Oletko koskaan kuullut dog datingistä? Yhdysvalloissa dog dating on aivan arkipäivää. Kyseessä on yksinkertaisesti se, että koiralliset ottavat koiransa mukaan treffeille, tai koira saatetaan jopa lainata treffien ajaksi joltain tutulta. Riittää siis että toisella treffaajista on koira mukana.
Useimmat ihmisethän joko pitävät koirista, tai ajattelevat niistä neutraalisti. Jos treffiehdokas kuitenkaan ei pidä koirista yhtään, eikä haluaisi sellaista elämäänsä sinun mukanasi saada, hän varmasti ei silloin ole sopiva ihminen treffattavaksikaan, jos sinulla kerran tuollainen nelijalkainen kaveri jo elämässäsi on. Ja moniko jättäisi koiran kokonaan ottamatta - saati että rakkaasta perheenjäsenestään vapaaehtoisesti luopuisi - vain siksi että juuri nyt on sinkku (ja haluaa mahdollisuuksiaan sinkkumarkkinoilla kasvattaa)? - tuskin kovin moni koiria omistanut "koirarakas" ihminen näin kuitenkaan tekee.
Miksi koira sitten otetaan treffeille mukaan?
Syitä on varmasti monia, alla on pohdittu muutamia treffeillä ja aivan normaalissa arjessakin toimivia seikkoja
1) Jos treffeillä jännittää kovasti, huomiota voi siirtää välillä itsestään myös koiraan. Tämän voi tehdä yksinkertaisesti katsomalla koiraa ja puhumalla siitä, tai suoranaisesti huomioimalla tätä vaikka rapsutuksin. Treffeillä kuitenkin ollaan tapaamassa toista ihmistä, joten liiallisuuksiin ei tämäkään saisi mennä, mutta mitä jos oikein kovasti jännittää... ;)
2) Koira on hyvä jäänrikkoja ja keskustelun aihe. Koiraihmistä onkin yleensä varsin helppo lähestyä (toisen koirakon lähestyessä tämä on erittäin luonnollistakin, koska tapana on usein antaa koirien haistella toisiaan, mikäli koirat tulevat toimeen keskenään), koska huomion voi kohdistaa ensin siihen koiraan, ei heti "täysillä" toiseen ihmiseen. Koiran huomioiminen ja tästä kiinnostuminen koetaan siis vähemmän suoraksi lähestymiseksi ja huomioimiseksi, tai hyvin usein ei lähestymiseksi ollenkaan.
Koiraihmisen lähestymisen voi tehdä aloittamalla juttelun esimerkiksi kysymällä koiran ikää, rotua, ja vaikka sitä pitääkö tämä vieraista ihmisistä. Tämän jälkeen voikin kysyä lupaa lähestyä koiraa, jollei tuo hännänheiluttaja jo tässä kohtaa olekin "kimpussasi". Samalla voi kertoa vaikka omista koirakokemuksistaan, tai kertoa jos koiran ottaminen on harkinnassa.
Omista koiramieltymyksistään voi myös kertoa, ja jos koira on mieleen, tämän kehuminen ei yleensä omistajaa haittaa, pikemminkin päin vastoin :) "Onpas hän komea" saa yleensä koiranomistajan suupielet ylöspäin ja hyville mielin, onhan kyseessä oma ja tärkeä perheenjäsen, vaikka "vain" koira onkin. (ps. viittaamalla koiraan sanalla "hän" olet varmemmin kohteliaampi kuin puhumalla "siitä" ("se")).
4) Koira joka haluaa ihmisiltä rapsutuksia ja huomiota keventää tunnelmaa, ja "varastaa" huomioita sopivasti itseensä. (vrt. kohdat 1 ja 2). Varmiten tämä yleensä toteutuu silloin kuin taskussa sattuu olemaan koirannameja... ;) Tilanne jossa kaikilla on suupielet ylöspäin jää mukavana hetkenä mieleen, ja sellaisen kokisi mielellään uudestaankin.
