Embedded Files
...intohimoinen havainnoitsija, jonka nimen alkukirjaimet jo viitoittivat elämänpituiselle tutkimusmatkalle ihmisen kokonaisilmaisun, ilmaisutaidon, IT:n loputtoman kiehtovaan maailmaan.
Työni muodostuu sanojen ilmaisu ja luovuus ympärille, jotka merkitsevät itselleni samaa kuin: elämä ja asenne.
Mottoni perin äidiltäni: "En ole ottanut elämää riesakseni".
Näyttelijäntyö on tutkijan työtä. Se on ihmismielen tutkimista, elämän katselua monesta kulmasta.
Ihmisen kokonaisilmaisun ymmärtäminen auttaa jokapäiväisessä kanssakäymisessä, joten arki-ilmaisutaitojen kehittämistyöstä on muodostunut pääasiallinen työni sisältö, jossa taiteellisen työn työmenetelmät ja esitysmuodot ovat loistava pohja ja työväline.
Katselen maailmaa näyttelijän silmin; olen keskellä tarinaa koko ajan, oman elämäni pääroolissa.
Aivan kuten kaikki muutkin ihmiset omassa elämässään.
Voin vaikuttaa tarinaan joiltakin osin mm. omilla valinnoillani, asenteellani ja teoillani.
Suurimman osan työiästäni olen toiminut freelancerina, joka on mahdollistanut vapaan liikkumisen ja monipuoliset työtehtävät.
Samalla se vaatii jatkuvaa vireilläoloa, itsensä kehittämistä, sopimusten ja aikataulujen noudattamista, sekä avointa elämänasennetta. Uskallusta irtautua ja etsiä tarttumapinta, oma paikka, uudelleen ja uudelleen.
Se on sopinut minulle.
Olen sisäsyntyinen pätkätyöläinen, joka nauttii liikkeestä ja muutoksen tilasta. Ja sitten kun tartun, tartun tiukasti.
Ammattinimikkeitä on ollut yli 40 ja työympäristöinä teatterin ja taiteellisen työn muiden estraadien lisäksi mm. vankila, sairaala, toimisto, posti, kirjasto, varasto, virasto, ruokala, puisto, rappukäytävä, rakennustyömaa, leikkipuisto, päivähoito, eri asteen oppilaitokset, yritykset, yhdistykset, harrasteryhmät, yksityiskodit...
Ne ovat olleet ehdottomasti parhaat opinnot ilmaisun maailmaan.
Useiden eri ammattialojen käytännön työelämäkokemukset ovat avanneet mahdollisuudet ja näkökulmia erilaisiin kulttuurisiin toimintaympäristöihin, ensisijaisesti työ-, mutta myös opiskelu-, sekä vapaa-aikakentällä.
Katkelma monologiesityksestäni "Kruunun jalokivi", joka käsittelee 50-vuotiaan naisen elämää ja sen eri rooleja:
Mihin minä katosin?
Ihminen rakentaa maailmaansa niin kauan kuin elää.
Rakentaa, purkaa, lisää, muuttaa, poistaa.
Maailmankuva on valmis vasta kun maailma on jätettävä. Mutu-tuntumat, "musta tuntuu" muuttuvat
mäti-tiedoksi, "mä tiedän".
Mä tiedän,
ettei elämä mene aina niin kuin suunnitellaan. Elämällä on myös oma käsikirjoitus, jonka kulkuun
en voi vaikuttaa.
Ainoa mihin voin vaikuttaa,
on minä itse.
Tulla vahvaksi ja pysyä herkkänä.
Ollakseen suuri on kohdattava pienuutensa.
Syvyys ihmiseen tulee elämällä, eikä elämänkokemus tarkoita säntäilyä paikasta toiseen,
maailmankolkasta toiseen ja ihmissuhteesta toiseen.
50 vuotta on kuin kotiintulo itsensä kanssa.
***
Esityksen esite: Kruunun jalokivi, monologi naisen elämän eri rooleista
60 vuotta takana 2014 ja suunnitelmissa muutto Hämeenlinnasta Helsinkiin. Pysähdyin kuitenkin Tervakoskelle töihin ja Helsinkiin muutto jäi. Helsinki on riittänyt keikkatyöpaikaksi, asuminen siellä ei enää kutsunut.
60-vuotisjuhlat vietettiin KOM-teatterin kahviossa tammikuussa 2015. Täysi kahvio ystäviä, sukulaisia ja lähiomaisia tekivät juhlasta ikimuistoisen tapahtuman.
70-vuotis-juhlat valmisteilla. Nopeasti meni 10 vuotta.
Kuvassa 60-vuotis syntymäpäivähaastattelu Hämeen Sanomissa 19.12.2014
Page updated
Google Sites
Report abuse