ONGELMA
Kuuluuko koulu maailmaan?
Kuuluuko koulun ääni?
NUORTEN ÄÄNI KUULUVIIN, pyytää moni. Erilaiset järjestöt ja muut tahot kyselevät nuorten mielipiteitä ja kuntien strategioissa ja tavoitteessa mainitaan lasten ja nuorten osallisuus. OPSissa mainitaan osallisuus ties kuinka monta kertaa ja jokainen kasvattaja tietää, että ihmisen on huomattavasti helpompi sitoutua johonkin, jossa saa olla mukana alusta saakka kuin vastaanottaa toisten latelemaa ja päättämää. Ajatus on oikein hyvä. Mitä enemmän ihmiset pääsevät mukaan rakentamaan yhteistä maailmaamme, sen parempi.
Mikä tässä on sitten ongelmana? Miksei tämä riitä? Mikseivät nuoret ryntää ilomielin osallistumaan, kun kerran osallistetaan? Miksei kiinnosta, miksi tuntuu turhalta, miksi mikään ei silti muutu? Miksei koulut tunne olevansa mukana päätöksenteossa? Miksei ole aikaa, miksei priorisoida? Miksi niin moni tuntee kelluvansa voimattomana ja tarpeettoma korkkina virrassa, jolle ei mitään mahda?
MIten nuorten kiinnostusta maailman (mukaan lukien oman koulun ja lähialueiden) asioihin voisi lisätä? Miten koululaisten ääni saadaan kuuluviin ja eri sukupolvet ja instanssit toimimaan yhdessä? Mistä löytyy aika ja resurssit yhteiselle keskustelulle?
Minkälainen toiminta on nuorten mielestä kivaa, kiinnostavaa ja tärkeää? MIten yhä useampi tuntisi olevansa oleellinen ja tärkeä osa yhteistä maailmaa rakentavaa joukkoa?
Miten peruskoulu voi luoda toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen?
Hackathon on tapa etsiä ratkaisuja viheliäisiin, monimutkaisiin ongelmiin. Tässä meillä on sellainen.