Maaningan maisemissa

"Myö Muaninga helemassa huppaellaa"

Opettaja Unto Eskelisen "huiluuruno" vuodelta 1973

On se Unto ollu melekone sananikkarj ku se on suanu viännettyä per muaninkalaesista tuommosen runon

Nyt Muaninka pörree Kuopion kaapunnin huutolaesena pitäjän luoteiskolokalla.

Elettiinpä sitä ennennii, kuka mitennii?

Kuvat Viereisestä kuvalinkistä voit katsella vahoja valokuvia.

Maaningalle oli soudeltu jo 1500-luvulla ja asetuttu asustelemaan vesistön varsille. Ruotsin kuningas halusi maaninkalaistenkin vahtimaan venäläisten liikkeitä näillä alueilla. Oltiinpahan silloin Tavinsalmen pitäjää, joka sittemmin jaettiin uusiksi pitäjiksi, myös Kuopioksi. Suomen sota vv.1808-09 johti vallan vaihtumiseen maassamme. Keisarin vallan aikana alkoi Maaninkakin kehittyä. Oheinen kartta on peräisin vuodelta 1833. Kylä alkoi muodostua Halolan kylän etelälaidalle. Seurakunta perustettiin v. 1765 ja ensimmäinen kirkko rakennettiin vanhan hautausmaan eteläpäähän, Hietaniemeen.

Halolan kartanon isäntä luutnantti Johan Tawast oli suurmaanomistaja omistaen maa-alueita kirkonkylältä Viannonkoskelle saakka. Kartano vaihtoi usein omistajaa. 1800-1900-lukujen vaihteen tienoilla kartanon omisti Jussi Canth.

Vuonna 1898 asui voimaan laki, jonka nojalla valtiovalta ryhtyi rahoittamaan maattomien henkilöiden maanostoja.. Maaningalla valveutuneet Halolan torpparit ja eräät mäkitupalaiset ryhtyivä maanostohankkeeseen perustamalla Maaningan maanosto-osuuskunnan, jolla oli mahdollisuus saada lainavaroja maanostoon. Osuuskunta osti Jussi Canth´ilta noin 430 hetaarin maa-alan, josta muodostettiin Honkamäki-niminen tila. Osuuskunnan jäsenet saivat varata haluamiensa osuuksien määrällä maata itselleen ja ostaa sen osuuskunnalta erillisen maksuohjelman mukaisesti. Näin monet Halolan torpat pääsivät itsenäistymään. Tälle alueelle kehittyi nykyinen Maaningan kirkonkylä.

Maaningan maanosto-osuuskunnalle laaditut säännöt on

vahvistanut Kuopion läänin kuvernööri 8.1.1908

Loikataanpa nykyaikaan

Yllä olevalla asiakirjalla on ollut suuri merkitys Maaningan kirkonkylän syntymiseen. Useimmat kantatilojen talot ovat vielä jäljellä. Jukola ja Ruuskala ovat jääneet uusasutuksen jalkoihin ja purettu 1900-luvun loppupuolella.

Kirkonkylää hallitseva rakennus on kirkko kuten nykyisinkin. Oikeassa laidassa oleva metsikkö on hautausmaa. Vanha kunnantalo näkyy kirkon vasemmalla puollella. Kuvan keskellä puukujan päässä oli silloinen kansakoulu, nykyinen yrityskartano. Jukolan talo oli kirkon tornin takana keskellä peltoa. Edustalla oleva rakennus oli Sointula.. Vasemmalla Huutoharju ja Naskalnotko. Halola jää kuvan ulkopuolelle oikeassa yläkulmassa.

Ilmakuva noin 80 vuotta myöhemmin samasta ilmansuunnasta.

Vuosien vierittyä kylän ilme on muuttunut. Ainoastaan hautausmaan puisto on samanlainen. Kirkon tapuli pilkottaa puiden välistä. Maston vasemmalla puolella oleva harmaa takennus on nykyinen Maaninkatalo. Sen alapuolella ovat kirkonkylän liikerakennukset. Oikealla oleva punainen rakennus on Maaninkajärven koulu ja sen oikealla puolella liikuntatalo. Koulun yläpuolella puistossa sijaitsee vanha kirkonkylän koulu, nykyinen yrityskartano.

