Projekti sai alkusykäyksensä tammikuun loppupuolella, kun meille esiteltiin LAB- ammattikorkeakoulun kevään kiertotalousväylän projektiaiheet.

Lasipölyn hyödyntämismahdollisuudet projektina kuulosti alkuun haastavalta. Sellaiselta, että "eihän tästä tiedä mitään, vaikka mielenkiintoiselta kuulostaakin". Otimme kuitenkin haasteen vastaan ja merkkasimme halukkuutemme projektiin. Näin muodostui meidän huipputiimi -kahdeksan henkilön eliittiryhmä (tarkempi esittely kohdassa: ryhmän jäsenet).

Helmikuun alussa aloitimme projektin ideointia "Boot Campissa". Saimme viiden tunnin aikana ideoita laidasta laitaan -mahdottomasta hyvinkin potentiaalisiin. Oli hetkiä, jolloin olo oli kun olisi ollut keksimässä uudelleen kuurakettia. Saimme kuitenkin useita ideoita, joita lähteä jatkojalostamaan.

Helmikuun aikana pääsimme vierailemaan toimeksiantajayrityksen tiloissa. Tämä avarsi elämänkatsomustamme lasipölyn näkökulmasta huomattavasti. Näimme pölyn kierron kehdosta hautaan.

Vierailun jälkeen olikin mukava käydä hieman tarkemmin tutkimassa pölyä. Laboratoriossa saatiin selville monia asioita metallipitoisuudesta lasipölyn emäksisyyteen. Osallistujilla oli hauskaa ja tutkimukset etenivät. Päivää voidaankin näin ollen pitää menestyksenä.

Maaliskuun alussa pääsimme väliseminaarin muodossa esittelemään ideoitamme ja tuloksiamme kanssaopiskelijoillemme sekä ohjaaville opettajillemme. Mitään ideoita ei onneksemme täysin tyrmätty ja saimme bonuksena myös lisää loistavia ideoita.

Tarkoitus oli pienissä tiimeissä lähteä tutkimaan lisää Lahden ja Lappeenrannan kampusten laboratorioihin. Saimme kontaktit luotua kaikkiin tarvittaviin laboratorioihin käytännön työtä varten, mutta sitten tapahtui jotain sellaista, jota vain epidemiologit ja maailmanlopun odottajat olivat osanneet mahdollisesti odottaa...

Koronapandemia. Se pisti kaikki vähän sekaisin; kouluhommat, yritykset, organisaatiot ja jopa THL:n asiantuntijat. Näin ollen meidänkin kohtaloksemme koitui soveltaa projektin kulkua aikalailla. Myöhemmin myös koulut ilmoittvat etätöihin siirtymisestä ja kauan odotetut laboratoriotutkimukset jäivät vain haaveeksi. Emme lannistuneet vaan pääimme edetä projektin loppuun teoriapohjalta. Fiilikset kävivät hetkellisesti alhaalla, sillä laboratoriotyöskentely on yleensä kirsikkana kakun päällä -kaikissa projekteissa.

Huhtikuun loppupuolella saimme projektin kasaan ja pääsimme esittämään tuotoksemme loppuseminaarissa opettajille ja kanssaopiskelijoille sekä Vulganus Oy:n toimeksiantajalle Joonas Arvekarille. Arvekari oli tyytyväinen tulokseemme päästyämme yhteisiin tavoitteisiin projektin tiimoilta.

Kolmen kuukauden rutistus oli tehty ja vaikka olosuhteet vaihtelivat normaalia enemmän, on insinööri onneksi kykeneväinen sopeutumaan melkein mihin tahansa ;)

Nyt on ryhmän jäsenten aika siirtyä kesälaitumelle; oli se laidun sitten lomailua, töitä tai jotain siltä väliltä. Syksyllä taas kohti uusia haasteita. Toivottavasti vallitseva koronapandemia on jo siihen mennessä hellittänyt. Voikaa hyvin.

Team Vulganus