Eilinen helle on vaihtunut kylmäksi pohjoisen puoleiseksi tuuleksi. Alkumatka kohti Lyypekkiä sujee eilistä reittiä pitkin Ratzeburgin järven pohjoispäähän, mistä aloitetaan eteneminen kohti Lyypekkiä.
Reitti mutkittelee pitkin metsäteitä ja -polkuja, eikä kaikkiin risteyksiin ole saatu viitoitusta aikaiseksi. Kompassin ja ohikulkijoitten neuvojen turvin pääsemme pikku hiljaa Lyypekin laitamille ja katuverkkoon.
Nyt reitti on suora, mutta pahasti tietöitten haittaama. Keskustan kävelykatu löytyy osin kuulohavaintojen perusteella, koska takavuosilta tuttu - ilmeisesti kaupungin palkkalistoilla oleva - posetiivari kuuluu pitkän matkan päähän.
Emme kiertele kaupungilla sen enempää. Syömme eväät ja lähdemme etsimään paluureittiä. Turisti-infosta saadun kertan avulla löydämme Elben-Lyypekin kanavalle, jota seuraamme kappaleen matkaa etelään. Parempien karttojen puutteessa turvaudumme loppumatkasta viitoitukseen ja ajamme loppumatkan vanhoja jälkiä pitkin takaisin.
52 kilometriä