Sitten Reinin ylävirtaan kohti Leverkusenia. Pyörätie kulkee välillä Reinin tulvavallilla, välillä rantaniittyjen läpi. Teollisuusalueet onnistutaan väistämään ihmeen hyvin, mutta tietyöt teettävät pakollisia ketunlenkkejä. Viitoitus on hyvä ja kirtotiet on tehty kunnolla ja erotettu aidoilla maantiestä, joten eteneminen sujuu kuitenkin vaivatta.
Leverkusen on perustettu vasta 1930-luvulla, joten mitään muinaisia roomalaisia muurinpätkiä on turha etsiä. Keskustan kävelyalue on vilkas ja viihtyisä. Pieni tihksade uhkaa yllättäen.
Leverkusenin japanilainen puutarha on Bayerin silloisen johtajan Friedrich Bayerin vuonna 1912 perustama ja auki yleisölle 50-luvulta lähtien. Bayerin työntekijät näkyvät käyttävän sitä ahkerasti lounaskävelyihin.
Pidämme evästauon ja lähdemme paluumatkalle. Onnistumme kiertämään pahimman tietyöalueen, mutta muuten seurailemme menomatkan jälkiä.
47 kilometriä, vihdoinkin lämmin ilma.