Sotaraamattu

Sarvelan sukuyhdistys sai lahjoituksena Amerikasta Suomeen palanneen ns. sotaraamatun 2005. Keväällä 2020 se saatiin Laihian seurakuntatalolle vitriiniin esille. Siellä voi käydä katsomassa raamattua seurakuntatalon aukioloaikana.

Tässä pj:n Kaisa Laanisen pitämä puhe tilaisuudessa seurakuuntatalolla 2.2.2020:

Uuden testamentin suomennos ilmestyi 1548, mutta Biblia eli Se on Coco Pyhä Raamattu Suomexi oli ensimmäinen koko raamatun suomennos, joka painettiin Tukholmassa 1642. Se oli kuitenkin valtavan kokoinen ja sitä sai lukea vain todella varakkaat.

Vuonna 1664 Turun piispaksi nimitettiin ruotsalaissyntyinen Johannes Gazelius vanhempi, joka piispankautensa aikana pyrki sivistämään kansaa. Pian Turkuun saapumisensa jälkeen Gazelius hankkikin oman paperitehtaan ja kirjapainon. Vuonna 1683 (UT) ja 1685 (VT) julkaistiin kieliasultaan tarkistettu Henricus Florinuksen toimittama raamattu, jonka Kaarle XII antoi julkaista sellaisessa koossa, että se mahtui ratsuväen upseerien satulalaukkuun. Se onkin huomattavasti pienikokoisempi (21x19x8 cm) kuin 6 kiloinen edeltäjänsä. Kokoa pienennettiin mm. riisumalla kaikki kuvitus ja apokryfit. Se on saanut lempinimen sotaraamattu, koska Ruotsin vallan alaisena suomalaiset sotilaat olivat paljon sotakentillä ja tämä pienikokoisempi raamattu oli helppo kuljettaa siellä mukana. Myös papit käyttivät tätä raamattua taistelukentillä jumalanpalveluksissa. Tämä raamattu on harvinaisempi ja näin ollen arvoltaan korkeampi kuin tuo ensimmäinen suomenkielinen raamattu. Arviolta näitä sotaraamattuja on painettu noin 2200 kappaletta, mutta niitä on säilynyt jälkipolville vain noin sata kappaletta. Tämäkin siis vain arvio.

Raamatun alkulehdellä oleva omistuskirjoitus: ”Johannes Johanexen poika omisti tämän Pyhän Biblian elikä kirian ja on andanna kunniallisesti ja rehelisesti nelici toista plodua elikä 24 dalleria ja on ottanut kirian… Kirioitettu 1796 24 april.” Esimerkkejä taalerin arvosta 1700-luvun lopulla: tynnyri olutta 6 taaleria ja perämiehen palkka 10 taaleria. Tosin ei ole varmaa, koska kirja on ostettu ja mistä. Edesmennyt äitini Leila Pienimäki teki selvityksen, miten raamattu on suvussa kulkeutunut ja päätynyt Jaakko Matinpoika Sarvelan omistukseen. Tästä siis kirjassa löytyy seuraava omistuskirjoitus.

Raamattu on mitä ilmeisimmin päätynyt hänen tyttären pojalle Matille, joka muutti Amerikkaan 1908 ja vei raamatun mennessään. Raamattu on kulkeutunut suvussa edelleen Amerikassa ollessa ja ollut mm. pastori Bill Sarvelan omistuksessa päätyen lopulta tämän lapselle Paul Sarvelalle Carbondaleen Illinoisiin. Paul Sarvelan perhe päätti pitkään pohdittuaan palauttaa raamatun juurilleen. Hänen lapsensa Kristin ja John Sarvela luovuttivat raamatun Sarvelan sukujuhlilla Mikkelissä 2005 Sarvelan suvulle.

Vitriiniin tulevan lyhennelmän on laatinut Matti Pienimäki edesmenneiden Leila Pienimäen ja Paul Sarvelan muistiinpanoista 2017. Raamattu on ollut Sarvelan suvun arkistossa, mutta laitetaan nyt esille tänne Laihian seurakuntatalolle, jossa pääsee arvoiselleen paikalle kaikkien nähtäville. Ja miksi juuri Laihialle? Koska Sarvijoki kuului vielä tuolloin ensimmäisten omistajien aikaan Laihian seurakuntaan, mielestämme tänne se kuuluukin näytille.

