Tarinat

Tälle sivulle kootaan lukijoiden lähettämiä, sivuston hengen mukaisia, mukavia ja positiivisia tarinoita ja kokemuksia koirista.

Mikään tarina ei ole liian pieni julkaistavaksi, vaan kaikki kokemukset ovat arvokkaita kokijalleen ja varmasti mukavia muidenkin lukea :)

Olit sitten 7- tai 77-vuotias, voit lähettää tarinasi tälle sivulle.

Tarinasi julkaistaa aina nimettömänä, mutta nimimerkin voit laittaa halutessasi tarinan perään, sekä halutessasi ikäsi ja sukupuolesi, esim: "Poika, 8v", jolloin nämä näkyvät tarinasi perässä myös.

Jaa tarinasi ja auta osaltasi ihmisiä näkemään mitä kaikkea hyvää ja positiivista koiriin liittyy :)

Yhteystiedot tarinan lähetykseen löydät Palaute-sivulta.

Huom, kaikki lähetetyt tarinat lisätään sivustolle manuaalisesti joten tarinat ilmestyvät viivellä.

Mikä sai sinut nauramaan?
Onko koirasi fiksu ja miten se näkyy?
Miten koira on sinut yllättänyt?
Miksi pidät koirista ja mahdollisesti omistat sellaisen?
Mitä koirasi on tehnyt puolestasi?
Onko koira paras ystäväsi?
Oletko antanut kodittomalle koiralle kodin?
Mikä on parasta koirassasi?
Miksi koirasi on sinulle tärkeä?
Onko koirasi tärkeä myös muille kuin itsellesi?
Onko koira pelastanut henkesi?
Onko koira työkaverisi?
Oletko saanut koirasi kanssa/avulla uusia ystäviä?
Mitä harrastat koirasi kanssa ja mikä siinä on parasta?
Suosittelisitko koiraa muillekin?

Vanhus ja koira

Törmäsimme koiruuden kanssa n. kahdeksankymppiseen mieheen, joka ilahtui silminnähden koirasta, kehui, rapsutteli ja taputteli tätä, aina kun koiralta huomiota sai.

Mies kertoi tarinan 40-vuoden takaa sokeain opaskoirasta joka kuoli ilmeisesti liiallisen palkitsemisen seurauksena liikalihavuuteen. Alueen ihmiset kuulivat tapauksesta ja kimpassa ostivat uuden koiran vanhan tilalle (muistaakseni pariskunnalle).

Vaikka jo iäkäs mies olikin, oli tällä paljon kerrottavaa mm. saksanpaimenkoirien ja labradorinnoutajien käytöstä opaskoirina :)

Lapsi ja koirapelko

Naapurissani asuu n. 5-vuotias poika, joka kovasti arkaili koiraani, koska oli aiemmin kokenut jonkun toisen, pienemmän koiran, pelottavaksi.

Pikku hiljaa aina nähdessämme poika kuitenkin uskalsi lähemmäs koiraamme (joka tulee tosi hyvin toimeen pientenkin lasten kanssa), ja koiramme rauhallinen käytös ja hännän heilutus yhdistettynä pieneen positiiviseen kannustukseen lopulta "mursi jään" niin, että poika uskalsi jo tulla silittämään koiraamme. Halua tähän selvästi oli ollut alusta saakka, rohkeutta vain ei.

Kerta kerralta, varsin nopeasti kuitenkin, poika oli aina rohkeampi koirani suhteen ja nyt käy jo niin, että kun olemme lähdössä ulos lenkille ja poika meidät huomaa, kuuluu jo kaukaa kova huuto koiramme nimellä ja eipä aikaakaan, kun poika on jo juossut paikalle taputtelemaan, halailemaan ja rapsuttelemaan koiraani.

Terve "koirapelko" (lue: varovaisuus) on hyvästä, mutta liiallinen arkuus ei varmasti tunnu kokijastaan hyvältä. Pienellä teolla voi olla suuri merkitys saajalleen ja niin kävi tässäkin tapauksessa.

Karo-koira haistoi alhaisen verensokerin

Kerronpa saksanpaimenkoirastani koirastani Karosta. Olimme Jouluna avokkini sukulaisella, jolla myös on diabetes. Muut olivat jo nukkumassa, valvoin vielä ja kävin yöllä vessassa ja/tai tupakalla. Karo oli mummun makuuhuoneessa, yritti kuonoansa kainaloon tunkemalla saada mummua hereille, läähätti, uikutti ja steppasi levottomana, yritti taas herättää - ei mitään. Katsoi muhun huolestuneena. Herätin avokkini ja kerroin että nyt on jotain. Avokki meni herättämään mummun, sanoin että mittaa sokerinsa. Olivat alle 3, ja siitä olisivat vielä laskeneet. Mummu söi, Karo rauhottui ja meni takaisin makkariin vahtimaan.

Karo oli valvonut koko yön, seuraavana päivänä veti tukkiunta vahtiakseen mummua kaikki loputkin yöt. Sankarikoira, ja täysin opettamatta hypokoiraksi! Ja varmasti vahtii jatkossakin, niillä palkinnoilla ja kehuilla tiesi tehneensä valtavan hienosti! :) <3

Saksanpaimenkoira aavisti epilepsiakohtauksen

Olimme erään kaukaisen sukulaiseni ja hänen miehensä kesämökillä joskus kauan sitten, olin n.10, ja epilepsiaa sairastava sukulaistyttö n.14. Leikimme ja plutasimme saunarannassa sukulaistyttöni n.8-vuotias veli mukana, kukaan meistä ei ollut taitava uimaan, allekirjoittanut ei nykyäänkään pääse eteenpäin kuin pari kolme metriä, ja pariskunnan saksanpaimenkoira vahti touhujamme hyvin valppaana ja tärkeää tehtävää toteuttamassa, vaistojensa mukaan. En muista että olisi itse tullut uimaan? Erään kerran koira ei päästänytkään tätä n.14-vuotiasta järveen, haukkui ja louskutti, meni esteeksi eteen, määrätietoisesti kielsi menemästä. Ihmettelimme mikä sen nyt tuli ja olimme menossa sanomaan koirasta, näin muistan, aikaa kun on yli 20 vuotta, mutta siinä samassa epilepsiakohtaus tuli, kuivalla maalla.

Hengenpelastajiksi meistä junnuista ei ehkä olisi ollut, toimimaan varsinkaan vedessä toisen juostessa kauas sanomaan aikuisille, kuivalla maalla oli helpompi katsoa tytön perään, eli sankarikoira se saku myös. :) Tietäisikin kuinka ylpeä siitä voi nyt olla. Luultavasti sen ymmärsikin. :)