Miehet sodan melskeessä. Ehkä vaimot, lapset kotona. Nuorilla sotilailla haavekuva tytöstä jonka suudelma tanssilattian reunalla jäi mieleen, kun lähtö tuli.

Ravani leirillä, "Mullihallilla" Uuno tutustui viehättävään neitoseen. Eila oli leirillä lottana. Eipä Uuno tyttöä Leirillä illanvietoissa tanssitaidoillaan hurmannut. Kaverit olivat taannoin nimenneet hänet tanssilattioiden H-kirjaimeksi. Pitkä komea mies, joka seisoo tanssiparketin laidalla. Mieluummin laulaa, kuin tanssii. 

Tarina ei kerro, pitivätkö he yhteyttä kirjeitse sodan aikana. Ilmeisimmin, koska Uuno sai sodasta vihkilomaa ja pääsi Karjalasta kotikonnulle juhlaansa viettämään.  

Uuno sai vaimokseen kauniin nuoren naisen Ravanin Loimarannasta.  

Uunolle oli tärkeää saada äitinsä mukaan häihin ennen, kuin aika äidistä jättää. Liekö olleet Uunolla samat mietteet mielessä lähtiessään takaisin rintamalle: Ei tiedä, milloin aika jättää.

Hyvin kävi. Varmasti tapahtui paljon asioita, joita Uuno ei olisi koskaan halunnut nähdä. Radiokomppania oli onneksi turvallinen aselaji siinä hötäkässä, koska kaapelit piti vetää aina turvallista kautta (klang-klang - varmaan armeija-aikansa varusmiespalvelun radiojoukoissa viettäneet tietävät, mistä tuo ääni selkärepussa kuului). 

Ainoa sotatarina jonka kuulin oli, kun kerran piti jättää radiot saareen ja lähteä uimalla pois. 

Uunon paluumatkasta tantereelta Friitalaan ei puhuttu, eikä muistakaan sodan kokemuksista. 

Työnantaja "Karvari" otti rintamamiehet ylpeydellä vastaan. Samoin nuori vaimo.

Alkoi kodin rakentaminen.

(Muistikuvia isäni kertomuksista / J. A.)

Ps. Oli kunnia varusmiesaikana nukkua Riihimäen Radiokomppanian aliupseerikoulun tuvassa numero 1, samassa "yläpunkassa", jossa aakkosten ensimmäisinä ovat nukkuneet myös isäni ja isoveljeni.

Rintamamiesten kotiuttaminen

Jatkosota oli toinen Suomen ja Neuvostoliiton välillä käydyistä sodista toisen maailmansodan aikana. Se alkoi 25. kesäkuuta 1941 ja päättyi 19. syyskuuta 1944.

Suomalaiset rintamamiehet kotiutuivat toisen maailmansodan jälkeen pääasiassa vuonna 1945. Lapin sota, joka oli viimeinen Suomen osuus toisessa maailmansodassa, päättyi 27. huhtikuuta 1945. Tämän jälkeen alkoi kotiuttaminen, ja monet sotilaat palasivat siviilielämään vuoden 1945 aikana.

Jatkosodan jälkeen rintamamiehet kotiutettiin vaiheittain ja järjestelmällisesti. Kotiuttaminen alkoi heti aselevon astuttua voimaan syyskuussa 1944 ja jatkui useita kuukausia.

Kotiuttamisprosessi sisälsi seuraavat vaiheet:

• Demobilisaatio: Sotilaat siirrettiin rintamalta kotialueilleen. Tämä tapahtui junilla, laivoilla ja muilla kuljetusvälineillä.

• Lääkärintarkastukset: Kaikki kotiutettavat sotilaat kävivät läpi lääkärintarkastukset varmistaakseen heidän terveydentilansa.

• Paperityöt: Sotilaat saivat kotiuttamispaperit, jotka sisälsivät tiedot heidän palveluksestaan ja oikeuksistaan.

• Siviilielämään sopeutuminen: Monet sotilaat saivat apua sopeutumisessa siviilielämään, mukaan lukien työpaikkojen järjestäminen ja koulutusmahdollisuudet.

Osallistuivatko kaikki rintamamiehet lapin sotaan?

Kaikki suomalaiset rintamamiehet eivät osallistuneet Lapin sotaan. Lapin sota käytiin pääasiassa Suomen Lapissa syyskuusta 1944 huhtikuuhun 1945, ja siihen osallistui erityisesti Pohjois-Suomen joukkoja. Monet rintamamiehet, jotka olivat taistelleet jatkosodassa, kotiutettiin tai siirrettiin muihin tehtäviin ennen Lapin sodan alkamista.

Rintamamiesten työllistyminen

Monet rintamamiehet kohtasivat haasteita työllistymisessä palattuaan rintamalta, mutta valtio ja yhteiskunta pyrkivät tukemaan heidän sopeutumistaan siviilielämään. Sotien jälkeen Suomessa perustettiin erilaisia ohjelmia ja järjestelmiä, kuten asuttamislaki ja rintamamiestalo-ohjelma, jotka auttoivat rintamamiehiä saamaan maata ja rakentamaan koteja. Lisäksi monille tarjottiin koulutusta ja työllistymismahdollisuuksia eri aloilla.