Rintamamiestalo

Tyypillisin rintamamiestalo on rakennettu savupiipun ympärille, ja se on muodoltaan suorakaiteen mallinen. Taloissa oli keskeinen tulisija, joka oli sijoitettu talon sydämeen, ja sen ympärille rakennettiin asuintilat. Asuinkerroksessa sijaitsee keittiö, olohuone ja makuuhuone. Asunnon kylmän kuistin kautta kuljetaan yläkertaan, missä on usein kaksi huonetta. Kellari rakennettiin monesti koko talon kokoiseksi ja sinne sijoitettiin varastotilat sekä pesutilat ja sauna. Joistain rintamamiestaloissa wc- sekä pesutilat löytyivät erillisestä piharakennuksesta ja huoneet lämmitettiin Porin Mateilla, pönttöuuneilla tai puuhelloilla. Ajan myötä vessat sekä pesutilat siirtyivät sisätiloihin, ja huoneita lämmitettiin vesikiertoisilla patterilla, joiden lämmönlähteinä olivat koksi tai öljylämmitys.

Rintamiestaloja kutsuttiin myös nimellä Tyyppitalo. Tyyppitalo oli talo, joka on rakennettu yleiskäyttöön soveltuvan talomallin mukaan. Suunnitelmat sisältävät yleensä piirustukset, työselityksen ja ainemenekkilaskelmia, jotta hukkamateriaalien syntymistä voitiin minimoida.

Omavaraisuus

Rintamamiestalojen rakentamiseen ei alun perin sisältynyt virallista pihasuunnitelmaa, mutta pihojen suunnittelu ja toteutus olivat tärkeä osa kokonaisuutta. Sotien jälkeen rintamamiestalojen pihoilla yhdistyivät hyöty ja kauneus. Pihoille istutettiin usein hedelmäpuita, marjapensaita ja hyötykasveja, kuten perunoita ja vihanneksia. Lisäksi pihoilla oli koristekasveja ja pensasaitoja, jotka toivat viihtyisyyttä ja suojaa.

Suomessa pyrittiin omavaraisuuteen erityisesti toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Sodan aiheuttamat häiriöt kaupankäynnissä ja tuonnissa pakottivat Suomen kehittämään omavaraisuutta monilla aloilla. Tämä tarkoitti muun muassa kotimaisten raaka-aineiden ja tuotteiden suosimista, sekä elintarvikkeiden, rakennustarvikkeiden ja muiden välttämättömyystarvikkeiden tuotannon lisäämistä.