Erityiskiitos siitä, että raamattu on nyt saatu tänne esille kuuluu etenkin

Kristin ja John Sarvelalle, jotka sen suvulle luovuttivat

Paul Sarvelalle, joka selvitti raamatun matkan Amerikassa

Leila Pienimäelle tutkimustyöstä, alkuperäisten omistuskirjoitusten perusteella

Matti Pienimäelle tiivistelmästä edellä mainittujen muistiinpanojen pohjalta ja raamatun huolellisesta säilytyksestä sekä

Hillevi ja Veikko Elomaalle raamatun huolellisesta säilytyksestä tässä viime vuosina

Jaakko Sarvelalle, joka on hoitanut esillepanon käytännön asiat ja

Laihian seurakunta tästä mahdollisuudesta ja tilasta sekä

Martti Sarvelalle vitriinin valmistamisesta.

SOTARAAMATUN HISTORIA

Ensimmäinen suomenkielinen raamattu on painettu 1642, mutta se oli valtavan kokoinen ja vain todella varakkaiden luettavissa. Kun suomalaiset sotilaat lähtivät Ruotsin vallan aikana taistelemaan kauas kotoa, tarvittiin helpommin mukana kuljetettavaa raamattua.

Tämä Coco Pyhä Raamattu Suomexi eli ns. Sotaraamattu on painettu Turussa piispa Johnannes Gezeliuksen kirjapainossa vuonna 1685. Painosmäärä n. 2200 kpl, joista suurin osa on tuhoutunut tulipaloissa ja kadonnut sodan melskeissä Euroopan sotatantereilla. Jäljellä on vain muutamia kappaleita, joista tämä Sarvelan suku ry:n omistuksessa.

Raamatun alkulehdellä oleva omistuskirjoitus (himmeämmällä): ”Johanes Johanexsen poika omistaa(?) tämän Pyhän Biblian elikä kirian ja on andanna kuniallisesti(?) ja rehelisesti nelici toista plodua elikä 24 dalleria ja on ottanut kirian… on kirioitettu 1796 24 april.” Esimerkkejä taalerin arvosta 1700-luvun lopulla: tynnyri olutta on maksanut 6 taaleria, perämiehen kk-palkka on ollut 10 taaleria.

Mistä tämä Johannes Johanneksen poika on ostanut raamatun, ei ole saatu selville. Johannes Johanneksen poika on syntynyt Teuvalla mitä ilmeisimmin Kentan talossa. Hänellä oli poika Jaakko Johanneksenpoika, joka mitä luultavimmin peri raamatun. Hän oli renkinä eri taloissa ja muutti 1838 Teuvalta Pajumäen torppaan Jurvan Järvenpäähän. Hän meni naimisiin 1843 Liisa Juhontytär Alakosken kanssa ja alkoivat käyttää sukunimeä Alakoski. He saivat 4 lasta, joista vanhin, Susanna s. 1843, meni naimisiin (vih.1866) Jurvan Sarvijoelta olevan Jaakko Matinpoika Alasen kanssa. Sukunimenään he alkoivat käyttää Sarvelaa.

Raamatun etulehdellä tummempana erottuva teksti: ”omistaa Jaakko Matinpoika Sarvela Sarvijoelta Jurvan pitäjän Sarvijoen kylästä 1867”. Raamattu on mitä ilmeisimmin periytynyt Johannes Alakoskelta vävylle Jaakko Matinpoika Sarvelalle. Susannalla ja Jaakolla oli Matti-niminen poika, s. 1873, joka oli saanut perintönä tämän raamatun. Matti muutti Amerikkaan 1908 ja vei raamatun mennessään.

Matilla oli poika Evert Toivo Sarvela, joka oli naimisissa Alma Lampisen kanssa. He saivat viisi lasta, joista yksi oli William Richard Sarvela, joka myöhemmin vihittiin pastori Bill Sarvelaksi. Matti Sarvelan raamattu on kulkeutunut vuosien aikana monella suvun jäsenellä, päätyen lopulta Edvin ”Sam” Sarvelalle. Samin kuoltua, raamattu siirtyi hänen veljenpojalleen Paul Douglas Sarvelalle Carbondaleen Illinoisiin. Paul on pastori Bill Sarvelan lapsi ja Matti Sarvelan lapsenlapsenlapsi. Paul Sarvelan perhe päätti asiaa pitkään pohdittuaan palauttaa raamatun Suomeen. Matti Sarvelan lapsenlapsenlapsenlapset Kristin Amanda ja John William Sarvela luovuttivat raamatun Sarvelan sukujuhlilla Mikkelissä 2005 Sarvelan suvulle.

Tämän lyhennelmän on Leila Pienimäen ja Paul Sarvelan muistiinpanoista koonnut Matti Pienimäki 2017.

Raamattu on ollut Sarvelan suvun arkistossa, kunnes 2.2.2020 laitettiin esille Laihian seurakuntatalolla.