Mikä kirkon rooli on Suomessa?

Suomi ja muut Pohjoismaat ovat maallistuneita yhteiskuntia, mutta Suomessa noin 73 % ihmisistä kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon (kuten minäkin, ja oletettavasti moni teistä). Uskonnollisuuden väheneminen on tapahtunut vähitellen ajan myötä, ja sen voisi sanoa olevan negatiivisesti yhteydessä hyvinvointivaltion rakenteisiin ja niitten laajenemiseen. Nykyään avointa uskonnollisuutta saatetaan jopa pitää hieman erikoisena, ja kirkot nähdään usein enemmän kulttuurisina tai moraalisina toimijoina. Silti kirkko on Suomessa läsnä ihmisten arjessa läpi elämän ajan, jos miettii juhlapyhiä sekä elämänvaiheisiin liittyviä rituaaleja, kuten kasteita, konfirmaatioita, häitä ja hautajaisia. Näiden kahden näkökulman valossa on erityisen kiinnostavaa että monille suomalaisille kirkko säilyy tärkeänä paikkana myös ulkomailla asuttaessa. Mutta miksi näin on?

Tämä verkkosivusto kertoo yhdestä tällaisesta kirkosta, tarkemmin (saatoit jo arvatakkin) Rotterdamin suomalaisesta merimieskirkosta. Rotterdamin kirkko perustettiin vuonna 1926, ja koska Rotterdam on satamakaupunki, sen alkuperäisenä tarkoituksena oli palvella merimiehiä. Suomen liityttyä Euroopan unioniin vuonna 1995 ja yhä useampien ihmisten muuttaessa ulkomaille kirkko on kasvanut ja monipuolistunut sekä kävijöidensä että toimintansa osalta.

Tämän tutkimuksen keskeinen kysymys on yksinkertaisesti se, miksi kirkko on edelleen tärkeä ulkomailla asuville ihmisille, jotka tulevat maallistuneesta maasta ja asuvat maallistuneessa maassa. Miten ihmiset osallistuvat kirkon toimintaan? Millaisia merkityksiä he sille antavat? Millainen rooli kirkolla ja luterilaisuudella on edelleen suomalaisten elämässä, vaikka monet sanovatkin, etteivät ole erityisen uskonnollisia?

Kutsun sinut seuraamaan tutkimusprosessiani ja pohtimaan kanssani, millaisia vastauksia voimme löytää (yhdeksän haastattelun, kahden viikonlopun (osana kuukausia kestänyttä ja osittain loputtomalta tuntuvaa graduprosessia) sekä lukemattomien santsikahvikupillisten äärellä :).) Tältä sivustolta löydät visuaalisen kierroksen kirkosta, tietoa sen historiallisesta taustasta, pohdintoja tutkimuksen eri vaiheista sekä tarkemman kuvauksen siitä, miten sosiologi tarkastelee tällaista tilaa ja millaisia mahdollisuuksia sosiologinen mielikuvitus avaa, muuttaen arkisen paikan mielenkiintoiseksi tutkimuksen kohteeksi. (Lue lisää osioista ”Kuka minä olen?” ja ”Sosiologinen mielikuvitus”.) Tervetuloa mukaan, toivottavasti viihdyt!

Mikä on autoetnografia? 

