Aatteiden purkua

Luonto ja ympäristö

Suomen tärkeimmät luonnonvarat sijaitsevat metsissä, soilla, vesistöissä ja pelloilla. Puu ja siitä saatavat hyödykkeet ovat saaneet biotalouden nousun myötä ylikorostuneen merkityksen valtakunnan talouskeskustelussa. Metsän ja soiden merkitys on typistetty puuntuotantoalustaksi.

Uusien luonnonilmiöiden myötä on käynyt selväksi että metsien ja soiden merkitys on paljon muutakin kuin sieltä saatavan puumateriaalin kuutiohinta. Metsäkeskustelun lähtökohdaksi on kuitenkin ilmestynyt puukuutioiden kasvuun suhteutettu maksimihakkuumäärä.

Metsäkeskusteluun on tuotava aidosti tieteellisissä tutkimuksissa todettu fakta: Hakkuumahdollisuuksia ei voi täysimääräisesti käyttää, jotta hiilitase saataisiin hyväksyttävälle tasolle. Suomella on velvollisuus omalta osaltaan hoitaa hiilitaseensa uskottavasti ja käyttää siinä menetelmiä jotka on jo todettu tehokkaiksi: metsä- ja suo-ojitusten lopettaminen, metsän jatkuva kasvatus, soiden ennallistaminen ja hakkuutavoitteiden pienentäminen.

Kyse ei ole metsätalouden lopettamisesta vaan sen hoitamisesta kestävällä ja laadukkaalla tavalla. Tavoitteena pitää olla että metsän ja soiden muut, tulevaisuuden kannalta merkittävämmät arvot huomioidaan kokonaishyödyissä ja kustannuksissa:

• hiilensidonta ja -varastointi
• monimuotoisuus
• virkistys
• matkailu
• poronhoito
• riistanhoito
• vesistöjen laadun parantaminen

Enemmistö suomalaisista ei kannata avohakkuita, tämä mielipide on huomioitava.

Yhtenä tärkeänä tukimenetelmänä on digitalisaation hyödyntäminen, eli tietovarantojen, tilastojen, tutkimuksen ja teknologian hyödyntäminen niin, että luonnonvarojen käyttöä voidaan optimoida parhaan yhteistuloksen saamiseksi.

Digitalisaatio

Digitalisaatio on yhteiskuntaa läpäisevä toimintamalli, jonka peruslähtökohtana pitää olla kansalaiselle tarjottavien palveluiden tehokas tuottaminen sekä laadun ja saatavuuden parantaminen. Hyvin toteutetun digitaalisen palvelumuotoilun avulla on mahdollista tasa-arvoistaa palveluiden saatavuutta ja helpottaa niiden käyttöä. On varmistettava että esimerkiksi ikääntyvä väestö pystyy käyttämään uusia palveluita ilman, että niistä aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia heille.

Digitalisaatio on itsessään pelkkä viitekehys, mutta yhdistettynä julkishallinnon toimintoihin se liittyy kaikkeen: Maankäyttö, asuminen, liikenne, kiertotalous, materiaalivirrat, terveydenhuolto, koulutus, vanhustenhoito, varhaiskasvatus jne.

Ympäristön kannalta digitalisaation suurin arvo saadaan luonnonvarojen käytön, energiankulutuksen, liikenteen ja logistiikan optimoinnista. Kun julkishallinnon tietovarantojen sisällöt saadaan käyttöön yli hallinnonalojen, on mahdollista tutkia missä resurssien tarve ja vaikuttavuus on suurin ja kohdistaa rajalliset panokset sinne.

Liikenne ja logistiikka

Palveluiden digitalisoinnin sivutuotteena saadaan tieto palveluiden ja niiden käyttäjien sijainnista sekä niitä yhdistävistä kanavista. Suomen kaltaisen suuren ja harvaan asutun maan selviämisedellytys on näitä tietoja hyödyntämällä selvittää liikkumis- ja liikuttamistarpeet sekä paras tapa niiden totetutuksen järjestämiseksi. Kun kokonaisuuteen yhdistetään maankäytön suunnittelu ja tehokkaiden liikennemuotojen yhdistelmä, voidaan tuottaa resurssitehokasta ja tarkoituksenmukaista yhdyskuntarakennetta paikkakunnallisesti, maakunnallisesti ja valtakunnallisesti.