Menneitten aikojen havinaa...

Unelmat voivat käydä toteen, jos niiden eteen tekee työtä

Muutamat vielä toimivat Matkustajakodit ovat elävää historiaa. Niisssä voi tuntea vanhojen aikakausien havinaa ja perinteiset majatalot antavat tilaisuuden aikamatkaan menneen sukupolven maailmaan. Tänä päivänä edullisin majoitusmuoto matkailijalle ovat erilaiset hostellit. Niitä edelsi matkustajakodit, majatalot ja kestikievarit.  Ne ovat perinteisesti olleet ekologisia perheyrityksiä, joissa ympäristöarvot korostuvat. 

Kaurismäen elokuvat ovat tuoneet matkustajakodit uuden sukupolven tietoisuuteen. Isovanhempien nostalgiseen historiaan voi tutustua omakohtaisesti yöpymällä perinteisissä matkustajakodeissa. Rauhalassa vierailivat vielä 1950 ja 1960 -luvuilla kiertävät teatterit, kuten Punainen Mylly. Tuttuja vieraita olivat ajan rillumarei-muusikot kuten Esa Pakarinen, Tapio Rautavaara ja Olavi Virta.

Emil Mölsä kertoi lapsilleen, että lähtiessään kotikylästään Ruskealasta pennittömänä nuorena miehenä 1920-luvulla, hän oli luvannut tulla vielä takaisin ajaen kerman värisellä autolla – ja näin todella tapahtui.  Emil Mölsä tuli muurarin oppiin Helsinkiin vuonna 1924. Hänen oppisopimuksena keskeytyi, sillä hän sai potkut työstään mentyään lakkoon ammattimiesten kanssa. Vastoinkäymiset eivät häntä pidättäneet. Kymmenen vuotta myöhemmin hänestä tuli Helsinkiläisen rakennusliikkeen toimitusjohtaja. 

Emil Mölsä syntyi Ruskealassa 1899. Hänestä ja hänen 9 sisarestaan tuli orpoja 1906. Tämän jälkeen äidin piti elättää perheensä tilapäistöillä. Aina ei ollut töitä. Niimpä ainoa tapa ruokkia suurta perhettä oli kerjuu. Kerjääminen oli kuitenkin kiellettyä. Niinpä äiti lähetti lapsensa kerjuulle. Emil Mölsä kertoi, kuinka hänet lähetettiin isoon taloon pyytämään ruokaa pikku siskonsa kanssa. 

Ison talon lihava emäntä avasi oven. Saatuaan kuulla, että lapsilla on nälkä, hän kysyi "Mitä saisi lapsikullille olla?" Kun lapset eivät osanneet vastata, emäntä kysyi: "Saako olla leipee?" Lapset nyökyttivät innokkaina päätään. "Entä munnoo?" Lapset nyökyttivät vielä innokkaammin ja sylkeä aloi jo erittyä suuhun ruokaa ajatellessa. "Kalloo?" Lapset nyökyttivät entistä innokkaampina ja sylkeä alkoi jo tippua suupielistä. Mutta sitten Ison talon emännän ilme muuttui äkkiä. Hänen ystävällisesti hymyilevät suupielensä kääntyivät ylösalaisin ja hän karjahti: "Painukaa takaisin sinne mistä olette tulleet senkin kerjäläisen sikiöt, älkääkä enää koskaan astuko tähän taloon - muistakaa se ikänne! 

Kerjäämiskielto jäi Mölsän mieleen niin, että hän kertoi siitä omille lapsilleen. Mutta ilman kerjuuta ei lapset olisi kuitenkaan selvinneet hengissä, eikä Mölsästä olisi todennäköisesti tullut yrittäjää. Kerjuu oli alkuna toimitusjohtajan uraan. Omia lapsiaan ei tarvinnut lähettää kerjuulle. Perheelleen hän jätti perinnöksi matkustajakodin, jossa hänen leskensä Eeva Partanen työskenteli miehensä kuoltua vielä 40 vuotta.

Comments