Tätä verkkosivustoa ei ole tarkoituksella rakennettu perinteisen tutkimusraportin muotoon. Tämä johtuu osittain tyylillisistä valinnoistani joiden tavoitteena on tehdä tästä sisällöstä kiinnostavaa ja helposti lähestyttävää, sekä tietenkin siitä kenelle sivusto on suunnattu. Samalla pyrin kuitenkin kehystämään tutkimuskertomukseni autoetnografiana. Mutta miksi, ja mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Termin määritelmä selviää kun tarkastellaan sen etymologiaa. Etnografia voidaan määritellä laajasti tutkimusmenetelmäksi, jossa tutkija osallistuu itse siihen yhteisöön, jota hän haluaa tutkia. Tilanne-esimerkki joka on todennäköisesti tuttu monille on se kun länsimaiset tutkijat tutkivat niin sanotun ”globaalin etelän” heimoja tai alkuperäiskansoja osallistuvan havainnoinnin kautta. Tämä menetelmä oli suosittu 1900-luvulla, ja klassisia esimerkkejä ovat esimerkiksi Clifford Geertzin (1972) ”Deep Play: Notes on the Balinese Cockfight” tai Colin Turnbullin (1961) ”The Forest People”. Nämä perinteiset esimerkit etnografisesta tutkimuksesta sisältävät varsin ilmeisesti omat kiistanalaisuutensa jotka liittyvät eri kulttuurien eksotiikkaan ja toiseuttamiseen, mikä ehdottomasti edellyttää pohdintaa nykypäivän etnografien taholta. Mutta palataanpa aiheeseen. Sanan etuliite ”auto” tarkoittaa yksinkertaisesti ”itseä”. Tämä siirtää etnografian tekemisen hieman eri ulottuvuuteen jossa tutkija käyttää omia kokemuksiaan jonkin sosiaalisen ilmiön tarkasteluun ja ymmärtämiseen.

Omassa tapauksessani olen itsekin suomalainen, ulkomailla asuva ja luterilainen. En siis voi astua juuri omalle kohderyhmälleni tarkoitettuun tilaan ja kuvitella olevani pelkkänä kärpäsenä katossa (lue lisää osiosta ”Kuka minä olen?”). Itse asiassa sehän olisi sosiaalisesti melko kummallista jos yrittäisin pitää jatkuvasti etäisyyttä ympäristööni tutkijan roolin nimissä tilanteessa jossa kaikki ympärilläni tuntuu kuitenkin tutulta ja omalta. 

Suuri osa siitä, miksi tutkimusprosessini oli niin miellyttävä kokemus liittyi siihen että olen itsekin tuntenut koti-ikävää. Huhtikuisina viikonloppuina jolloin tein osallistuvaa havainnointia kirkon kahvilassa tunsin sitä myös hieman vähemmän. Kuulin omaa äidinkieltäni, join kahvia ja söin suomalaisia herkkuja. Kukaan ei ihmetellyt, miksi olin kirkolla. Nuorten aikuisten illassa olin toki kiinnostunut keskustelemaan ihmisten kanssa tutkimuksestani, mutta rehellisesti sanottuna unohdin sen välillä kokonaan. Vietin aikaa muiden samanikäisten kanssa jutellen, nauraen, pelaten pelejä ja vuorotellen saunoen. Autoetnografia on juuri tätä, että sen sijaan että yrittäisin väittää voivani irrottaa itseni tästä kontekstista tutkijana, oma emotionaalinen kokemukseni kuulumisesta tähän Hollantilaiseen suomalaisyhteisöön rikastuttaa ymmärrystäni siitä miten ihmiset suhtautuvat kirkkoon ja käyttävät sitä osana elämäänsä.

Tämä liittyy läheisesti ajatukseen, joka kulkee läpi koko tämän sivuston, eli C. Wright Millsin käsite sosiologisesta mielikuvituksesta. Sillä tarkoitetaan kykyä ymmärtää, miten henkilökohtaiset kokemukset kytkeytyvät laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja ilmiöihin. Autoetnografia helpottaa myös tutkimuksen välittämistä akateemisen maailman ulkopuolelle koska se rakentuu henkilökohtaisista kokemuksista. Ne ovat usein kiinnostavampia lukea (ainakin mun mielestä), mutta ennen kaikkea ne avaavat tilaa keskustelulle, jossa jokainen voi jakaa omia kokemuksiaan ja näkökulmiaan.

