Sitten etelään. Ajelemme eiliseen tapaan viinirinteiden poikki kylästä toiseen. Ylämäki, alamäki, kylä, ylämäki ja niin edelleen. Kyliä on parin kilometrin väläin. Toiset ihan uneliaita, toiset kovinkin vilkkaita.
Paluureitti on vähän alavampaa, ja ihan kaikki maisema ei ole viinitarhoja, vaan mukaan mahtuu myös vähän vlija- ja maissipeltoja.
Tienviittoja ei ole riittänyt ihan joka risteykseen, ja ajaudumme peltoteitten verkostossa pari kertaa umpiperään. Oikea reitti löytyy pienellä arvailulla ja Googlen kartan (johon ei läheskään kaikkia teitä ole piirretty) avulla.
37 kilometriä, lämmintäkin alkaa taas olla yli 30.