Kirkonkylä on suurimmalta osaltaan laajentununut kuvan ulkopuolelle vasemmalle. Kylän ainoa kerrostalo sijaitsee kirkon ja rannan välissä. Vanha venelaituri sijaitsee samalla paikalla mutta rantamaisema on muuttunut runsaan kasvuston vuoksi. Tästä laiturista silloinen Maaningan kunta hoiti veneliikennettä Maaninkajärven yli vanhan pappilan laituriin.

Maaninka oli hyvin "puhasverinen" maatalouspitäjä

Maaningalla on vietetty vuosikymmeniä ns. huiluuruppeemia, joka on ollut paikallinen kulttuuritapahtuma lauluineen, tansseineen, letunpaistoineen ja murrerunoineen. Huiluiden lähivaikutuspiirissä on toiminut myös paikallinen "rehuteatteri", oikealta nimeltään vätysteatteri. Vätys tarkoittaa lähinnä karjanrehua. Mikäpä sopii Maaningan maatalouspitäjälle paremmin kuin rehuteatteri. Se on vuosikymmeninä tehnyt laadukasta kulttuurityötä. Ei muuta kun hatunnosto teille teatterilaiset. Mutta sen sijaan varsinaisia huiluuruppeemia vaivaa anemia. Se tietenkin johtuu siitä, että nykykekkereiden täytyy olla markkinallisia ja jopa riettaudellisuuskin olisi eduksi. Nykyihmiset menevät sinne kekkeröimään missä tehdään jotain muuta kuin meidän huiluuruppeemilla. Nykypolven kulttuurillisten arvojen tavoittelu on hyvin monipuolista ja enemmän musiikkiin ja ohrapirttelöön viittaavaa kuin perinteellisiin totuttuihin vakaahenkisiin tapahtumiin. Pois jääneet Unto Eskelisen murrerunot vievät osansa huiluiden mielenkiinnosta.

Maaningalla on eletty hyvin monitahoista elämää. Herrat, joita oli vain vähän, elivät kuten herrasperheiden tuli elääkin. Talojen isännät, talonpojat, olivat oikeita isäntä, jotka veljeilivät herrojen ja toisten isäntien kesken. Talonpojat ja torpparit sekä suutarit pysyivät lesteissään. Palveluhenkilökunta kuten piiat ja rengit, joita oli aika paljon Maaningalla, koettivat olla mieliksi isännilleen. Muu kulkusakki teki mitä sai ja voi tehdä. Kommunistit ja porvarit olivat aina nokkapokkasilla, juopottelivat ja tappelivat keskenään tai naisten vuoksi. Porvareiden suurta viihdettä oli myös työväentalojen ikkunoiden naulaaminen umpeen ja tappeleminen tanssien jälkeen. Siispä virkeää kotikutoiskultturellista ohjelmaa.

Tuovilanlahtelaisillakin on omat kekkerinsä. Paikallinen nuorisoseura toimii vilkkaasti, joten tapahtumia riittää. Kuvan etualalla nuorisoseuran sihteeri Jouni Piirainen, puuhamies, junailemassa juhannusiltaa Tuovilanlahden satamassa kesällä 2016. Nuorisoseuralla on käytössään oma talo sekä kylän keskustassa oleva entinen Aholan kaupparakennus, jossa pidetään näyttelyä ja kirpputoria. Kaiken tämän lisäksi seura ylläpitää Kalapuron historiallista talouskeskusta.

Oikealla tuovilanlahtelaisen taiteilijan Väinö Ruuskasen puutaidetta.

Kurolanlahdella sijaitsee toisen maaninkalaisen nuorisoseuran talo. Talon pihapiirissä kesäisin toimii Maaningan vätysteatteri. Talolla on pitkä historia kuten myös itse nuorisoseurallaki.

Eräs vanha lehtijuttu kertoo Kurolanlahden raittiusseuran kokouksesta, joka pidettiin tässä talossa. Kokouksen jälkeen pidettiin raittiusiltamat. Tilaisuuden päätyttyä raittiushenki oli iltamaväestä kadonnut niin, että "raittiusjuomien"päällisistä syntyi satamassa joukkotappelu.

Kurolanlahden nuorisoseuran näytelmäpiiri kokoontuneena yhteiskuvaan Anna-Liisa näytelmän esityksen jälkeen 1930-luvulla.

Sinikivessä oleva ns. Tarmontalo on myös kokenut monet tuiskut ja tuulet. Se on alunperin rakennettu suojeluskunnan taloksi mutta viime sotiemme jälkeen tuli suojeluskunnat lakkauttaa ja näin ollen se myytiin maamiesseuralle, josta se aikanaan siirtyi urheiluseuralle. Talo lopulta siirtyi Kuopion Osuusmeijerille ja edelleen Sinikivi Oy:n omistukseen. Vuonna 2016 se sai jälleen uudet omistajat. Talossa on toiminut mm. ompelimo ja nykyään se on varastotilana.

