Kalasaunojen kaskitalous

Mikko Ilkka, joka kirjoitti eläintenhoitoon liittyviä oppikirjoja 1900-luvun alussa, kirjoitti vuonna 1912 oppikirjan myös vuohenhoidosta. Kirjassa on viehettävä kuvaus vuohenhoidosta Suomessa 1800-luvulla.

"Wanphempina aikoina hoidettiin Suomessa paljon vuohia. Niitä oli ollut miltei joka talossa ja harvemmon asustuilla seuduilla usein suuriakin, aina 80-100 eläinta käsittäwiä laumoja. Useat wanhukset Pohjois-Satakunnassa muistelewat wieläkin niitä aikoja, jolloin he lapsena kuljeskeliwat metsissä wuohilauman paimenena. Monelta wanhukselta olen kuullut hauskoja kertomuksia näiltä aijoilta. Milloin he oliwat kuljeskelleet wuohien mukana erämaissa, milloin werenhimoinen susijoukko tai waaniwa ahma oli hätyytellyt heidän laumaansa. Muistelmiaan jutellessaan he owat maininneet mitä iso-isänsä, mitä iso-äitinsä heille lapsena kertoneen näiden esiwanhempiensa aikoinaan kuljettaneen wuohia mukanaan, kun he kewäthankikelillä hiihtiwät kaukaisimpien asumattomien järwien rantamille rakentamilleen kalasaunoille ryhtyäkseen siellä kewätkalastukseen. Perille saawuttuan he hoiteliwat wuohta kalasaunojensa wierelle kyhätyissä pienissä suojauksissa, jopa wäliin havumajoissakin. Wiime mainituissa hoidettawat wuohet wietiin kuitenkin aina yöksi saunaan, jossa kalamiehetkin yönsä wiettiwät, sillä lypsäwä wuohi, jonka utareet täyttywät maidolla, on arka wilustumaan. Kun jäät oliwat järwestä sulaneet, laskettiin wuohi laitumelle lähinnä kalasunaan olewalle saarelle tahi pidettiin sitä lieassa jo edellisinä wuosina kaadetulla ja poltetulla, ruohoa kaswawalla kaskimaalla. Wuohta kalamiehet hoiteliwat siihen asti, kunnes heidän tuli aka lähteä kotiinsa, mitä tawallisesti taphtui wasta sitten, kun heinänteko kotitalossa alkoi. Hät'hätää niitettiin ja kuiwattiin kuitenkin sitä ennen purojen ja jokien warsilta, joiden liepeiltä ja järwien rantamilta sara n.m. heiniä sekä taiteltiin joku satanen lehdeskerppoja kuiwamaan seuraawana kewännä sinne tuotawaa wuohta warten. Wieläpä toisinaan kaadettiin wähäinen kaskikin ja kylwettiin siihen maurista wastaisen waralle sekä ihmisten että eläinten ruuaksi. Nauriit käytiin sitten syksyllä listimässä ja panemassa kuoppaan. Naatit asetettiin korjuuseen, samoin kuin lehdeksetkin oli jo kesällä pantu, korkeiden riukujen nenässä olewiin haasioihin, jott'eiwät hirvet ja peurat päsisi niitä syömään. Lehdeksillä, heinillä ja kaskinauriilla ruokituna tuo "ewäswuohi" lypsikin tawallisesti hyvin, ja wäitettäwätpä wanhukset, että sen lypsykyky oli kalasaunalla paljon parempi kuin kotona. Siihen olikin luonnolinen syy, sillä ne heinät, kortteet ja lehdekset, mitä wuohi sai kalasaunalla ruuakseen, oliwat nuorina korjattuja; sitäpaitsi wuohi sai siellä lisäksi kalanperkkausjätteitäkin, jollaista ruokaa se ei kotona juuri milloinkaan saanut. Kotiheinä niitettiin tawallisesti wasta sitten, kun se oli kukkinut ja siementynyt, joten sen rawinto-arwo oli paljon pienempi kuin kalasaunoilla aikaisin niitettyjen heinien."