5) Treffit ulkona (ja koiran kanssa muutenkin) voivat olla selvästi rennompi sosiaalinen tilanne ja sopia monelle paremmin, kuin vaikka kahvilla pöydän yli jutustelu. Ulkoillessakin kuitenkin voi pysähtyä välillä vaikka puiston penkille ja jutella myös paikoillaan kasvotusten, koska tämäkin koetaan luonnollisesti tärkeäksi.
6) Koiran voi ottaa kaveriksi useimmille terasseille, tai vaikka koirakahvilaan, jolloin kahvittelukin yleensä onnistuu. Koiraystävällisiä paikkoja löydät täältä ja täältä. Parhaiten asia varmistuu tiedustelemalla suoraan ravintoloitsijalta, mikä tietysti kannattaa tehdä jo etukäteen.
7) Koiria ulkoiluttavien ihmisten, eli "koirakkojen" kohdatessa, pysähtyminen ja jutustelua koirista syntyy yleensä aivan luonnostaan, ja koirat voivat - paikan niin salliessa - leikkiä ja touhuta myös keskenään. Rentoa ja monesti hauskaakin yhdessäoloa siis, vaikka kohdattu henkilö voi olla aivan ventovieras. Siitä mikä yhdistää kahta ihmistä, on yleensä helppo puhua, eli jutun juurtakin yleensä myös riittää.
8) Koiran ottaminen ja siitä huolehtiminen osoittaa (lähes poikkeuksetta) että ihminen on vastuuntuntoinen, omaa epäitsekkyyttä, kykenee empatiaan, ja omaa usein myös liikkuvan ja terveellisemmän elämäntavan (tiedustele vaikka miten usein ja kauanko koiran kanssa on päivittäin lenkkeiltävä/lenkkeillään, tai mitä muuta sen kanssa mahdollisesti harrastetaan). Koiranomistajien on myös todettu olevan usein varsin sosiaalisia ihmisiä. Koira sopiikin sosiaaliselle ihmiselle lemmikiksi hyvin, sen kanssa kun ei voi vain neljän seinän sisään jäädäkään.
9) Se miten treffattava kohtelee koiraa, voi kertoa jo paljon itse treffatusta
Koiratreffeillä voi mennä jotain pikkuisen pieleenkin, alla taas listamuodossa hieman pohdintaa tilanteista joihin saatat koirallisena tai koirattomana törmätä
1) Koiranomistaja puhuu vain ja ainoastaan koirastaan. Onko koira tälle koko maailma? Onko omistajalla aikaa millekään muulle asialle? Kiinnostaako mikään muu asia ollenkaan? Mikä on liikaa ja mikä ei? Huomaa että tällainen käytös voi johtua myös esimerkiksi jännittämisestä, puheenaihetta voi aina myös koittaa ohjata muualle. Koirat yleensä ovat omistajilleen tärkeitä, ja aina tapauksesta riippuen sitovatkin omistajiaan enemmän tai vähemmän, mutta oikopäätä ei silti kannata alkaa "tuomitsemaan", vaan asioista kannattaa jutella. Jos koiranomistaja kerran on "vapailla markkinoilla", on erittäin todennäköistä että hänellä on siis myös sijaa elämässään muillekin kuin koiralleen.
2) Kuulet koiranomistajan nukkuvan koiransa kanssa. Useimmat koirarakkaatkaan ihmiset eivät kuitenkaan halua jakaa petiään koiransa kanssa, vaikka yleistä tämäkin on. Asia saattaa tuntua (etenkin) koiria omistamattomasta inhottavaltakin, ja koiraihminen ei välttämättä taas voi pahimmillaan ymmärtää tai suvaita tällaista ajattelutapaa ollenkaan.