Talon vieressä sijaitsi urheilukenttä, jossa harjoittelivat tunnetut edustusurheilijamme moukarinheittäjä Oiva Halmetoja ja seiväshyppääjä Jukka Piironen

Oli vuosi 1952. Silloinen maaninkalaisurheiluseura Maaningan Pallo 52 aloitti toimintansa. Vuonna 1960 päätettiin rakentaa Keskisaareen tanssilava. Talkootyönä lava valmistui käyttöönotettavaksi vuonna 1961. Tanssitoiminta on lavalla jatkunut yhtäjaksoisesti näihin päiviin saakka ja jatkuu edelleenkin. Nykyisin lavan omistaa urheiluseura Maaningan Mahti, joka syntyi neljän maaninkalaisen urheiluseuran "lyödessä hynttyyt yhteen". Lavalle annettiin nimeksi "Maaningan kasino".

Kasinon toiminta on Mahdille kannattavaa toimintaa, jonka tuotolla urheiluseura rahoittaa toimintaansa. Maaningan Mahti on yleisurheiluseura. Sen toiminta on hyvin monipuolista. Erityisesti pesäpallo ja hiihto ovat olleet menestyneimpiä urheilulajeja. Viime aikoina Mahti on kunnostautunut lentopallossa saavuttaen korkeimman sarjatason omalla alueellaan. Tunnetuin hiihtäjämme oli Jari Räsänen, joka oli useita vuosia maamme edustusjoukkueessa.

Neljän Herranhuoneen Maaninka

Kinulanlahden ja Haatalan tsasounat.

Vasemmallaa Maaningan kirkko ja hautausmaa sekä oikealla Pihtisalmen kirkko ja ortodoksinen hautausmaa

Maaningan kappeliseurakunta on perustettu v. 1765, siis samoihin aikoihin kuin Nilsiän, Tuusniemen ja Karttulan kappeliseurakunnat. Maaningan kappelin kirkko päätettiin rakentaa Halolan kartanon maalle Hietaniemeen. Silloinen kartanon omistaja luutnantti Johan Tawast lahjoitti kirkkoa ja hautausmaata varten. Kirkko valmistui v. 1766. Kirkko sijaitsi nykyisen vanhan hautausmaan eteläisessä päässä. Se oli vaatimaton punaiseksi maalattu ristikirkko.

Vuonna 1817 pitäjäkokous päätti ryhtyä rakentamaan uutta kirkkoa, jonka tuli olla niin suuri, että siihen mahtuisi 4000 sanankuulijaa. Italialaissyntyinen arkkitehti C Bassi suunnitteli kirkkorakennuksen ja kellotapulin. Hänen tekemät piirustukse keisari vahvisti vuonna 1823. Kolmen vuoden kuluttua kirkon rakentaminen käynnistyi kun kirkon rakentamispäätöksen maaherra vahvisti.

Kirkon rakentaminen oli maaninkalaisille niin suuri rasite, että osa kyläkunnista pyrki eroon koko rakennushankkeesta. Lopputöistä vastasi vain viisi kyläkuntaa. Vielä vuonna 1845 oli vielä viimeistelytöitä. Vasta silloin sinne rakennettiin penkit. Ajan saatossa kirkko alkoi rappeutua koska siinä ei ollut lämmitystä ja katto tavantakaa vuoti. Niinpä rovastri Kröger oli huolissaan kirkoorakennuksesta ja ehdotti rakennuksen purkamista ja niistä hirsistä rakennettavaksi noin 500:lle sanankuulijalle uusi kirkko. Kyläläisillä silloin oli kiistaa kumpaiselleko puolelle Maaninkajärveä uusi kirkko olisi rakennettava. Matti A. Castrenin tullessa kirkkoherraksi, hän tyhtyi seurakuntalaisia ohjaamaan olemassa oleva kirkon kunnostamiseen. Peruskorjaus tehtiin vuonna 1937 ja seuraavana vuonna kirkkoon hankittiin urut. Seuraava kirkon peruskorjaus käsitti kirkkorakennuksen ulkomaalauksen ja penkkien peruskorjaukset.

Olipahan ennen olemassa Maaninka-niminen kunta

Google Sites

Report abuse