Kirja-arvioita

Kirjan työnimi oli pitkään "Nuijamaan nurkalta", mutta se on vaihdettu kirjoitustyön viimeistelyn aikana historiallista taustaa paremmin kuvaavaksi.

Arvio käsikirjoituksesta ”Nuijamaan nurkalta”

Olen pyynnöstä lukenut Timo Kukkosen laatiman, julkaistavaksi kirjaksi tarkoitetun käsikirjoituksen ”Nuijamaan nurkalta”. Kyseessä on mikrohistoriallinen tutkimus ja sukututkimus Venäjälle Uudenkaupungin rauhansopimuksella 1721 luovutetusta vanhan Lappeen pitäjän kaakkoisnurkasta, sen kylistä, kantatiloista ja niillä asuneista suvuista. Tästä ”Nuijamaan nurkaksi” kutsutusta kulmakunnasta muodostui myöhemmin Nuijamaan kunnan ydinalue.

Kukkosen käsikirjoitus perustuu laajaan alkuperäiseen lähdeaineistoon, erityisesti maa- henki- ja kirkonkirjoihin sekä oikeuksien pöytäkirjoihin. Myös aiemmin julkaistuja tutkimuksia on käytetty lähteenä. Käsikirjoituksessa esitellään alueen tilojen ja sukujen historiaa 1700-luvun alusta 1900-luvun alkuun tavanomaista pitäjänhistoriaa yksityiskohtaisemmin. Pääpaino on 1700-luvussa.

Käsikirjoitukseen sisältyy joitakin karttoja sekä laaja sukutaulusto kylien kantasuvuista. Kukkonen kuvaa myös alueelle perustetun Kananojan kartanon sekä lahjoitusmaaksi joutuneiden tilojen vaiheita ja asukkaiden elämää kartanonomistajien ja lahjoitusmaaisäntien alaisuudessa.

Erityisen arvokasta on se, että tutkija on kääntänyt sujuvalle suomen kielelle vaikeaselkoisella 1700-luvun käsialalla kirjoitettuja ruotsin- ja saksankielisiä oikeuksien pöytäkirjoja. Ne ovat lähes ainoita lähteitä, joista voi hahmottaa 1700-luvun ihmisten arkista elämää, tapoja, keskinäisiä kiistoja ja kamppailuja oikeuksistaan. Käsikirjoituksessa esitellyt oikeustapaukset saattavat olla sukutaulujen ohella tärkeitä lähteitä Nuijamaan ja ehkä myös entisen Suur-Lappeen ja Viipurin pitäjän sukuja tutkiville harrastajille.

”Nuijamaan nurkalta” on kirjoitettu sujuvalla ja selkeällä suomella. Teksti on asiallista, asiapitoista ja asiantuntevaa.


Helsingissä 23. heinäkuuta 2020


Arto Astikainen

toimittaja


KURKISTUS UNOHDETTUUN VAIHEESEEN

Paikallishistorialliset teokset tarjoavat joskus kuin avaimenreiän menneeseen elämään. Niiden avulla voi saada aavistuksen sellaisista ilmiöistä ja olosuhteista, jotka ovat unohtuneet vuosien saatossa.

Tällainen avaimenreikä on DI Timo Kukkosen teos Lappeen laita, Nuijamaan nurkka. Kukkonen tarkastelee siinä 25 lappeelaisen maatilan ja niiden omistajien elämää vuosina 1721-1906. Teos on liki kymmenen vuoden uurastuksen tulos, ja valottaa hänen kotiseutunsa varhaisia vaiheita.

Tutkittava alue on sinänsä erikoinen, että se joutui erilleen Lappeen pitäjästä vuoden 1721 rauhanteossa, jossa Kaakkois-Suomi siirtyi Venäjän haltuun. Tuolla nk. Vanhan Suomen alueella Karjalassa joutui suuri osa talonpoikien maista lahjoitusmaiden omistajien, nk. donataarien haltuun. Suuri osa näistä suurtilallisista oli baltiansaksalaisia. Myös Nuijamaan nurkalla sai baltiansaksalainen von Weyrauchin suku huomattavan aseman.

Kukkonen tarkastelee donataarien ja talonpoikien suhteita mm. käräjäpöytäkirjojen valossa. Niistä paljastuu monenlaisia jännitteitä paikallisen väestön ja lahjoitusmaiden omistajien välillä. Kun Vanha Suomi sitten vuoden 1809 jälkeen liitettiin muun Suomen yhteyteen, alettiin lahjoitusmaita lunastaa takaisin talonpojille.

Lappeen laita, Nuijamaan nurkka on varmasti kiinnostava teos niille, joiden sukujuuret ovat tuolla Etelä-Karjalan seudulla. Teoksella on kuitenkin myös laajempaa merkitystä, sillä se kuvaa niitä muutoksia, joita tapahtui yleisemmin Karjalassa ja koko Suomessa. Tämä näkyy varsinkin maatalouden edistämishankkeissa 1800-luvulla.

Tutkimus selventää osaltaan myös Luovutetun Karjalan olosuhteita. Kuuluihan tutkittava alue ajoittain Viipurin pitäjään, ja sen kiistoja puitiin Viipurin käräjillä.

Teoksessa on mielenkiintoisia otteita sanomalehdistä ja muista aikalaislähteistä, jotka valottavat mukavalla tavalla seudun elinoloja. Niistä näkee myös sen asennoitumisen, joka kaupunkien ruotsin- ja saksankielisellä sivistyneistöllä oli maaseudun taantumuksellisia talonpoikia kohtaan. Vasta fennomaaninen liike nosti suomalaiset talonpojat arvoonsa 1800-luvun lopulla.

Kirjan selkeät kartat ja luettelot auttavat hyvin paljon tutkimuskohteen hahmottamisessa.


Petri Hiltunen

historiantutkija

teol. tri, fil. maist.

Viipurin pitäjänseuran jäsen