3) Koira on likainen/hoitamaton/kouluttamaton/arka; se piilottelee omistajansa takana, hyppii päin, tempoo hihnassa, murisee/haukkuu toisille koirille, ei kuuntele omistajaansa, jne. Tällaisen koiran omistaja ei anna hyvää kuvaa itsestään; miksi ottaa koira jos sen kanssa ei osata olla, ja jos sitä ei osata kasvattaa kelpo "koirakansalaiseksi"? Mikä muu on pielessä kuin mitä juuri nyt edessäsi näet? Eikö omistaja ole viitsinyt kouluttaa koiraa, puuttuuko tältä kurinalaisuutta, eikö tämä osaa/ymmärrä/halua asettaa rajoja koiralleen, tai onko vain liian heikkoluontoinen koiransa edessä? Miksi siis koira on päätynyt tuollaiseksi?
Huomaa, että jos koira on vasta tullut (esim. kodinvaihtaja)/vielä pentuikäinen, kyse voi olla myös siitä, että koulutus on yksinkertaisesti vain kesken - näin siis voi olla myös aikuisen koiran kohdalla. Joskus ongelmia myös tuleekin kaikesta huolimatta vasta aikuisella iällä. Huomaathan myös että isokokoisen koirarodun muutamakuinen pentukin voi näyttää jo aivan täysikasvuiselta, vaikka onkin vielä vasta elämänpolkunsa alkumetreillä, ja käytös on myös sen mukaista. Joskus myös käsissä voi olla ns. haastava yksilö, jonka kanssa voi joutua tekemään töitä pitempään, jotta siitä saa kelpo koiran.
4) Huomaat koiranomistajan inhimillistävän koiraansa. Koiraa pidetään ja kohdellaan aivan kuin lasta, ei lemmikkieläintä. Saako koira olla koira ja tehdä asioita mitä koiran tarvitsee tehdä? Koiran inhimillistävä omistajuussuhde ei välttämättä ole koiralle vahingollinen, mutta suhde koiraan on jokseenkin vääristynyt. Koiransa inhimillistävä omistaja ei esimerkiksi osaakaan/halua kouluttaa koiraansa, koska kohtelee tätä kuin ihmistä, ei kuten koiraa. Asia ei mairittele koiranomistajaa, vaan tämän älykkyys/tunne-elämä voidaan jopa jokseenkin kyseenalaistaa. Koira voi - ja yleensä toimiikin - erinomaisesti ihmisen "hoivavietin" ja hellittelyn kohteena, sekä parhaana kaverina, mutta koiran saadessa lapsen, ei koiran, aseman, asia ei enää olekaan aivan terveellä pohjalla. Huomaathan, että se että koiralle on annettu perinteinen ihmisen nimi, ei vielä tarkoita että koiraa inhimillistettäisiin. Joten älä heti käänny kannoillasi, kun kuulet Lissun omistavan Seppo-nimisen koiran ;)
5) Mikäli varsinaisista (koira- tai "tavallisista") treffeistä on jo sovittu, koira ei tässä vaiheessa (tavattaessa) enää saisi tulla yllätyksenä koirattomalle osapuolelle, mutta valitettava tosiasia on myös se, että jotkut ovat niin allergisia koirille, että eivät voi näiden kanssa samoissa tiloissa oleilla. Tämä luonnollisesti voi karsia monia hyviä treffiehdokkaita pois "sinkkumarkkinoilta".
6) Koiraihmisten ollessa treffeillä, koirat eivät tulekaan keskenään toimeen. Koittakaa laumattaa koiria, eli lähdette yhdessä kävelylenkille ettekä anna koirien rähistä, vaan vaaditte kävelemään nätisti vierellä. Vähän ajan päästä koirat voivat alkaa jo sietää toisiaan, ottaa sen toisen koiran osaksi laumaansa.
Ideat ja kommentit tätä artikkelia (ja koko sivustoa) koskien ovat tervetulleita!
Kiitos tästä artikkelivinkistä sivuston lukijalle!