereisessä kuvassa.

Kuorma-autoilijoita oli Maaningalla oli lähes jokaisella kylällä. Kuorma-autoilijat keskittyivät enimmäkseen puutavaran ja maa-ainesten kuljetukseen. Alla sorakuskit Ahkiolahden kanavaryömaalla.

Kuvassa oikealla tuovilanlahtelainen Väinö Ruuskanen kunnostamassa vanhaa autoa. Hän on entisöinyt vanhan Volvo kuorma-auton 1930-luvulta. Hänellä on entisöitävänä useita moottoripyöriä, mopoja ja traktoreita. Kaiken lisäksi hänellä on noin 400 vanhaa moottorisahaa. Harrastaa myös rompetoritoimintaa.

Vasemmalla IC 350 vuosimalli 1949 Veli Nykäsen entisöimänä. Tämä IC 350 on vanhempi kun oikealla ylempänä oleva IC 49. Huomaa etuteleskoopit.

Tutustumiskierros maaninkalaisille muistomerkeille

Maaninkalaiset muistomerkit ja-taulut sijaitsevat kirkonkylässä ja Kinulanlahdella. Pieni kyläkierros kertoo kulkijalle miksi muistomerkit ovat pystytetty. Näiden muistomerkkien lisäksi on vielä Ruokovirralla Suomen sodan taistelun muistomerkki. Pohjois-Haatalan metsässä sijaitsee Taavetti Pitkäsen Salme-tyttären "hautakivi", ilman nimitietoja. Kenen se on ja kuka sen on veistänyt? Muistomerkkikierroksen jälkeet tunnet enemmän Maaningan lähihistoriaa kun selvität muistomerkkien taustat.

Mikähän on Maaningan kohtalo?

Linja-autoasema myynnissä. Kirkonkykän vanha koulu myynnissä. Agrimarketin käytössä ollut halli myynnissä. Taksiasemarakennus myynnissä. Neuvonta-aseman talo myynnissä. Seurakuntalo lahoamassa purkukuntoon. Kirkonkylän päiväkodin rakennus odottaa hävitystä. Hammaslääkärintalo myytiin ja on vajaakäytössä. Miten käy entisen kirkkoherran viraston kiinteistölle? Ehkä se myydään enemmän tarvisevalle taholle. Vain kirkot ja hautausmaa pysyvät paikallaan vaikka seurakuntakin on "muuttanut" Kuopion keskustaan. Vanha pappila myyty. Kyläkoulut ovat myyty kolmea lukuunottamatta. Teollisuushallit on myyty, joista yksi sesoo "tyhjän panttina". Maaningan jäteasemakin kumajaa tyhjyyttään, se on pääkadun keltainen monumentti. Halolaakin on aiottu lopettaa. Ja koko Maaninka lakkautettu. Menikö näin koko 142:n vuoden itsenäisyys?

Google Sites

Report abuse