Lukupiirien luonne

Ilmari Kortelainen

Sana "lukupiiri" tarkoittaa joukkoa ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet lukemaan ja

käsittelemään jotakin tekstiä. Lukupiirissä nostetaan esiin keskeisiä huomioita

tekstistä. Lukupiireissä keskustellaan kirjasta tai kirjoista, joita kukin

piirin osallistuja on aiemmin lukenut tai lukee piirissä. Yleensä lukupiirissä

luetaan kirjoja, mutta verkossa on kokeiltu myös 'blogi-lukupiirejä'. Tämä

tarkoittaa verkkosivustoa, jolla on useampia lukijoita ja kirjoittajia.

Kirjoittajapiiri on myös lukupiiri, koska siellä luetaan, yleensä muiden piirin

jäsenten tuottamia tekstejä. Tässä kirjoituksessa määritellään sitä, mitä ja

millaisia ovat filosofian lukupiirit. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi lukupiirit

ovat kiinnostava tapa oppia uutta?

Lukupiirin käytännöt

Lukupiirissä kukin osallistuja pitää alustuksen jostakin kirjan osasta. Tällöin

alustuksessa harjoitellaan esiintymistä, argumentaatiota, väittelyä ja

erityisesti lukemista. Kynnys lukupiirissä esiintymiselle on melko pieni.

Esitys kannattaa suunnitella sopivan huolella, sopivan rennosti. Esitys on hyvä

muotoilla sellaiseksi, että se opettaa ja tuottaa ymmärrystä sekä itselle että

toisille. Joskus lukupiirin alustuksen yhteydessä voi jakaa "ojenteen", joka

tarkoittaa lyhyttä kuvausta käsiteltävän aihealueen keskeisistä ideoista noin

kahdelle sivulle tiivistettynä.

Piirissä voi olla yksi tai useampia vetäjiä, jotka perustavat lukupiirin ja

hoitavat käytännön järjestelyt. Useimmiten kaikki osallistujat toimivat piirin

dynamona. Piiri on rikastava kokemus myös siten, että luetaan vapaamuotoisemmin

yhdessä, yliopistolla. Yhteisiä kokoontumisia kannattaa kokeilla myös

salongeissa ja kahviloissa ranskalaiseen tapaan tai kesällä nurmikolla.

Lukemisen laadun ja luonteen määrittelevät piirin jäsenet.

Innoittava tekijä lukupiireissä on ollut se, että niihin on osallistunut sekä

filosofian yksikön henkilökuntaa että opiskelijoita. Haaste tuleville

lukupiireille on houkutella mukaan varhaisessa vaiheessa erilaisia

opiskelijoita. Kaikkia rohkaistaan tulemaan avoimin mielin filosofian

lukupiireihin.

Lukupiirien traditio

Jotta filosofian opiskelija pääsisi kiinni lukupiireihin myös tradition kautta,

listataan seuraavassa muutamia aiemmin toteutettuja lukupiirejä Tampereen

yliopistossa. Aatoksen historiassa opiskelijoiden omaehtoinen innostus

filosofiasta kasvoi varhain Aatoksen omiksi klassikkoseminaareiksi. Näissä

luettiin muun muassa Ludwig Wittgensteinin Tractatus Logico-Philosophicus

-teosta ja Wittgensteinin myöhempää filosofiaa. Edelleen luetaan filosofian

klassikoita, esimerkiksi kesällä 2003 Jussi Ansala ja Mikko Muilu lukivat

Tractatuksen uudelleen.

Seuraavana kesänä 2004 tehtiin alustuksia Panu Raatikaisen toimittamasta

artikkelikokoelmasta Ajattelu, kieli ja merkitys. Samaan aikaan

Nietzsche-lukupiiri innoitti keskustelua Moraalin alkuperästä. Wittgensteinin

veroinen kestosuosikki on ollut Heideggerin Oleminen ja aika. Tampereen

filosofian yksikön tunnetuin lukupiirityyppi on Aristoteles-lukupiiri.

Voimallisin Aristoteles-lukupiiri rakentui Fysiikka-teoksen ympärille. Antiikin

klassikoista on luettu ahkerasti Platonin teoksia. Werner Marxin

Aristoteles-tulkinnasta pidetty lukupiiri avasi fenomenologisen näkökulman

Aristoteleen Metafysiikka-teokseen. Kommentaarikirjoista on luettu muun muassa

Scott Soamesin teosta analyyttisen perinteen kehityksestä. Husserlin

fenomenologiaa luettiin kesällä 2005. Baudrillardin kirjoitukset avasivat tietä

kohti feminismi-lukupiiriä, jota on toivottu useampaan otteeseen. Sartre

lukupiiri käynnistyi keväällä 2007. Aatoksen historian yllättävämpiä kokeiluja

oli vuoden 2006 kesällä järjestetty anarkismi-lukupiiri, joka kokoontui vain

kerran järjestäytymiskokoukseen, muttei enää tämän jälkeen. Koska kyse oli

anarkismi-lukupiiristä, tämä kokoontumattomuus ei estänyt sitä, että

lukupiiristä saatiin useita kiinnostavia oivalluksia.

Onko lukupiireillä mitään rajoja? Filosofisesta näkökulmasta lukupiireissä

voidaan lukea vaikkapa William S. Burroughsin kaltaista kirjailijaa. Filosofian

lukupiirien määrittävä tekijä on kuitenkin se, että siinä on aina filosofinen

tehtävä. Kunkin lukupiirin pyrkimys on vastata uudelleen kysymykseen: mikä tämä

"filosofinen positio" on?

Lähteet

Enwald, Marika: Lehdessä: Aatoksen 30-vuotisjuhlajulkaisu. Tampere: Aatos

Tampereen yliopiston filosofian opiskelijoiden ainejärjestö 2005, 6-12.