Embedded Files
Tekijät: Annika Michelson; Katja Moilanen (2016)
Mikko Ilkka kuvaa suomenvuohia seuraavalla tavalla vuonna 1913, kirjassaan Vuohenhoitokirja:
"Kaukaisesta muinaisuudesta alkaen on suoemssa säilynyt jokseenkin muihin rotuihin sekoittumattomana kestävä, hyvänlypsyinen ekä ruokinnan ja hoidon puolesta vähän vaativainen vuohirotu. tosin tämän kotimaisen vuohenliha ei ole aivan yhtä hyvää kuin jalostettujen ulkomaalaisten vuohien. Kooltaan suomalainen vuohi on möyskin pienempi ulkomaisia eikä sen maitokaan ole niin hyvänmakuista kuin esim. sveitsiläisten vuohien. Kestävyydessä tuskin mikään vuohenrotu on sen veroinen. Se ei ole arka pakkasille ja tulee toimeen huonollakin ruualla sekä on kokoonsa ja ruokintaansa nähden hyvänlypsyinen. Jos sitä useammassa sukupolvessa hyvin hoidettaisiin ja sukusiitosta vältettäisiin sekä taitavalla risteyksellä jalostettaisiin, niin varmasti saataisiin siitä meikäläisiin oloihimme parhaiten soveltuva vuohirotu."
"Vuohi on kooltaan vähäinen Täysikasvuisena, kolmen vuoden ikäisenä, vaihtelee sen paino 20-30 ja pukin panino 25-34 koloon, kohoten joskus yli 40 kilonkin. Se on pitkäkarvainen, väriltään joko valkoinen tai tummanharmaa, joskus ruskeahtavakin. Pää on suhteellinen, sarvet keskikokoiset, taakse ja sivuille käyristyvät, - vahnemmilla pukeilla suuret ja komeat, katse arka ja surullinen. Kaula on hieno ja pitkähkö, silkä suora ja jalat suhteellisen pitkät. utareet ovat vanhemmilla vuohilla suuret ja nännit pitkät."
"Minulla itselläni on ollut ilo elää vuohien parissa lapsuuden kodissani. Ensimmäiset vuohet hankittiin vuonna 1986 ja vuohenpitoa jatkettiin aina vuoteen 2000 saakka. Vuohet olivat suomenvuohia, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna niissäkin oli kahta eri tyyppiä. Toiset olivat sironaamaisempia ja toiset leveänaamaisia, toisilla oli pitkät suipot vetimet ja toisilla lyhyet ”nakkimaiset”. Kaikki olivat kuitenkin sarvellisia. Uma Aaltosen Kuttu ja kutun pito -kirja lienee ollut 80-luvun luetuin kirja perheessämme." (Katja Moilanen, 2016)
"Tarkoitustaan vastaavalla hoidolla vuohi lypsää heti poikimisen jälkeen noin 4 litraa päivässä, ja voidaan tämä maitomäärä hyväkantaisilla eläimillä ja tarkoitustaan vastaavalla ruokinnalla pitää yllä aina kuusi kuukauttakin, jollei nimittäin vuohta ole heti vuonimisen jälkeen uudelleen astutettu. Vuohi voidaan sada herutetuksi, urareita ja nänniä hieroskelemalla, lypsymään vuohimattakin, mutta maitoa saadaan siinä tapauksessa paljon vähemmän."
Poikiminen
Poikiminen
Kutut poikivat ensimmäisen kerran noin vuoden iässä. Kutut synnyttävät keväisin yleensä 1-3 kiliä kerralla. Kutut lypsävät kokoonsa nähden paljon maitoa, 1,5- 6 kg päivässä ja 500-1500kg vuodessa. Poikimisen jälkeen eniten ja syksyä kohti vähemmän jolloin ne astutetaan. Kuttu kantaa noin 150 päivää. Ennen poikimista on tunnutuskausi, jolloin kuttuja ei lypsetä. Erikoisuutena on yksilöitä, jotka yhdellä poikimisella lypsävät monta vuotta sekä yksilöt jotka lypsävät vaikka niitä ei ole edes astutettu. Vuohien poikiminen sujuu yleensä hyvin ja ongelmat ovat samankaltaisia kuin lehmillä esim. kohdun tai emättimen esiinluiskahdus ja jälkeisten kiinnijääminen.Lähinnä maidontuotanto. Koostumuksensa puolesta vuohenmaitoa sopii paremmin laktoosi-intolentarikoille ja maitoallergiasta kärsiville. Maidosta valmistetaan kutunjuustoa, fetajuustoa ja jonkinverran jugurttia, voita ja ns. mesjuustoa. Nuoren vuohen liha on hyvää ja vähärasvaista. Nahasta voidaan tehdä asusteita ja sen karvaa käytetään lujittamaan lampaanvillaa. Vuohensarvista voidaan valmistaa erilaisia koriste-esineitä. Aikaisemmin vuohen nahasta tehtiin paljon erilaisia tuotteita esim. säämisköjä ja länkien patjoja. Pukinkarvoista solmittiin jopa köysiä ja maitoa käytettiin lääkkeenä monille sairauksille. Tyrvään vaakunassa komeilee pukki. Tyrvää nykyisin Vammala on vahva vuohipitäjä edelleenkin.
Page updated
Google Sites
Report abuse