On toki perusteltua huomauttaa, että tällainen lähestymistapa voi tuoda mukanaan henkilökohtaisia ennakkokäsityksiä ja vinoumia, tai itse asiassa väistämättä tuokin. Pyrin kuitenkin käsittelemään tätä avoimesti pohtimalla missä omat kokemukseni auttavat ymmärtämään ilmiötä ja missä ne samalla asettavat tutkimukselle rajoja. Kokonaisuutena tämä verkkosivusto toimii myös vastalauseena sille ajatukselle ettei henkilökohtainen tutkimus voisi olla samalla sekä huolellisesti toteutettua että kriittisesti tarkasteltua työtä. Omalla kohdallani juuri tämä lähestymistapa auttoi minua tekemään ehkä kaikkein rehellisimmän ja intohimoisimman tutkimuksen, jonka olen tähän mennessä tehnyt. Maailmassa, joka tuntuu yhä enemmän rakentuvan numeroiden, objektiivisuuden tavoittelun ja kontrollin ympärille, ja jossa tekoäly entisestään yhdenmukaistaa ihmisten kirjoitustyylejä, uskon että oma ääni ja kokemus muodostavat tiedon muodon jonka säilyttäminen on tärkeämpää kuin koskaan ennen.

Toivon muille suomalaisille että luette tämän sivuston yrityksenä ymmärtää meidän yhteiskuntaa ja yhteistä kirkkoa ja sen roolia niin Suomessa kuin myös ulkomailla. Kannustan jokaista tekemään samoin ja pohtimaan, millaisia merkityksiä itse löytää. Mun mielestäni se on vähintäänkin kiinnostavaa.

Kenelle tämä verkkosivusto on tarkoitettu?

Ulkomailla asuville suomalaisille: Tämä on syy siihen miksi sivusto on saatavilla myös suomeksi. Tutkimukseni herätti Rotterdamin kirkolla paljon kiinnostusta, mistä olin todella kiitollinen ja iloinen. Kävin myös monia hienoja keskusteluja koti-ikävästä, siitä mitä ihmiset kaipaavat Suomesta ja millaista ulkomailla tai Hollannissa asuminen heidän mielestään on. Toivon että tutkimukseni tulokset ja tapa jolla ne on tällä sivustolla esitetty, ovat sellaisia joihin voitte samaistua. Toivon myös, että tämä kannustaa suomalaisia lukijoita pohtimaan omaa suhdettaan suomalaiseen luterilaisuuteen ja sen vaikutusta yhteiskuntaamme. Minusta tämä on aihe josta puhutaan yllättävän vähän tai jota ei juuri ajatella koska niin suuri osa siitä tuntuu itsestään selvältä.

Erityisesti Rotterdamin merimieskirkon yhteisölle: Jos joku haastattelemistani tai muuten tapaamistani ihmisistä lukee tätä ja tunnistaa itsensä näistä teksteistä, haluan esittää erityisen suuren kiitoksen teille osallistumisestanne. Ilman teitä tämän tutkimuksen toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista.

Kaikille missä vain ulkomailla asuville: Vaikka eri kansalliset kontekstit vaikuttavat merkittävästi muuttokokemuksiin, vastaanottavan maan tarjoamiin mahdollisuuksiin ja ihmisten tunnekokemuksiin, uskon, että kaikilla ulkomaille muuttaneilla on yhteinen tarve löytää paikkoja, jotka tarjoavat merkityksellisyyttä, tuttuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä tutkimus tarkastelee yhtä tällaista paikkaa ja samalla näyttää miten suomalainen kirkollinen tila toimii ja ylläpitää itseään pienen ulkosuomalaisyhteisön keskuudessa, joittenka kotimaamme Suomi tarjoaa maailman mittakaavassa poikkeuksellisen laajat hyvinvointi- ja liikkumismahdollisuudet.

Lopuksi kaikille, joita yhteiskuntatieteellinen tutkimusprosessi kiinnostaa: Olen tällä hetkellä vasta viimeistelemässä kandidaatin tutkintoani joten en missään nimessä väitä olevani valmistunut tai kokenut tutkija. Tutkimusprosessit ovat kuitenkin lähes aina sotkuisia, monimutkaisia ja täynnä epävarmuuksia kokemuksen tasosta riippumatta. Jos olet kuitenkin kiinnostunut näkemään sosiologisen mielikuvituksen käytännössä, tule mukaan seuraamaan matkaa, ja opitaan yhdessä.