Vuonna 1938, maailmansodan kynnyksellä, perustettiin tehtaalle oma "erikoinen" mainos-osasto, jonka tehtäviin kuului 'pääasiallisesti tehtaan tuotteita myyvien vähittäiskauppojen näyteikkunain hoitaminen ja asettelu'.
Grafiikasta huolehti Erva-Latvala Oy.
'Tehtävän käytännöllistä ja kyllin joustavaa hoitamista varten mainososaston hoitajalle hankittiin erityinen linja-auton mallinen mainosvaunu, jossa oli näyteakkunat sekä sisällä kokonainen mainososasto näyteikkunatarvikkeineen.'
Sodan enteitä oli nähtävillä myös mainoksissa.
Kuvat: Friitalan Nahka Oy:n Nahkalastuja-henkilöstölehti
Kun talven 1939-1940 toimitukset puolustusministeriön määräyksen mukaisesti menivät armeijalle, jäivät niin yksityisten kuin sotilashenkilöidenkin runsaslukuiset turkistilaukset jokseenkin toimittamatta.
Vuoden 1940 alkaessa, verisen, koko maalle tuhoa uhanneen taistelun riehuessa, oli taisteleva armeija varustettava selkäreppuja, nahkapukuja, saapasnahkaa, lipaslaukkuja, pioneerivälinekoteloita, vöitä, valjaita, turkiksia ja satuloita, lääkintä- ja kaasunaamarilaukkuja ynnä lukemattomia muita tarvikkeita toimittaen, niin että siviilikulutukseen tarkoitettujen tavarain valmistamiseen ei jäänyt juuri mitään mahdollisuuksia.
Tehtaiden oli työskenneltävä joko kahdessa kymmenen tunnin tai kolmessa kahdeksan tunnin työvuorossa. Työntekijäin lukumäärää oli alituisesti lisättävä, niin että se helmikuussa oli kohonnut 1217 työntekijään.
Raaka- aineiden saannin sittemmin yhä ehtyessä ja valmistusmahdollisuuksien tämän takia vähetessä sitä mukaa kuin vuosi kului, oli tehtaassa vuoden päättyessä enää 570 työntekijää, niistä 319 miestä ja 251 naista.
Teksti: Friitalan Nahka Oy:n Nahkalastuja-henkilöstölehti
Taulukko tehtaan työntekijöiden määrästä Nahkalastuja -henkilöstölehdessä vuonna 1942
Tehtaiden työskentelyä ja kuljetuksia häiritsivät suuressa määrin alituiset kotiseudun pommitukset ja niiden aiheuttamat ilmahälytykset. Friitalan seudulla oli ilmahälytyksiä joulukuussa 1939 kaikkiaan 16 kertaa sekä seuraavan vuoden alussa rauhantekoon mennessä 42 kertaa, jolloin niihin kului yhteensä kutakin työntekijää kohti yhden viikon työaika. Tehtaat ja koko paikkakunta onneksi säästyivät pommituksen tuhoilta.
Myöskin suurien tehdassalien pimentäminen yön ajaksi, milloin niissä oli työskenneltävä, tuotti paljon hankaluutta ja kustannuksia.
Niistä tehtaiden henkilöstöön kuuluneista viidestäkymmenestä miehestä, jotka talvisodan puhjetessa 1939 sotatoimiin kutsuttuina upseereina, aliupseereina tai sotamiehinä riensivät rajalle ase kädessä torjumaan vihollisen hyökkäystä ja valmistamaan elämisen ja toiminnan mahdollisuuksia kotiin jääneille, joutuivat sankareina maansa puolesta henkensä uhraamaan kahdeksan.
Neuvostoliiton toisen hyökkäyksen alettua kesällä 1941, Karjalan takaisinvaltauksessa ja uuden Suur-Suomen rajoja luotaessa, 140 rintamalle lähteneestä miehestä kuusitoista antoi henkensä isänmaalleen.